Kiitos Käytännön blogifilosofiaa - keskustelusta!

Ei vuorovaikutus ole karannut blogeista minnekään! Ei ainakaan viimeviikkoisen Käytännön blogifilosofiaa -keskustelun perusteella. Jälleen kerran tuli todistetuksi, että kirjablogeissa osataan keskustella älykkäästi, asiallisesti ja perustellusti, mutta kuitenkin intohimoisesti ja sopivasti tunteiden tulkkina. Kiitos siitä teille kaikille! Kyllä kannatti elvyttää tämä keskustelusarja henkiin (jatkoa tosin en lupaa, ennen kuin keksin yhtä hyvän aiheen. Mutta keksinhän minä, ennemmin tai myöhemmin).

Yhteenvetona voidaan sanoa, että blogien vuorovaikutuksellisuutta pidetään tärkeänä asiana. Monet olivat pistäneet laillani merkille, että muut sosiaalisen median muodot, kuten Facebook ja Twitter ovat imeneet keskustelua pois blogeista. Toisaalta samaiset alustat ovat myös tuoneet blogeihin uusia lukijoita. Toiset keskustelijoista kokivat blogit "hitaana" sosiaalisena mediana, jossa on aikaa paneutua kirjoihin ja niistä kertoviin teksteihin. Mutta löytyi niitäkin, jotka ilmoittivat pitävänsä myös lyhyestä ja nopeasta tiedottamisesta. Kommentoinnista ja sen käytänteistä keskusteltiin paljon. Niistä löytyi erovaisuuksia ihmisestä, mieltymyksistä ja elämäntilanteesta riippuen.

Aivan erityisen kiinnostavaa oli se, että lopulta kommentoinnin merkitys ja tärkeys sopivasti kyseenalaistettiin. Onko tärkeää, että blogiin kommentoidaan? Toki se ilahduttaa bloggaajaa ja voi parhaimmillaan johtaa hyvään keskusteluun. Mutta onko se sittenkään tärkeintä? Onko kommenttien määrä hyvän blogin mitta? Olen iloinen, että kommenteissanne tuli esille myös se, että blogeilla on paljon lukijoita, jotka eivät kommentoi lukemaansa koskaan. Siitä huolimatta hän voi olla oikein tyytyväinen blogin seuraaja. Hän saattaa löytää juuri etsimänsä tiedon tai saada hyvän lukuvinkin, hän voi nauttia hyvästä kirjoituksesta ja verrata omaa lukukokemustaan toisten kokemuksiin. Tämäntyyppisissä blogikeskusteluissa korostuu usein kommentoivien lukijoiden merkitys. Se on luonnollista, sillä juuri hehän keskustelua käyvät. Oli hienoa, että tässä keskustelussa pääsivät ääneen myös "hiljaiset" lukijat.

Haluankin tässä ja nyt kiittää kaikkia teitä, jotka käytte blogissani joko säännöllisesti tai satunnaisesti, mutta ette kommentoi tai jätä muutakaan merkkiä käynnistänne. Kiitos, että olette siellä. Arvostan jokaista käyntiänne, vaikken niitä huomaakaan. Blogeista voi ja saa nauttia myös yksin ja kommentoimatta. Uskon puhuvani paitsi itseni myös muiden bloggaajien suulla tässä asiassa.

KBF-keskustelun päätteeksi on ollut tapana palkita paras kommentti ja niin tapahtuu myös tällä kerralla. Arvaatte, ettei valinta ollut helppo. Tai no, oikeastaan kyllä se oli.

Toisaalta, en itse tunne monestikaan tarvetta välttämättä kommentoida blogikirjoituksia, nautin vain niiden lukemisesta ja ihmisten moninaisuudesta, jonka blogeja seuraamalla näkee.

Kiitos kommentistasi, Kristiina Raden. Laitathan yhteystietosi sähköpostilla (ammanblogi (@) gmail.com), niin laitan paketin tulemaan!

Ps. Erityiskiitos niille, jotka kommentoivat FB:n ja Twitterin puolella. Keskustelu sopii kaikille foorumeille ;)