Satuhetki: Roope Ankan elämä ja teot (Don Rosa)


Don Rosa on ehdottomasti suosikkisarjakuvapiirtäjäni. Teini-ikäisenä luin varmasti kaikki Rosan kirjat, enkä saanut tarpeekseni hänen pikkutarkasta, mutta kuitenkin levollisesta tavastaan kuvata asioita. Hänen luomansa historiallinen ulottuvuus Roope Ankan ja koko Ankkojen suvun tarinaan kiehtoi myös mieltäni suuresti.

Aikuisena meni kuitenkin pitkän aikaa niin, etten tullut lukeneeksi sen paremmin Don Rosaa kuin oikeastaan mitään muitakaan sarjakuvia. Se on jälkikäteen ajateltuna sääli, sillä lapsena ja nuorena tosiaan olin innokas sarjakuvien lukija. Omasta kirjahyllystäni löytyy muun muassa Don Rosan Sammon salaisuus. Kohta viisivuotias Herra Syksy on aivan ihastunut Sammon tarinaan ja nimenomaan Rosan versiona. Siksipä ostin hänelle joululahjaksi Roope Ankan Elämä ja teot -teoksen, oman ehdottoman all time favourite -kirjani Rosan tuotannosta. Moderni ankkataistelu Sammosta osoittautui kuitenkin edelleen väkevämmäksi, joten kirja jäi odottamaan tulevaisuutta. Kevättalvella kuulin, että Nightwishin Tuomas Holopainen oli tehnyt levyllisen musiikkia nimenomaan tähän teokseen perustuen. Holopaisen kehuessa televisiossa Rosaa maasta taivaaseen, sain minäkin uuden herätyksen kirjan lukemiseen.

Luimme kirjaa yhdessä lasten kanssa iltasatuna, mutta loppua kohti lukemisesta tuli kuitenkin nimenomaan minun projektini. Jotkut tarinat kiinnostivat lapsia, mutta yleisesti ottaen heidän keskittymisensä harhaili. Rosan yksityiskohtaisen kuvitustyylin voisi kuvitella olevan syynä vielä näinkin pienten lasten ollessa kyseessä, mutta toisaalta Sammon salaisuus jaksaa kiehtoa aina ja aina uudelleen. Ehkä tarinat Klondiken kultaryntäyksen kaltaisista tapahtumista ovat yksinkertaisesti lapsille liian kaukaisia ja hahmottomia.

Itse nautin lukemisesta yhtä paljon kuin ennenkin. Tällä kertaa en jaksanut etsiä aloitusruuduista D.U.C.K -merkintöjä, mutta taidan käyttää siihen yhden illan, sen verran kiehtovaa ja koukuttavaa puuhaa se on. Tarinoiden perässä olevat Don Rosan Näin syntyi -osiot tarjoavat lukijalle paljon tietoa siitä, mitä kaikkea valmiiden tarinoiden syntyprosesseihin liittyykään. Niitä lukiessa kunnioitus Rosaa kohtaan kasvaa eittämättä entisestään, sillä kyseessä ei tosiaankaan ole joten kuten hutaistu sarjis vaan todellinen, aikaa kestävä ja inhimillisyyttä luotaava taideteos. Sama ajatus tosin välittyy myös itse tarinoita lukiessa, sillä ne ovat hyvin syvällisiä ja esittelevät ihmisyyden kaikki puolet parhaimmillaan ja pahimmillaan. Mitä menestys vaatii? Entä onnellisuus? Mitä ihminen (tai ankka) on valmis tekemään saavuttaakseen tavoitteensa? Mikä merkitys on tavoitteilla ja mikä merkitys on ihanteilla? Entä niillä arvoilla, joita olemme saaneet lapsuudestamme? Mitä merkitsevät ympärillä olevat läheiset tai niiden puute? Siinä vain muutamia pieniä kysymyksiä, joita lukiessa tulee väistämättä pohtineeksi. Ehdottomasti palaamme lasten kanssa tähän teokseen muutaman vuoden päästä uudestaan, sillä kouluikäiselle Roopen seikkailut tarjoavat paitsi jännitystä ja viihdettä myös hyvän mahdollisuuden reflektoida elämää, vaikeita tunteita ja omia kokemuksia Roopen tarinaan. Pidän todella paljon Rosan luomasta Roope-kuvasta. Maailman rikkain ankka on rohkea, taitava, terävä ja piinkova, mutta kuitenkin hänellä on herkkä ja salattu puolensa. Häikäilemättömän liikemiehen kuoren alla on vielä idealistinen untuvikko.

