Salakäytäviä

Hihii, olen puijannut teitä Rokuli-kuvalla sivupalkissa. Todellisuudessa Tervo on rokulilla sivulla 14 ja olen salaa lukenut Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytäviä. Enhän minä malttanut odottaa, kun sain käsiini kirjan, josta puoli blogistaniaa (no okei, ainakin Ilse, mutta oli niitä muitakin) kohkaa.


Ei kohkaa suotta.

Harjukaupungin salakäytävät kertoo jyväskyläläisestä Olli Suomisesta, kirjakustantajasta ja kirkkovaltuutetusta. Kaikin puolin kelvollisesta miehestä siis. Jossakin vaiheessa kaikki alkaa kuitenkin mennä omituiseksi ja se tuntuu liittyvän Suomisen ensirakkauteen, Kerttu Karaan, joka on kirjoittanut maailmanlaajuisen menestysteoksen, Elokuvallisen elämänoppaan. Opas kertoo, miten ihmiset voivat tuoda merkitystä elämäänsä elokuvallistamalla sitä. Nyt Kara kirjoittaa kaupunkiopasta vanhasta kotikaupungistaan Jyväskylästä.

Ensisilmäyksellä tarina vaikuttaa yhtä kotoisalta (ainakin viisi vuotta Jyväskylässä asuneelle allekirjoittaneelle) kuin Ollin omakotitalo Mäki-Matissa. Mutta kuten talokin, alkaa tarinakin paljastua omituisen vinksahtaneeksi, jossa yksikään kulma ei ole suorassa. Tunnelma on hyvin maaginen, omituinen, unenomainen, oikeastaan todella davidlynchmainen, kiitos lukuisten lapsuuteen vievien takaumien ja Ollin mielikuvitusrikkaiden unijaksojen. Jääskeläinen vetää vääjäämättömästi lukijansa kylmään, kosteaan ja mullanmakuiseen salakäytävään, johon tekisi mieli unohtua kuuntelemaan merenneitojen laulua, mutta etäisesti tajuaa, että on vain jatkettava ryömimistä, mikäli haluaa takaisin pinnalle. Jääskeläinen tekee taidetta sateenvarjoista ja välineistää Facebookin hienosti trillerille.

Lopussa vinksahtanut maailma tuntuu suoristuvan, mutta Jääskeläinen on halunnut vielä pikkuisen lisätä vääntöä kirjoittamalla tarinaan kaksi erilaista loppua.

Yksi asia harmittaa. Oma elokuvallinen sivistykseni on olematon. Tarinasta olisi saanut varmasti vielä enemmän irti, jos olisi elokuvaharrastaja. Silti ajatus oman elämän elokuvallistamisesta on kiehtova ja jotenkin tuttu. Itse voisi toteuttaa sitä kirjojen osalta. Mikä minusta silloin tulisi, bookemaattinen?

Psst! Jyväskyläläisille tai muuten kaupunkiin tutustuneille kirja tarjoaa tietysti kiinnostavan näkökulman kaupunkiin. Kuten Kerttu Kara, myös Jääskeläinen onnistuu luomaan Jyväskylästä aidosti maagisen paikan. Ehkä M-hiukkasia on olemassa.

Kommentit

  1. On niitä. :)

    Kohkaan kyllä ihan aiheesta, ja olen hirmu iloinen, että sinäkin , salalukija, löysit salakäytäviin! :)

    Tiivistät hiensoti, tavoitat olennaisen, ja olet aika bookemaattinen muutenkin. Minä mietin vähän samaa tuon elokuvatuntemusasian suhteen, koska enhän minäkään tunne Jules ja Jimiä (vai olivatko ne noin päin) tai paljon mitään muutakaan. Mutta ei se silti haitannut, jotenkin ei vaan.

    VastaaPoista
  2. Tämän ostin itselleni töidenlopettamis- ja uudenaloittamislahjaksi tänään. Siksipäs en lukenut arvosteluasi, mutta uskon, että minulla on jotain hyvää odotettavana :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa ihanaa ihanaa ;) Minä luin tämän tovi sitten ja ihastuin ikiajoiksi! Harvoin kotimainen kirja varsinkaan tekee sen, minkä salakäytävät teki minulle. Mukava onkin lukea kuinka moni muukin on uppoutunut salakäytävien kiemuroihin ja tykästynyt :)

    VastaaPoista
  4. Nyt en voi vielä lukea tätä, sillä tartun kirjaan huomenna. Päässäni on muutenkin tätä jo liikaa, sillä en ensin aikonut tätä tehdä, mutta sitten tapahtui...

