Laura Jackson: Freddie Mercury



Esittelin Otavan viime vuonna julkaiseman Mark Blaken Queen. Is this the real life -teoksen teille tammikuussa. Vaikka kirja oli mielestäni monessa suhteessa ansiokas, kritisoin sitä kahdesta asiasta: minulle liiankin syvällisestä brittirockin kuvauksesta ja Queenin keulahahmon, Freddie Mercuryn laihaksi jäävästä henkilökuvasta. Siksipä jäin innolla odottamaan Minervalta Laura Jacksonin Mercury-elämäkertaa.

Suhteessa Blaken teokseen Freddie Mercury teki tehtävänsä. Yhden kaikkien aikojen merkittävimmän rockidolin elämään pyrittiin sukeltamaan niin hänen shokeeraavan ja räävittömän julkisen kuvansa kuin myös kissoista pitävän ja ujon yksityishenkilön kautta. Myös musiikkimaailmaa kuvattiin, mutta kuten odottaa sopii, huomattavasti vähemmän. Tässä suhteessa kirja oli siis juuri sitä, mitä odotinkin.

Sen sijaan pienoisen pettymyksen aiheutti jo heti alussa se huomio, että Jacksonin elämäkerta perustui samoihin haastatteluihin kuin Blakenkin teos -ja varmaan moni muukin Queenia käsittelevä teos. Mitään kovin uutta ja mullistavaa ei siis kirjalla ole tarjottavanaan.

Kiinnostava teos toki oli. On mielenkiintoista seurata Farrokh Bulsaran muuttumista sansibarilaisesta pojasta yhdeksi rocktaivaan kirkkaimmista tähdistä. Niin ikään kirja kertoo huume- ja irtosuhdesekoilujen jälkeen hiljalleen rauhoittuvasta rautaisesta musiikin ammattilaisesta, ehkä jopa musikaalisesta nerosta, joka viettää viimeiset vuotensa AIDSin runnellessa hänen ruumistaan. Silloinkin  hän haluaa viettää aikansa musiikkia tehden, jotta hän käyttäisi jäljellä olevan aikansa tehokkaasti sen asian parissa, jota hän eniten rakastaa. Mercuryn viimeiset kuukaudet ovat hirvittäviä ja sitä on myös niistä lukeminen. Kirja päättyy kuitenkin toiveikkaissa tunnelmissa Queenin Mercuryn kuoleman jälkeisiä vaiheita kerraten ja tänä vuonna ilmestyvästä Freddie Mercury-elokuvasta kertoen.

Lopulta kirja sai minut kuitenkin ennen kaikkea ymmärtämään, millainen mysteeri Freddie Mercury oli. Hänen julkinen imagonsa oli vahva ja ristiriitaisia tunteita herättävä, mutta lopulta hän piti syvimmät tuntonsa hyvin piilossa. Siksi hänen elämäkertaansa lukiessaan saa loppujen  lopuksi hyvin vähän kiinni siitä, mitä Mercury oikeasti tunsi ja ajatteli. Ja sairastumisen sekä kuoleman lähestyessä muurit hänen ympärillään kasvoivat entistä korkeammiksi. Vaikka Mercury ei sairastanut julkisesti, itse asiassa hän julkaisi tiedotteen sairaudestaan vasta vuorokautta ennen kuolemaansa, on hän lisännyt osaltaan paljon tietoisuutta HIVistä ja AIDSista. Ja mikä ehkä vieläkin tärkeämpää, Queen ja Mercuryn lähimmät ystävät ovat tehneet asian tiimoilta hyväntekeväisyyttä Mercuryn muiston kunnioittaakseen. Mercuryn aikainen kuolema epäilemättä riisti maailmalta paljon hienoa musiikkia, mutta on varmastikin tuonut paljon hyvää HIV-tietoisuudelle.