Mitä tulee Tuomas Holopaisen The Life and Times of Scrooge -levyyn, olen kuunnellut sitä jonkin verran, mutta vielä liian vähän leikkiäkseni tässä yhteydessä musiikkikriitikkoa. Holopaisen mahtipontinen musiikki kuitenkin sopii erittäin hyvin yhteen Rosan aivan yhtä mahtipontisen piirtämistavan kanssa. Molemmat ovat more is more -tyyppisiä taitelijoita. Pidän myös siitä, että musiikki vie erilaisiin maailmoihin: Skotlannin ylängöille, Villiin länteen, Australiaan ja niin edelleen. Vakaassa aikomuksessani onkin vielä sulkeutua makuuhuoneeseen kuulokkeet korvilla ja lukea Elämä ja teot Holopaisen musiikin soidessa korvissani.

Don Rosa: Roope Ankan elämä ja teot (The Life and Adventures on Scrooge McDuck) 
Sanoma Magazines Finland 2012 (1.painos 1997)
Suomennokset Jukka Lindfors, Markku Saarinen


Kommentit

  1. Nyt tuli äkkiä suuri houkutus hankkia tämä kirja luettavaksi. Minusta tuntuu hieman siltä, että olen saattanut lukea tämän siinä vaiheessa, kun ahmin Aku Ankan taskareita ja kaikkea muutakin Ankkalinnan henkilöihin liittyvää. Roope-setä on mainio.

    VastaaPoista
  2. Tämä voisikin olla mukavaa yhteistä perhelukemista. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  3. Akuja en ole jaksanut lukea aikoihin. Yleissivistyspohjalta lainasin Fingerporeja. Onhan niissä ihan näppäriä sanaleikkejä. Välillä jopa nauroin, mutta pääasiassa etenin pokerinaamalla. tässä kuva pokerinaamastani :-I

    VastaaPoista
  4. Olipa kiva teksti, Amma! Mies osti tuossa jokin aika sitten erikoispainoksina kaikki Rosa-sarjakuvat, mutta itse en ole vielä näihin yhdeksään teokseen tarttunut. Roope Ankan elämä ja teot on joka tapauksessa myös oma suosikkini näistä tarinoista. Omaperäinen Hortensia-hevonen (ja sisko), zombit, Villi länsi, Skotlanti (onko tässä painoksessa vielä se alkuperäisen käännöksen mukainen Sipuli-Jaska runo, siis "Ol' neitosen koti Nebraska / hänt piiritti Sipuli-Jaska..?). Toivottavasti lapsetkin innostuvat tästä aikanaan.

    Ja D.U.C.K.-merkintöjen etsimiseen saa kyllä käytettyä hyvin yhden illan jos ei toistakin. :) Vaikkapa sen taustalle se Holopaisen levy, mies on sitä kuunnellut ja pitänyt kovasti.

    VastaaPoista
  5. Tuomas Holopaisen levyn ansiosta minuakin kiinnostaisi kovasti lukea nämä Roopen tarinat. Koko levyä en ole kuunnellut, mutta pidin molemmista kuulemistani kappaleista. Olisi hienoa ottaa nämä teokset yhtä aikaa työn alle, lukea sarjiksia ja kuunnella levyä. Don Rosa ja Holopainen molemmat tekevät hienoa jälkeä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti