KÄYTÄNNÖN BLOGIFILOSOFIAA 4: Onko kritiikillä tulevaisuutta?

Kritiikki on kuuma peruna.

Eilisessä Stradassa käsiteltiin kulttuurikritiikin tulevaisuutta. Kritiikin määrä mediassa pienenee jatkuvasti. Kuten kulttuuritoimittaja Saska Saarikoski ohjelmassa sanoo, kritiikki on kallista: viisisataasivuista kirjaa ei lueta ja arvostella parissa tunnissa. Entä onko kulttuurin viihteellistymisellä vaikutusta kritiikin sukupuutossa?

Mutta onko kritiikki katoava luonnonvara vai ainoastaan muutoksen pyörteissä? Blogit otettiin ohjelmassa esimerkkinä uudenlaisesta ja elinvoimaisesta (lue: talouden lakien ulottumissa olevasta?) kritiikistä. Blogeja edusti Lukupiiri-blogia pyörittävä Kirsi Piha.

Mitä mieltä te olette, onko perinteisellä kritiikillä ja ammattimaisilla kriitikoilla osaa tahi arpaa tulevaisuudessa? Ovatko blogit nettihöttönä kritiikin uhka vai pelastava tulevaisuus, vaiko jotakin aivan muuta?

Katso perjantainen Strada Yle Areenassa ja kerro mielipiteesi!

Kommentit

  1. No hei.

    Vaikka en ole katsonut sitä Stradaa, sanon silti, että minusta kyllä ammattikriitikoilla on ihan oma sijansa kirjallisuuden kentässä, sekä nyt että jatkossa. Blogikriitikot ja kirjabloggaajat ovat (pääsääntöisesti) harrastelijoita, ja ainakin minä arvostan ammatikseen lukevien mielipiteitä. Seuraan ja luen kritiikkejä aika tarkkaan ja yritän niidenkin avulla pysyä kärryillä siitä, mitä kirjallisuudessa tapahtuu. Minulla on suosikkikriitikoita, joiden arviot luen tarkasti, ja toisia, joiden kanssa minulla ei tunnu olevan mitään yhteistä.

    Ja onhan ammattikriitikoilla sekin etu, että heitä voi erehtyä (!) lukemaan (lehdistä, siis) moni sellainenkin, joka ei tietään koskaan kirjablogeihin löydä.

    Hauska määritelmä tuo, että blogit olisivat nettkihöttöä. Eivät ne sitä ole. Niillä on ihan oma paikkansa ja oma yleisönsä, ja rauhallinen rinnakkaiselo sujunee jatkossakin. Moni vähemmän kirjallisuutta harrastava sitä paitsi varmaan mielellään ottaa vastaa suosituksia ym. kirjabloggaajilta eikä ikinä tohtisi paljon jotain Hesarin kriitikoita uskoa, luulen. Kynnys (tarttua kirjaan, ja lähtökohtaisestihan tässä on se ajatus, että lukeminen on hyvä asia ja kirjoihin pitääkin tarttua, mitä enemmän, sen parempi) on matalampi, kun toinen lukija on samaa kaliiberia kuin itse.

    En ehkä sanonut nyt mitään uutta, mutta pidän näistä kysymyksistäsi. :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä minustakin pitää olla vielä ammattilaisten tekemiä kritiikkejä lehdissä, mutta eihän niistä haluta maksaa. Tai no, en tiedä mitä esim. Hesarin vakkarikriitikoille maksetaan - toivottavasti hyvin - mutta minulle on freelancerina tarjottu esim. 50e ns. normaalipaksuisen (around 350 sivua) romaanin arvostelemisesta. En ottanut kyseistä tarjousta vastaan, mutta halvalla on joutunut silti työtään myymään. Tosin juttua ei ole ollut silloin varaa hioa mihinkään täydellisyyteen, mutta eihän sitä halua oma nimi alla ihan soopaakaan kirjoittaa. *huokaus*

    Nykyisin luen mielelläni sekaisin ammattikriitikkojen arvosteluja ja bloggaajien mielipiteitä. Siten muodostuu sopiva tasapaino. Kyllä minä toivon, että tulevaisuudessa blogien arvo nousee ja kustantamot ottavat ne entistä paremmin huomioon, mutta silti toivon, että lehdistäkin saa vielä lukea huolella punnittuja ja perusteltuja kriitikkomielipiteitä. Luulisin, että se joukko, joka aktiivisesti seuraa kirjablogeja, seuraa myös lehtikritiikkejä.