Mitä Laura Jacksonin teokseen tulee, ihmettelen suuresti sen asennetta homoseksuaalisuuteen. Haastatteluihin perustuvassa kirjassa oikeastaan jokaiselta haastateltavalta on siteerattu kohtaa, jossa kerrotaan Mercuryn seksuaalisuudesta, tai sitä, näkyikö hänen seksuaalinen suuntautumisensa hänestä ulospäin. Vaikka hänen suuntautumisensa epäilemättä on näytellyt merkittävää osaa niin hänen julkisessa imagossaan kuin omassa elämässään, tuntuu painotus loistavasta säveltäjästä, sanoittajasta ja muusikosta puhuttaessa ylimitoitetulta. Puhumattakaan siitä, että "hinttelimäiseen" olemuksesta  tai elämäntavasta, "jossa hän sai toteuttaa homoseksuaalisia taipumuksiaan" puhuminen tuntuu vuonna 2012 varsin epäilyttävältä. Mieleen jäi välttämättä tunne, että homoseksuaalisuus kuuluu Jacksonin mielestä joko tauti- tai sitten rikosrekisteriin. Voi olla, että ylitulkitsen, mutta joka tapauksessa asian turha korostaminen ei tuonut mitään lisäarvoa kirjaan.

Kaiken kaikkiaan Freddie Mercury oli oikein helppolukuinen ja viihdyttävä kirja. Suosittelisin tätä ehkä niille Queen- tai Mercury-faneille, jotka eivät halua perehtyä asiaan pohjamutia myöten. Blaken teos on taas aivan ehdoton niille, jotka ovat kiinnostuneita aikakauden musiikkimaailmasta laajemminkin.

Laura Jackson: Freddie Mercury
Minerva 2012
250s.
Suomentanut Juuso Arvassalo



Kommentit

  1. Kiitos! Tuntuu siis siltä, että se Blaken teos on enemmän minua varten...

    VastaaPoista
  2. Minä lukisin mieluummin Jacksonin kirjan kuin Blaken. Mercury henkilönä ja Queenin keulakuvana kiinnostaa enemmän kuin tuo toinen kirja, jos siinä kerran mennään bändihistorian lisäksi syvälle brittirockin olemukseen.

    VastaaPoista
  3. Jee, minulla tämä odottaa vuoroaan yöpöydälläni... kiinnostaa, kiinnostaa kovin!

    Blogissani on haaste sinulle, Amma! :-)

    VastaaPoista
  4. Aika ihanaa, miten heti löysitte tämän perusteella omanne Morre ja Villasukka!

    Paula, jee, odotan mielenkiinnolla, mitä ajatuksia tämä sinussa herättää! Ja kiitos haasteesta!

    VastaaPoista
  5. Amma, minä olin jo ottamassa tämän lukuun, nyt olen onnellinen, että peruutin;-)

    Tein muuten Jacksonilta Jon Bon Jovin, joka oli ihan ok, mutta, mutta...juuri se jokin Lauran tyylissä, rivien väleissä, se mitä hän arvosti ja mitä ei.

    Elämme todellakin vuotta 2012. Freddy oli minusta loistava laulaja sekä esiintyjä ja Queen teki hyvää musiikkia.

    VastaaPoista
  6. En ole lukenut muuta Jacksonin kirjoittamaa, mutta ehkä hänellä on sitten sellainen kantaaottava tyyli, mitä itse elämäkerturilta en toivo.

    Mutta oli tässä kirjassa paljon hyvää ja kiinnostavaakin!

    Freddie on ehkä ainoa muusikko jota fanitan ihan tosissani. Hänen musiikkinsa ja laulutaitonsa on todella häikäisevää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai kirjassa oli hyvääkin;-) Ei yksi kielteinen asia kaikkea kaada. Laura on esim. hirveän tarkka kirjoittaja ja osaa pitää koossa myös sellaisen rakenteen, että musiikkimaailman isoissakin mullistuksissa pysyy mukana. Tosin minulle sattui yksi hauska juttu Jon Bon Jovin arvostelussa, johon sain hauskan kommentin. Silloin totesinkin, että 'ehkä minun on paras jättää ihailemani Mercury väliin;-)' Hukkasin yhden bändin jäsenistä!

      Minulle Freddie ei ole ainoa, mutta ehdottomasti yksi parhaista.

      Poista
  7. Hei Amma! Muistin sinua haasteella, käyhän kurkkaamassa blogiini :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti