Kirja- ja kulttuurikuukausikooste joulu- ja tammikuulta

Hellurei!

Luku- ja sitä myöten blogirintamalla on tällä hetkellä hieman hiljaista, sillä sekä töissä että Katjan ja minun Korot kopisten -proggiksessa eletään kiivaita kirjoitusaikoja. Helmikuun alun lukemiset ovat siis toistaiseksi laskettavissa minuuteissa, siitäkin huolimatta, että luvun alla on viime vuonna yhdeksi tämän hetken lempikirjailijoistani nousseen kirjailijan teos. Jospa siitä kuitenkin saisitte lukea lisää vielä tämän kuukauden nimiin!

Vuoden vaihde oli niin täynnä kaikenlaista top ten -listausta, että perinteinen kuukausikooste jäi tekemättä. Ei se mitään, tehdäänpä se nyt kerralla kahden kuukauden osalta!

Joulukuu näyttää luonnollisesti osittain kovin jouluiselta. Esiteltyä tuli Astrid Lindgrenin Kesäkummun Marikki ja Liisa, Miina Supisen Mantelimaa, Charles Dickensin Saiturin joulu sekä Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatun ja Patun ihmeellinen joulu. Siis kaksi kansainvälistä klassikkoa, kaksi kotimaista nykykirjaa. Jos ei ollut vikaa klasareissakaan, niin kyllä nämä uudet tulokkaat tekivät minuun todella suuren vaikutuksen. Supisen Mantelimaa on yksi virkistävimpiä kotimaisia romaaneja vähään aikaan!

Joulukuussa esittelin myös Jari Nissisen Pahan mielen, joka puolestaan on yksi erikoisimmista romaaneista pitkään aikaan ja himpun verran ahdistavakin. Hyvä toki myös. Viime hetken lahjavinkkinä ehdin esitellä myös lasten kanssa lukemamme Linda Liukkaan Hello Rubyn.

Kirjallisuuden lisäksi kuukauteen mahtui myös teatteria: Esiripun edessä oltiin Ministeriä viedään -näytöksessä ja Elävissä kuvissa puolestaan ruodittiin Maleficent - Pahatarta. Tästäpä huomaa minua vaivanneen radikaalin bloggausajan puutteen tammikuussa. Vaikka olen käynyt katsomassa St. Petersburg Ballet Theatren Joutsenlampea, Kuopion kaupunginorkesterin säestämää (ja Kimmo Tullilan johtamaa) Kaupungin valot -elokuvaa sekä Nuotin vieressä -elokuvaa, en ole näistä pukahtanut blogin puolella mitään, vaikka tarkoitukseni on nimenomaan ollut tuoda enemmän kulttuuria tänne blogiin. Yritän siis tsempata edes tässä kuukausikoosteessa.

Joutsenlampi oli ihana, vaikka jonkin verran harmittikin, että nimenomaan Kuopiossa pääroolia ei tanssinut huippuballerina Irina Kolesnikova, kuten kaikissa muissa kaupungeissa. Samaan hengenvetoon on toki todettava, että en ole sen veroinen baletin tuntija, että todennäköisesti olisin huomannut mitään eroa Anna Samostrelovan suoritukseen. Mutta silti. Pieni epäilys jäi! :)

Kaikki blogiani hieman pidenpään seuranneet tietävät, että olen suuri Charles Chaplin -fani. Olenkin todella iloinen, että Kuopion Musiikkikeskuksella järjestettiin jo toinen kaupunginorkesterin säestämä elokuvailta. Kultakuume viime vuonna oli minusta ehkä vieläkin parempi, mutta kyllä Kaupungin valotkin oli hyvä.

Nuotin vieressä oli aivan ex tempore -elokuvaelämys, johon päädyimme siskoni kanssa, mutta ehkä juuri siksi se yllätti positiviisesti. Hyväntuulinen karaokemaailmaan sijoittuva, mutta myös syvällisempää sanomaa sisältävä leffa kannusti meidät lopulta viettämään karaokeiltaa itsekin :)

Kovin paljon kulttuuria on siis mahtunut tammikuuhun, ja mainittava on luonnollisesti vuoden perinteinen aloitus eli Savonia-palkinnon jakaminen. Tänä vuonnahan palkinnon sai Karo Hämäläinen teoksellaan Yksin. Sitä en ole vielä lukenut, mutta monta muuta hyvää kirjaa tammikuussa luin. Teemu Keskisarjan Kirves sai minut huokailemaan ihastuksesta (aihepiiristään huolimatta) ja Saara Juntusen Infosota puolestaan puuskututti hermostuksesta ja vähän ahdistuksestakin. Tatu Kokon Rob McCool ja Krimin jalokivi oli menolippu seikkailuun ja Kirsi Pehkosen Karhuvaaran uhri johdatteli puolestaan kesäiseen luontoon. Yhteiskuntaan kuulumattomuutta ja ulkopuolisuuden kokemusta puolestaan käsittelivät - täysin erilaisilla tavoilla - loppukuussa esittelemäni David Walliamsin Herra Lemu ja Harri V. Hietikon Insomnian ensioireita.

Tammikuuta muistellessa tunnen pientä haikeutta, sillä sen lisäksi että olen saanut kirjoittaa kulttuurista, olen myös ehtinyt nautiskella siitä monipuolisesti. Helmikuussa kaikki jää väkisinkin vähän vähemmälle. Mutta ei se mitään, nautitaan kaikesta siitä, mitä tekemään ehtii. Kuten tänä iltana nautin siitä, että mutkainen ja kipeä kirjoittajan selkäni sai nauttia hieronnasta ja että sama on edessä ensi viikolla uudestaan. Vähän nautin etukäteen siitäkin, että ehdin ehkä kohta lukea taas muutaman minuutin kirjaa eteenpäin, ennen väistämätöntä simahtamista! Minkäslaisia viikonlopun isoja ja pieniä nautintoja sekä ilon aiheita teillä on? :)