Elisabeth Bennet vetää zombeja lättyyn
En tiedä, voiko tuon otsikon jälkeen enää pelastaa blogikirjoitusta, mutta yritän kuitenkin.
En ole sitten tippaakaan zombi-ihminen (enkä edes sellaisten fani, heh), mutta Jane Austen-fani olen, joten kun näin tämän kannen
oli kirjaan pakko tarttua. Ihan vain ihmiselle luontaisesta perusuteliaisuudesta: mitä? miten? MIKSI?
Miksi ei. Seth Graham-Smithin uusintaversio rakastetusta klassikosta toimii yllättävän hyvin, varsinkin kun kirjailija pienen alkusievistelyn jälkeen uskaltaa päästää mielikuvituksen lentoon ja laittaa kunnolla rytinäksi. Graham-Smith mässää aivoilla ja lihankappaleilla, tekee Elisabethistä raivokkaan ja vihollisen verta juovan itämaisen soturin sekä kostaa armottomasti niille ilkimyksille, jotka Austen päästää lempeän ironisesti luikahtamaan veräjästä.
Ja uskokaa tai älkää, tämä kaikki vaikuttaa ihan uskottavalta. Itse asiassa zombisodan tuominen Austenin maailmaan on aika nerokas oivallus, sillä Austenin kirjoissa parhaillaan käynnissä oleva sota on silmiinpistävän näkymätön ja esiintyy lähinnä pelkkinä viitteinä upseerien tuodessa lisäjännitystä seuraelämään. Graham-Smithin versiossa sota kirjaimellisesti tunkeutuu ovista ja ikkunoista ja onneksi kirjailija ei edes yritä selittää sitä mitenkään järkevästi. Eikä tällaista kirjaa toki kannata kovin kireän nutturan kanssa ruveta lukemaankaan.
Graham-Smith myös tekee palveluksen Austenin lukijoille pysähtymällä alkuperäistä pitemmäksi aikaa niihin kohtiin, jotka ovat kiehtoneet lukijoiden mielikuvitusta vuosisatojen ajan. Kirjailijan tarjoamat selitykset asioille solahtavat yllättävän hyvin paikoilleen. Väkivallalla mässäilystä huolimatta sijansa on myös romantiikalle ja rakkaudelle, eikä juoni päähenkilöiden osalta juuri eroakaan alkuperäisestä. Sen sijaan muutamat tutut sivuhenkilöt saavat kohtaloonsa aivan uudenlaisia käänteitä, mikä on tässä tapauksessa vain hyvä asia.
Jos siis tunnet vetoa sekä Jane Austeniin että zombeihin, ihastunet kirjaan. Uskallan suositella kirjaa muillekin, jotka vain kestävät irtonaiset ruumiinjäsenet ja sen, että klassikkoa mennään näin ronkkimaan. Tuskin tulen kuitenkaan palaamaan tähän uudestaan - vanhassa vara parempi!
En ole sitten tippaakaan zombi-ihminen (enkä edes sellaisten fani, heh), mutta Jane Austen-fani olen, joten kun näin tämän kannen
Miksi ei. Seth Graham-Smithin uusintaversio rakastetusta klassikosta toimii yllättävän hyvin, varsinkin kun kirjailija pienen alkusievistelyn jälkeen uskaltaa päästää mielikuvituksen lentoon ja laittaa kunnolla rytinäksi. Graham-Smith mässää aivoilla ja lihankappaleilla, tekee Elisabethistä raivokkaan ja vihollisen verta juovan itämaisen soturin sekä kostaa armottomasti niille ilkimyksille, jotka Austen päästää lempeän ironisesti luikahtamaan veräjästä.