    Karoliina

    PS. Minäkään en nyt ehtinyt katsoa Stradaa, joten kommenttini luettakoon se mielessä. :)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen Strada. Minusta amatööreillä ja ammattilaisilla ei ole mitään syytä hermostua toisen olemassaolosta, sillä heidän valtasuhteensa ovat niin erilaiset. Ammattilaiset saavat palkkaa, joten kynnys purra sitä syöttävää kättä on aina olemassa ja se mielessään heidän kritiikkejään tulee lukea. Me kirjabloggaajat teemme tätä omasta ilosta ja olemme tosiaan markkinatalouden ulottumattomissa, emme kenenkään taskussa. Ehkä meiltä ei irtoa kovin toimivaa pohdintaa Lacanin teorioista, mutta kuten Ilse sanoi, vinkkiin tarttuminen ei ole niin vaikeaa kun ollaan samalla tasolla, tavislukijoina.

    Ammattilaisista vielä sen verran, että jos lehdet tosiaan pyrkivät pääsemään mahdollisimman halvalla ja miellyttämään omaa lukijakuntaansa, se rapistaa kritiikin laatua automaattisesti ja kritisoitavien kirjojen skaalaa. Tämän takia lähinnä Hesarin arvostelut ovat painetussa sanassa minulle olennaisia.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen kysymys jälleen! En ole koskaan ymmärtänyt tätä vastakkainasettelua. Minusta sekaan mahtuu. Ammattikriitikon tehtävä on erilainen kuin bloggaajan. Molemmat ovat tärkeitä. Bloggaaja kertoo lukemastaan lukijan näkökulmasta, ammattikriitikko linjaa kirjallisuutta laajemmin muuhun kirjalliseen kenttään ja arvioi siten lukemaansa ehkä hieman eri näkökulmasta.

    Seuraan mielelläni krtitiikkejä, vaikken aina samaa mieltä olekaan.

    VastaaPoista
  5. Amma, linkitin tämän ja vastasin samalla omalla postauksellani - pitkästi.

    VastaaPoista
  6. Tämä on minusta todella mielenkiintoinen aihe. Minusta kritiikin kuin kulttuurinkin pitäisi pysyä mahdollisimman monitasoisena. Mitä enemmän on ihmisiä, jotka halauvat keskustella kirjasta, sen parempi. Ammattikriitikot tuovat kirjallisuuskeskusteluun oman näkökantansa. En haluaisi elää maailmassa, jossa heillä ei ole tulevaisuutta – kritiikki on kuitenkin merkittävä osa kirjallisuuden tutkimusta.

    VastaaPoista
  7. Kiitokset kaikille kommenteista! Lupaan palata niihin vielä ajan kanssa, juuri nyt blogin ulkopuolisen elämän kiireet puskevat päälle niin voimallisesti, etten pysty paneutumaan tähän -ja mitään puolivillaista en halua näin hienoihin ajatuksiin vastata. Lupaan palata muutaman päivän päästä! Ja kommentteja otetaan edelleen vastaan mitä suurimmalla kiitollisuudella ja mielenkiinnolla :)

    VastaaPoista
  8. Olivat blogit nettihöttöä tai ei, on ammattikriitikoiden pakko opetella elämään niiden kanssa. Jos kustannusala on myllerryksen kourissa, niin sama koskee arvosteluja. Ennen netin aikaa oli ammattilaisilla valttina julkaisukoneisto; vain heillä oli mahdollisuus saada sanansa suuren lukijajoukon saataville. Nykyään sitä etua ei enää ole, ja erottua pitäisi laadulla. Huoli on aiheellinen, sillä jos joku sattuu ihan harrastuksena ja ilmaiseksi tekemään ilmaiseksi sen, mistä sinun pitäisi saada palkkaa, niin asetelma ei ole erityisen kiva. Useimmat harrastelijat eivät ole niin taitavia, mutta mitä käy sitten kun joku sattuukin olemaan? Millä voi enää kilpailla, jos toinen on yhtä taitava kuin sinä, tekee työnsä intohimoisesti ja tarjoaa sen kaikille ilmaiseksi? Vähemmästäkin alkaa puntti tutista.

    VastaaPoista
  9. Koko bloggaajat vs. kriitikot vastakkainasettelu on todella harmillinen. Varmasti kaikki kirjabloggaajat haluavat elää yhteiskunnassa, jossa on kulttuurin ammattikriitikoita. Ongelma onkin siinä, että monet muut eivät kriitikoiden arvoa tunnu ymmärtävän. Niin kuin Stradassa selvisi, kriitikko lymyilee kunnioitetuimmat ammatit -listalla hännillä.

    Ei minullakaan ole vastausta siihen, onko kriitikoilla tulevaisuutta ja jos on, millainen. Mutta haaveilen ja visioin ajasta, jolloin kulttuuri ja muut pehmeämmät arvot ovat kunniassa. Sitä vastoin tehokkuus ja tuubiviihde ovat totaalisen out. Sitä odotellessa.

    Uskon myös, että kriitikoidenkin mielestä blogien tuoma lisä kulttuurikeskusteluun on tervetullutta. Siitä huolimatta blogit ovat haluamattaankin kelpo kilpailijoita kriitkoille - ja tosiaan, bloggarit tekevät vielä työnsä innolla ja ilmaiseksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti