Reza Aslan: Kapinallinen. Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä
Luen aika paljon tietokirjallisuutta. Jotkut ovat saaneet siitä sellaisen virheellisen kuvan, että olisin jotenkin fiksu ihminen. Voin vakuuttaa käsityksen olevan väärä ja perustuvan siihen harhakuvaan, joka on yleinen ihmisten keskuudessa, jotka eivät itse lue tietokirjallisuutta: tietokirjan ei tarvitse olla tylsä tai puiseva. Hyvin kirjoitettu tietokirja on parhaimmillaan aivan yhtä nautinnollista, ehkä jopa nautinnollisempaa luettavaa kuin hyvä romaanikin. Etsin pääsääntöisesti romaaneista ja tietokirjoista samantyyppisiä kerronnallisia elementtejä, joten kirjallisuudenlajia olennaisemmaksi asiaksi muodostuukin se, millaisia ajatuksia ja oivalluksia teos herättää. Tämä johdannoksi sille, että Reza Aslanin Kapinallinen. Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä tuli luettua pikemminkin sinnillä ja vähän sen vuoksi, että se monipuolistaa mukavasti viime aikoina lukemieni/esittelemieni kirjojen kirjoa. Lisäksi minusta on hyvä lukea välillä kirjoja, jotka eivät itseä niinkään sytytä ja esitellä niitä myös blogeissa, sillä joitakin muita kirja saattaa hyvinkin kiinnostaa.
Ei sillä, että Aslanin teos olisi ollut vaikealukuinen tai -tajuinen. Aslan on kyllä uskonnon sosiologian tohtori, mutta tämä kirja on kirjoitettu suuria massoja silmällä pitäen, ei tiedeyhteisölle. Suuria massoja teos on myös tavoittanut, sillä takakannessa sen kerrotaan nousseen syksyllä 2013 New York Timesin myyntilistojen kärkeen. Tämä tieto luo tietenkin mielikuvan, että Aslan onnistuisi kertomaan Jeesuksesta jotensakin ennenkuulumattomalla tavalla. Ajatus on naiivi, sillä Jeesus Nasaretilaisesta jos kenestä on kirjoitettu varmastikin kaikki, mitä on mahdollista kirjoittaa ja vielä paljon enemmänkin. Aslanin lähtökohtana onkin lähteä kuorimaan kaikkea sitä myytillistä massaa, mikä on vuosisatojen ja -tuhansien aikana kerrostunut Jeesus Kristuksena tuntemamme ilmiön ympärille ja tarkistella lopulta jäljelle jäävää historiallista ihmistä. Kun karistetaan kristittyjen aikojen saatossa kehittelemät opilliset dogmit ja teologiset pohdinnat Jeesuksen todellisesta olemuksesta, jää jäljelle valitettavan vähän, itse asiassa ei juuri yhtään tietoa. Tässä piileekin Aslanin teoksen perimmäinen ongelma. On totta, että kirjan alaotsikko on taiten valittu. Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä tarkalleen ottaen lupaa juuri sen verran mitä antaakin, eli Israelin ajanlaskun alun myrskyisten vuosikymmenten kuvausta. Otsikosta pisteet suomentajalle, sillä alkuperäinen nimi: The Life and Times of Jesus of Nazareth antaa ymmärtää, että kirjan pääpiste olisi nimenomaan historiallisen Jeesuksen elämässä, mikä kyllä ainakin omassa tapauksessani olisi johtanut vääjäämättömään pettymykseen.
Nykyään vallitsee jo käsittääkseni kiistaton yleinen käsitys siitä, että Jeesus todellakin on historiallinen henkilö. Siitä, mitä hänen olemassaolonsa ja ennen kaikkea kuolemansa jälkeiset tapahtumat ovat merkinneet hänen seuraajilleen, on olemassa lähteitä pilvin pimein. Mutta itse Jeesuksen elämästä kertovat lähteet ovat niukkoja ja sitäkin epäluotettavampia. Voimme lukea Jeesuksen elämästä Raamatusta neljästä eri evankeliumista ja vielä lisää kaanonin ulkopuolelle jääneistä teoksista, mutta valitettavasti tuon ajan historiankirjoittajilla on ollut varsin erilainen näkemys historiankirjoituksen tarkoituksesta. Näin ollen kertomukset eivät pidä moneltakaan osaa historiallisessa mielessä paikkaansa, sillä niiden varsinainen tarkoitus on todistaa uskosta Jeesukseen.