    Muistuta minua, että kommentoin tätä ellei kuulu minusta mitään.

    VastaaPoista
  5. Ilse, ehkä huomasit, että lisäsin kuitenkin tekstiin viittauksen David Lynchiin... piti yrittää jotenkin päteä. Oikeastaan tuli kyllä aika monta elokuvavinkkiä, niin kuin nyt esimerkiksi se Jules&Jim/Jim&Jules, ehkäpä joskus?

    Lumiomenalle ja Leenalle mukavaa lukuelämystä. Odotan innolla arviotanne:)

    Susa, itse olen kotimaisen kirjallisuuden ystävä, mutta olet kyllä ihan oikeassa siinä, että tässä oli jotain epäsuomalaista. En tullut ajatelleeksi sitä ennen kommenttiasi (kiitos siis), sijoittuminen Jyväskylään varmaan hämäsi :)

    VastaaPoista
  6. Amma, nyt luin arvostelusi ja hienosti olit tiivistettynäkin saanut kaiken kasaan. Olennaisen. Minä menen tunteella, kun olen tämmöinen boheemi ja kirjoittaminen on mun kova juttu. Mistä ihmeestä sinä tuon David Lynchin tuohon kekkasit, sillä siinähän on vastaus, miksi tästä pidin. Olen hulluna Lynchin leffoihin, mutta harrastan kyllä elokuvia muutenkin. Yritän linkittää tämän, sillä minulla on tulossa vielä Pasi Ilmariin liittyvää asiaa huomenna tai lauantaina. Tarvitsen Supporttini kotiin sitä ennen!Näette sitten. se on yllätys myös Pasille. Pasi Ilmari on sekoittanut meidän kaikkien päät;-)

    VastaaPoista
  7. Leena, tietysti saan kiittää miestäni Lynchistä :)
    Selitin hänelle suu vaahdossa kirjasta ja mainitsin Twin Peaksin ja koska hänellä on jo kymmenen vuoden kokemus poimia jatkuvasta sanatulvasta se olennainen, hän tokaisi: "Niin, se oli siis niin kuin David Lynchin leffa."
    Minä vastasin puulla päähän lyötynä että "Just niin." :D

    VastaaPoista
  8. Amma, minunkin mieheni on oppinut poimimaan loputtomasta sanatulvasta sen oleellisen;-) Kyllä hämäläinen mieksin voi oppia varttikarjalaisen naisen vauhtiin. Lumies on myös täysin David Lynchin lumoissa eli hänkin lukee tämän kirjan.

    Siis: Mulla on viikonloppukuvia, jotka liittyvät kirjaan, jos ne onnistuvat. Linkitän sutkin sitten sinne ja laitan samalla tämän David Lynchin, sillä en kehtaa sun miehen ideaa ihan sinne arvosteluun viedä - kai.

    Lumimies on mun testeri: Hän lukee nyt Historia on minut vapauttava ja sitten tämän Harjukaupungin. Hänellä luku on hidasta,s illä liike-elämän päivät ovat pitkät ja reissua tulee paljon. Minä tiedän jo kyllä kumpi kirja on parempi...

    Minäkin alan vaahtoutua kun innostun;-)

    VastaaPoista
  9. Siis: Lumimies;-) (Mulle on tullut liiasta kirjoittamisesta joku häiriö...)

    VastaaPoista
  10. Nyt Ammamieskin on mukana kerran keksi sen Lynchin;-)

    Susa on oikeassa siinä, että tämä on epäsuomalainen ilmiö! Suomalaiset miehet eivät kirjoita näin. Olisiko piilossa kasvanut joku uusi miesrotu, jota me emme vain ole havainneet.

    VastaaPoista
  11. Ammamies :) Niin kuin Leena blogiisi kirjoitin, minulla on vahva usko uuteen suomalaiseen miessukupolveen :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit