Olgan pullakirja

Pullalla on minulle aika suuri merkitys. Pullan leipominen on toimintaa, jossa ei pelkästään valmisteta herkkuja. Sillä tehdään maailma paremmaksi, tai jos nyt ei ihan sitä, niin ainakin laitetaan palikat järjestykseen. Kun jokin aika sitten kirjoitin Facebookissa, että pullan leipomisen opettaminen on tärkeimpiä kasvatuksellisia toimenpiteitäni äitinä, sain ilahduttavan paljon vastakaikua. Elämä ei voi olla täysin lohdutonta, jos saatavilla on lämmintä pullaa.

Se omasta pullafilosofiastani, siirrytään Olga Temoseen. Olgan pullakirjan perusteella hän on nimittäin hengenheimolaisiani.

Pullan leipominen on hauskaa ja terapeuttista. Se on sopivaa tekemistä kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Pullan leivonnasta kotiin leviävä tuoksu on jo itsessään leipomisen arvoinen asia. Haluan tämän kirjan avulla osaltani vaikuttaa siihen, että suomalainen pullaperinne säilyy ja voi hyvin.

Olgan pullakirjan avulla pullan leipomisen salat avautuvat niillekin, jotka eivät tätä kansallisherkkua ole ennen tehneet. Olga lähtee liikkeelle perusteista: tarvikkeet, taikinat, tekniikat. Ohjeet on jaettu pikkupulliin, korvapuusteihin (kyllä vain, niitäkin on erilaisia), täytepulliin, jaettaviin pulliin ja tuunattuihin pulliin. Ohjeista löytyy niin perinteisiä korvapuusteja, voisilmäpullia ja munkkirinkilöitä kuin myös vähän eksoottisempiakin reseptejä. Ja pullanleipomisessahan on hauskaa se, että sitten kun taikinan tekeminen on hallussa, ohjeita voi keksiä itse lisää vaikka millä mitalla. Vain mielikuvitus on rajana!

Tunnustan olevani pullan suhteen puritaani. En tosin siksi, etteikö uuttakin voisi kokeilla, vaan lähinnä omien urautuneiden tapojeni vuoksi. Minulla on yleensä useita vuosia kestäviä kausia, jolloin teen aina samanlaista pullaa. Esimerkiksi nyt minulla on usean korvapuustivuoden jälkeen voisilmäpullakausi menossa. Hahmotan menneet vuodet mielessäni pullakausien mukaan. Opiskelijana tein rahkakierrepullia, kotiäitinä korvapuusteja ja nykyään niitä voisilmäpullia. Seuraava kausi on jo ovella, kerron siitä kohta. Olgan pullakirjasta saa kuitenkin inspiraatiota erilaisiin kokeiluihin.

Koska teen pullaa aina isomman satsin kerralla, olen ehtinyt testaamaan vasta kahta Olgan ohjetta. Ensimmäinen kokeilu, mantelipullat, oli ehdoton menestys. Pulla tehdään voisilmäpullien tapaan, mutta voin sijasta silmäksi upotetaan speltti-, mantelijauhe-, sokeri-,voiseosta. Hyvää! Viime viikonloppuna taas kokeilin vadelma-rahkapullia. Kärsimättömälle luonteelleni sekä täytteen että murupäällysteen valmistaminen tuntui vähän turhan pitkälliseltä, lisäksi voita ja sokeria tuli omaan makuuni vähän liikaa. Kauniita ne kyllä ovat.

                                       

Tunnustan, että taikinan olen tehnyt edelleen sillä ihan omalla, lihasmuistissani olevalla pullataikinan ohjeella, mutta joskus haluan kokeilla Olgan juhlapullaohjetta. Joskus voisin myös testata gluteenittoman pullataikinan  tekemistä, sillä yhä useampi tuttava ja mahdollinen pullavieras karsastaa gluteenia ruokavaliossaan.

Mainitsin jo omista pullakausistani. Luulen, että kiitos Olgan, olen saapumassa elämäni ensimmäiseen lettivehnäskauteeni. En ole oikein koskaan tajunnut lettivehnäsen ajatusta ja olen myös ollut surkea letittäjä. Pullakirjassa on kuitenkin kivoja erilaisia letitysohjeita, joita olen alkanut testailemaan. Lettivehnäsen suurin etu on tietenkin nopeus, isokin pullataikina valmistuu nopeasti pitkoiksi pyöräyttämällä. Ja jos kaivataan erityistä juhlavuutta, pitkon pyöräyttää kädenkäänteessä kranssiksi.

Tykkään tästä kirjasta. Olgan kirjoille ominaiseen tapaan ulkoasu on kaunis ja kirja onkin ollut keittiössämme avoinna jo useamman viikon ihan esteettisistä syistä. Lisäksi, kuten jo Emäntänä Olga -kirjan yhteydessä muistaakseni kirjoitin, arvostan Olgan mutkatonta suhtautumista ruoanlaittoon. Yksinkertainen, kotikutoinen ja helppo on myös herkullista ja hyvää. Olipa kyse sitten pullasta, ruoasta - tai, no, elämästä.

Lue epäleipurin hulvaton kirjaesittely Kirjasfääristä!

Olga Temonen: Olgan pullakirja
Tammi 2015
151s
Arvostelukappale