Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää


Ne, jotka vähättelevät viihdekirjallisuutta, eivät ymmärrä kirjallisuuden voimasta mitään.

Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää on kepeä, välillä vähän turhankin teinimäinen tappelevine sisaruksineen ja yksityiskohtaisine pukinekuvailuineen. Se ei ole teos, joka tulee jäämään merkkipaaluksi maailmankirjallisuuden historiaan.

Kirja on kepeä, ja kuitenkin niin kipeä.

Gummerus lähetti minulle kirjan mukana paketillisen nenäliinoja, mutta en tarvinnut niitä. Sen sijaan nauroin useasti ääneen ja sitäkin voi minun tapauksessani pitää melkoisena saavutuksena. Kääntelin sivuja tiuhaan, viihdyin, ahmin.

Kirja on varmastikin siis hyvä, mutta aihepiiri hipaisi liian syvältä, tuli liian liki. En pysty oikein kertomaan kirjasta mitään, sillä en puhuisi kuitenkaan itse kirjasta. Mainittakoon sen verran, että oman läheisen vakava selkäydinvamma toi kirjaan säväyksen, joka ei ehkä ollut kirjailijan tarkoitus.

Perimmäinen kirjan esittämä kysymys kai on: parantaako, eheyttääkö rakkaus. Pelastaako se? Ja jos pelastaa, mitä se sitten oikeastaan tarkoittaa, onko se sama asia kuin and they lived happily ever after?

Ennen tätä kirjaa en tiennyt, että minulla olisi asiasta niin voimakas mielipide. Mutta kyllä minulla on. Häiritsevää on, että saatan olla väärässä ja Moyes oikeassa. Mutta mitä mieltä on missään, jos ei uskoisi siihen toiseen vaihtoehtoon?

Moyes onnistui suistamaan minua pikkuisen raiteiltani. Ajattelin ensin, etten pysty kirjoittamaan tästä kirjasta mitään, mutta kirjoitan kuitenkin tämän verran.

Viihdyin kirjan parissa erinomaisesti. Mutta totta puhuen, sen luettuani toivon, etten olisi sitä lukenut.

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
Gummerus 2015
476s.
Heli Naski

Kommentit

  1. Kiitos, että kirjoitit sen mitä kirjoitit. Itseäni tänä tuli myös lähelle. En ole selkäydinvammainen, muta olen liikuntavammainen ja käytän liikkumiseen pyörätuolia. Tämä tulee varmaan lähemmäs jos on jotain omakohtaisempaa mihin peilata. Kiteytät hyvin sen mitä itsekin pohdin tuosta kirjan perimmäisestä kysymyksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari ja kiitos, että ymmärrät <3 Varmasti on niin, että omat kokemukset vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten tämän kirjan kokee. Monelle tämä on ollut kevyt lukukokemus ja tavallaan pystyn senkin ymmärtämään, vaikka itselle se oli jotakin ihan muuta. Valoa kevääseen!

      Poista
  2. Minä pidin tästä kirjasta ja ymmärsin miksi se oli kirjoitettu loppumaan niin kuin se oli kirjoitettu. Siinä käsitellään äärettömän vaikeita asioita, mikä on mielestäni rohkeaa ja hienoa. On rohkeaa tuoda viihteellisessä kirjassa esille muutakin kuin Happy End -ajattelua. Elämä tekee kipeää, eikä kaikki mene kuten toivoisi, näin se on, haluamme tai emme. Omaan ajatusmaailmaani vaikuttaa ehkä paljonkin oma työympäristö. Sen kautta olen oppinut, että sen minkä itse luulee oikeaksi ja parhaaksi ratkaisuksi ei välttämättä sitä toiselle ole, asiat ovat niin äärettömän monisäikeisiä ja harmaita sävyjä mahtuu mustan ja valkoisen välille paljon, kuten myös kyyneliä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kati, kirjallisessa mielessä minäkin ymmärrän ja pidän ratkaisua hyvänä. Mutta henkilökohtaisesti, omassa elämässäni, haluan pitää kynsin ja hampain kiinni Happy Endistä, sillä elämä tosiaankin tekee riittävän kipeää sittenkin.

      Poista
    2. Totta puhut, mietin itsekin lukemisen jälkeen paljon muuta kuin viihteellistä puolta tuosta kirjasta ja se jäi pyörimään mieleeni. Omat kokemukset vaikuttavat niin valtavan paljon. Itselläni on kirja, jota en pystynyt lukemaan loppuun lainkaan koska tarina tulee liian lähelle ja sattuu liikaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit