Vera Vala: Tuomitut

Aluksi, hyvää ystävänpäivää ja lukurauhan päivää!

Vera Valan dekkarit ovat kuuluneet perinteisesti kesälukemistooni, mutta nyt syystä tai toisesta kirjalle ei tuntunut löytyvän sopivaa aikaa sen paremmin kesällä kuin syksylläkään. Mutta eipä hätää, "hyvä päevä eissäpäin" sanoi jo mummoni. Tuntemattomia ovat lukemisen tiet, sillä viimein nyt tällä viikolla, keskellä järkyttävän kiireistä työ-, koti- ja kirjoitusaikaa, aloin suorastaan ahmia Ariannan uusia seikkailuja.

Muistan jonkun kutsuneen Tuomittuja Valan tähän mennessä parhaaksi kirjaksi. Kieltämättä kirjailija nostaa kierrokset aivan uudelle tasolle. Jos sarjan ensimmäinen osa oli tempoltaan pikemminkin neiti Marplen tasoa, oltiin nyt Da Vinci koodin -kaltaisessa jännärissä. Italia on tullut voimakkaasti esille kaikissa Arianna de Bellis -kirjoissa, mutta tällä kertaa maan kulttuuri ja historia ovat entistäkin keskeisemmässä osassa tarinankulkua. Tarjolla on koko setti: pappeja mielikuvituksellisilla tavoilla päiviltä päästävä sarjamurhaaja, katolisen kirkon ristiriitainen menneisyys ja nykyisyys, esoteerisia mysteeriuskontoja, kirkkoja, kulttuuria ja kertomuksia. Välillä selvittelyä oli jo niin paljon, että hieman pelkäsin tippuvani kärryiltä, mutta taitavasti Vala ohjasi tarinaa eteenpäin.

Ariannalla riittää henkilökohtaisia huolenaiheita. Sekä menneisyys että nykyisyys ahdistavat. Pohdiskeluun tulee kuitenkin taukoa, kun hän saa kutsun Torinoon selvittämään etäisen sukulaisensa katoamista. Yhdessä Angelon kanssa tehtyjen tutkimusten jäljet johtavat Damanhur-yhteisöön. Samaan aikaan Torinon seudulla jahdataan pappeja surmaavaa sarjamurhaajaa, Ariannan veli Ares eli Padre Frencesco lähetetään seuraamaan tutkimuksia Vatikaanin edustajana. Samaan aikaan Damanhur-yhteisössä Mustarastas tuntee syvää huolta pienestä pojastaan Kimalaisesta.

Kuten arvata saattaa, tapahtumat nivoutuvat yhteen ja lopulta kaikki ovat suuressa vaarassa. Lisäksi Arianna alkaa nähdä unia, joissa hän palaa unohtamaansa menneisyyteen. Ja kaiken aikaa taustalla häilyy El Lobo, terroristi, joka vaatii Ariannaa katoamaan.

Kuten sanottu, aineksia on aika rutkasti yhteen dekkariin. Mutta jotenkin kummasti tarina kuitenkin pysyy kasassa. Aihepiiri on kiehtova ja Vala on selkeästi tehnyt paljon taustatyötä niin katolisen kirkon kuin erilaisten lahkojenkin tutkimisessa. Tarina veti hyvin ja paloin halusta saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Käänteitä riitti sen verran, että ratkaisu häilyi pitkään hämärän peitossa. Jos jotakin jäin kaipamaan, niin nopeampaa edistystä taustajuonen suhteen. Tästä olen tainnut mainita aikaisempien kirjojenkin kohdalla. Uhkauksia lateleva, mutta aina uudestaan varjoihin katoava El Lobo alkaa pikku hiljaa ärsyttämään, panisi jo toimeksi! Mielenkiinnolla odotan, miten asia etenee seuraavassa osassa.

Paitsi ihana matkakuumeen herättävä Italia, on kaikissa Valan kirjoissa vahvasti läsnä ruoka. Kuola valuen ja pastaa himoiten luin jälleen Ariannan kokkailuista. Yhden kainon toiveen siis esitän Vera Valalle: Arianna de Bellisin keittokirja, jooko?

Vera Vala: Tuomitut
Gummerus 2015
457s.