Jojo Moyes: Jos olisit tässä

Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää oli yksi viime vuoden kirjatapauksista. Yleisesti ottaen ihastusta herättänyt viihteellinen romaani järkytti omia sisuksiani suhteettomasti, sillä aihepiiri ja lukuajankohta sattuivat tulemaan hieman liian lähelle. Tykästyin kuitenkin Moyesin koukuttavaan tekstiin ja luin melkein heti perään Ole niin kiltti, älä rakasta häntä -romaanin (jestas, tuohon nimeen ei totu ikinä!).

Hieman arkailin uuteen suomennokseen tarttumista, sillä Jos olisit tässä jatkaa Loun tarinaa. Kirjaa ei kannata missään nimessä lukea, jos Kerro minulle jotain hyvää on vielä lukematta, sillä tämä uusi romaani keskittyy kokonaisuudessaan vastaamaan lukijoita polttelemaan jääneeseen "mitä sitten tapahtui?" -kysymykseen. Toki kirjassa on myös oma itsenäinen juonensa, mutta Williamin varjo ulottuu siihen hyvin vahvasti ja peittävästi.

Tavallaan romaanissa on siis vähän väkisin tehdyn makua juuri tästä syystä, mutta toisaalta kirjan lähtökohta on aika toimiva. Useinhan tämäntyyppiset kasvukertomukset päättyvät ylevään ajatukseen siitä, että päähenkilö on viimein löytänyt oman itsensä ja elää onnellisena elämänsä loppuun saakka. Kirjan alussa edellisen romaanin lopusta on kulunut aikaa puolitoista vuotta ja Lou tuntee itsensä petturiksi. Hän ei ole parempi ihminen, ei elä parempaa elämää, vaan on Euroopassa ajelehtimisensa jälkeen jumittunut epätyydyttävään työhön lentoasemalle ja elää erakoituneena epäkodikkaassa asunnossa Lontoossa, riidoissa perheensä kanssa. Viimein alkaa kuitenkin tapahtua, mutta ei ehkä aivan sillä tavalla kuin Lou olisi toivonut. Joka tapauksessa hänen on pakko lopettaa ajelehtiminen ja ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Jos olisit tässä on yhtä miellyttävää luettavaa kuin Moyesin muutkin kirjat. Pituus on juuri sopiva: luettavaa riittää, mutta tarina ei ole turhan venytetty. Mielenkiinto pysyi yllä koko kirjan ajan ja tunsinpa tarinaan imuakin suurimman osan ajasta. Tarinaan mahtuu romantiikkaa, kommelluksia ja paljon haikeutta. Ehdottomasti plussaa tulee siitä, että kyseessä ei ole pelkästään Loun tarina, vaan mukaan mahtuu useammankin eri-ikäisen naisen kasvutarinoita ja voimaantumista. Mitään järisyttävän suurta muistijälkeä tästä kirjasta ei varmastikaan tule mieleeni jäämään, mutta tähän kohtaan kevättä romaani toimi erittäin hyvin rentoutumisen ja viihtymisen välineenä. Hyvillä mielin tarjoan tätä siis lukemiseksi kesälomalle, vaikkapa riippukeinuun tai laiturin nokkaan!

Ps. Tämä kirja on kuin karkki! Yleisesti ottaen rakastan karkinnäköisiä kirjoja, mutta tästä pinkistä sain jo melkein migreenin :)

Jojo Moyes: Jos olisit täällä (After You)
Gummerus 2016.
450s.
Suomentanut Heli Naski