Eino Leino: Kirjailijoiden Helsinki

Olen tuonut omaa savolaisuuttani esille niin paljon, että reiluuden nimissä on varmasti hyvä mainita, että olen todellinen Helsinki-fani. Voisin kuljeskella sen kaduilla päiväkausia, katsella ihmisiä, haistella puistoja ja tunnustella kivitalojen pintaa, kuunnella, millaisia tarinoita niillä olisi kerrottavanaan. Harmillisesti maamme pääkaupunki on kannaltani katsottuna niin syrjässä, ettei sinne useinkaan tule lähdettyä.

Olikin mukava päästä kuljeskelemaan katuja ihastuttavan boheemissa hengessä Eino Leinon Kirjailijoiden Helsinki -teoksen mukana. Täytynee selventää, ettei kyseessä ole SE Eino Leino. Kirjan kirjoittaja on vuonna 1946 syntynyt helsinkiläinen toimittaja. Anekdoottina on pakko mainita, että hänestä ounasteltiin tyttöä ja nimikin olisi ollut jo valmiina: Aino Maria! Tulikin poika, mutta kuitenkin Eino Leinon, ei allekirjoittaneen kaima. Ei huonosti sekään:)

Kirjailijoiden Helsinkiä selatessaan lankoni käytti kirjasta termiä 'kuivahkon näköinen'. Riippuu näkökulmasta. Jos ei ole kiinnostunut kirjailijoista ja paikkoihin liittyvistä historiallisista anekdooteista, ei tästä kirjasta varmasti syty. Mutta jos mainitut asiat kiinnostavat, kannattaa kirjaan ehdottomasti tutustua.

Leino kuljettaa lukijaansa Runebergin jalanjäljillä, Aleksis Kiven synkissä laitakaupungeissaen, Maila Talvion Linnunlaulun kokoontumisissa, Mika Waltarin nuoruusvuosissa.  Niin ja tietysti sen toisen Leinon kosteanhuuruisissa illoissa. Lähemmäksi nykyaikaa tullaan esimerkiksi Hannu Mäkelän ja Arto Mellerin mukana.

Tutuksi tulevat yhtä hyvin Kruununhaka, Töölö kuin Kalliokin. Tällainen satunnainen Helsinki-turistikin pysyi hyvin mukana, mutta varmasti niille, joille Helsinki on tutumpi, kirja antaa paljon enemmän. Oman haasteensa toi myös se, että kirjan rakenne on maantieteellinen ja sekin varsin löyhä. Kronologian uupuminen ei sinällään haittaa, mutta asettaa tiettyjä vaatimuksia kotimaisen kirjallisuuden tuntemukselle.

Kirjan lopussa on hyvät hakemistot paikannimistä, samoin kartat, joihin keskeisimmät kirjassa mainitut Helsingin keskustassa olevat paikat on merkitty. Kirjan kanssa voi siis aivan hyvin lähteä kävelyretkelle tunnelmoimaan vuosikymmenten virtojen mukana.

Pitkästä aikaa minullakin on kesäkuussa Helsingin matka tiedossa. Ottaisin kirjan ehdottomasti mukaan, mutta matkaseurasta johtuen taidan jättää kirjailijat tällä kertaa väliin ja ihmetellä kiltisti Korkeasaaren ihmeitä. Seuraavaan kertaan siis :)

Eino Leino: Kirjailijoiden Helsinki
Gummerus 2012
250s.

PS. Jos et ole vielä kertonut bloggaajaidentiteetistäsi, vielä ehtii!