Ei ole vaikea arvata, että Aslanin teos on herättänyt Yhdysvalloissa kiinnostusta, kenties kohuakin, kumoaahan kirjailija kohta kohdalta Raamatun kertomusten historiallisen paikkansapitävyyden. Mitään varsinaisesti uutta Aslan ei kuitenkaan kerro. En ole lukenut teologiaa aineopintoja pidemmälle, enkä muista kuinka monta eksegetiikan kurssia niihin opintoviikkoihin sisältyi, mutta kaikki Aslanin esittelemät asiat kyllä tulivat jo niissä esille. Evankeliumien tarinoiden historiallisuutta haastavaa kirjallisuutta on myös ollut maallikoiden käsissä, itselleni mieleeni on jäänyt hyvin esimerkiksi T.P. Laineen Kuka hän oli? (Atena 2000), joka ei välttämättä ole tieteellisessä mielessä edustavin esimerkki, mutta huomattavasti Aslanin teosta viihdyttävämpi esitys Jeesuksen elämästä.
Kenelle siis suosittelisin Kapinallista luettavaksi? Toki kaikki Jeesuksesta kiinnostuneet tuntevat varmasti kiinnostusta myös tätä teosta kohtaan. Ehkä kuitenkin liittäisin tämän kirjan sen laajemman keskustelun yhteyteen, mitä tälläkin hetkellä käydään Raamatun sanatarkasta tulkinnasta. Raamatun taiteellisten, poliittisten ja uskonnollisten aikakerrostumien purkaminen omien silmien edessä olisi monelle hyödyllinen oppimiskokemus. Samalla on kuitenkin varoitettava, että se voi olla myös jokseenkin kivulias prosessi, mistä syystä en tohdi suositella kirjaa kaikista herkimpiä uskonnollisia tuntoja vaaliville.
Katso myös Suketuksen arvio!
Reza Aslan: Kapinallinen. Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä (The Life and the Times of Jesus of Nazareth)
Gummerus 2014
Suomentaja Otto Lappalainen
378s.
Pidin tuosta ajatuksestasi, että on hyvä lukea sellaistakin, joka ei itseä niin kiinnosta. Itse tosin liitän sen enempi siihen, että on hyvä lukea tiettyjä teoksia esim. niiden vääjäämättömien kirjallisten ansioiden, kanonisoidun luonteen, niiden uraauurtavan aseman tms. vuoksi, vaikka em. tekijät olisivatkin sellaisia, että itse ei lukiessaan riemusta hyppisi. Eli jotenkin niin, että on teoksia, jotka on hyvä tuntea omasta kirjallisesta mausta riippumatta.
VastaaPoistaNo kappas, tuntuupa näitä Jeesus historiallisena henkilönä -kirjoja tulevan. Mies luki Paul Verhoovenin vastaavan tuossa jokin aika sitten, se oli kuulemma kiintoisa. Tästä ilmeisesti yksi eniten keskustelua herättänyt asia (Yhdysvalloissa) on se, että kirjailija on sekä uskontotutkija että muslimi. Muistutin tästä nyt taas siippaa, lupasin varata hänelle kirjastosta.
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä siitä, että tietokirjat voivat yhtä lailla tuottaa lukunautintoa siinä missä kaunokirjallisuuskin. Erityisesti arvostan ei-populaaria tietotekstiä, joka on siitä huolimatta hyvin kirjoitettua (valitettavasti näitä tapaa harvoin), toisaalla karsastan sensaatiohakuisesti kirjoitettuja "tietokirjoja", joissa yritetään tavalla taikka toisella todistaa jokin mysteriöösi tai muuten kuohahduttava asia/teoria todeksi.
VastaaPoistaVaikka biografioita rakastankin, niin Jeesuksesta en ole toistaiseksi lukenut vielä yhtään. Uuden testamentin evankeliumien kohdalla meidän tulee kysyä sitä, mikä oli eri kirjoittajien motivaatio ja kuinka siihen aikaan historiaa nimenomaan konstruoitiin kirjoituksen avulla. Yksi herkullisimpia kohtia Asko Sahlbergin romaanissa Herodes on se, kun Herodes ehdottaa opetuslapsille, että he alkaisivat kirjata muistiin Jeesuksen tekoja ja opetuksia. "Kirjoittaa? Sitä emme ole harkinneet". "Siten viestit leviävät. Tai miksette kääntyisi sellaisen pätevän loruilijan puoleen, joka on valmis kuvailemaan sopivaa korvausta vastaan opetuksia, jota eivät häntä sinänsä liikuta?" (s. 477).
Kaikki sellaiset teokset, joissa esitetään raflaavia väitteitä Jeesuksesta nousevat sangen helposti esille mediassa, vaikka niiden asialliset ansiot olisivat hyvinkin ohuet. Sitävastoin vakava tutkimus ja sen popularisointi ei kiinnosta mediaa ja suuria kustantajia. Toisaalta suomalaisessa mediassa esiintyy lähes yksinomaan Helsingin yliopiston eksegetiikan tutkijat, joista kukaan ei edusta kv. tutkimuksen kärkeä (ei edes Räisänen, vaikka esim. Dunn on myönteisesti arvioinnut hänen viimeisen kirjansa). Esim. uudessa Handbook of Jesus Studies eka osassa suomalaisessa mediassa paistattelevat Helsinkiläiset tutkijat saavat vain muutamia viittauksia.
VastaaPoista