Ja uskokaa tai älkää, tämä kaikki vaikuttaa ihan uskottavalta. Itse asiassa zombisodan tuominen Austenin maailmaan on aika nerokas oivallus, sillä Austenin kirjoissa parhaillaan käynnissä oleva sota on silmiinpistävän näkymätön ja esiintyy lähinnä pelkkinä viitteinä upseerien tuodessa lisäjännitystä seuraelämään. Graham-Smithin versiossa sota kirjaimellisesti tunkeutuu ovista ja ikkunoista ja onneksi kirjailija ei edes yritä selittää sitä mitenkään järkevästi. Eikä tällaista kirjaa toki kannata kovin kireän nutturan kanssa ruveta lukemaankaan.
Graham-Smith myös tekee palveluksen Austenin lukijoille pysähtymällä alkuperäistä pitemmäksi aikaa niihin kohtiin, jotka ovat kiehtoneet lukijoiden mielikuvitusta vuosisatojen ajan. Kirjailijan tarjoamat selitykset asioille solahtavat yllättävän hyvin paikoilleen. Väkivallalla mässäilystä huolimatta sijansa on myös romantiikalle ja rakkaudelle, eikä juoni päähenkilöiden osalta juuri eroakaan alkuperäisestä. Sen sijaan muutamat tutut sivuhenkilöt saavat kohtaloonsa aivan uudenlaisia käänteitä, mikä on tässä tapauksessa vain hyvä asia.
Jos siis tunnet vetoa sekä Jane Austeniin että zombeihin, ihastunet kirjaan. Uskallan suositella kirjaa muillekin, jotka vain kestävät irtonaiset ruumiinjäsenet ja sen, että klassikkoa mennään näin ronkkimaan. Tuskin tulen kuitenkaan palaamaan tähän uudestaan - vanhassa vara parempi!
Mie olin lähes varma, että tämä on surkein kirja pitkiin aikoihin, mutta nyt tuntuu että ehkä haluankin kokeilla. Ensi keväänä järjestetään Jane Austen adaptaatio-seminaari, johon yritän päästä mukaan, joten olisihan se hyvä olla lukenut jotain luennoitsijan ennakkoon mainitsemaa "huonoa" Jane Austen muunnelmaa.
VastaaPoistaMinä myös Jane Austen -fanina olen miettinyt lukisinko tämän kirjan. Jotenkin olen välttänyt sen tähän saakka ja kun en todellakaan ole zombifani niin en tiedä viitsisinkö lukea...Täytyy vielä miettiä, arvostelusi jälkeen heräsi kuitenkin pienen pieni mielenkiinto kyseistä kirjaa kohtaan;)
VastaaPoistaMahtavaa! Luepas vielä se "Vampire Darcy's Desire" samaan putkeen ja kerro siitäkin mielipiteesi... :)
VastaaPoistaTuo kansi on niin kauhea...! Ja kyllä, vältän irtonaisia ruumiinosia ja verta ja kaikkea, mutta klassikoilla leikkiminen on minusta aina ilahduttavan raikasta. Ja jotenkin tekisi mieli ajatella, että jos tämä on vaivauduttu (?!) suomentamaan, ei se ihan kelvoton voi olla. Minkä todistat todeksi.
VastaaPoistaTuo sotajuttu on kiinnostava. Ja koko teos siis ehkä kaikkinensa. Hmm.
Heh heh! Mitähän tästä sanoisi? Olen (tietenkin) suuri Jane Austen-fani ja oikeasti suunnittelen matkaa hänen asuinsijoilleen (Jane Austen-museoon) ja nyt tällainen zombie-kirja! No, joskus nuorena oikeasti viehätyin kauhukirjoista ja -elokuvista, joten tämä voisi virkistää etenkin, jos on suht ok kirjoitettu.
VastaaPoistaEn ehtinyt mukaan kriitikko/blogistikeskusteluusi, mutta pikakommenttina täällä: Mielestäni ammattikriitikoita tarvitaan edelleen, mutta myös meitä blogisteja. Ammattilaiset saavat käsiinsä uutuudet ja pitkällä kokemuksellaan heillä on harjaantunut silmä lukea kirjat toisin. Lisäksi kriitikot "joutuvat" lukemaan kaikenlaista, kun me blogistit taas yleensä luemme sellaisia kirjoja, jotka kiinnostavat jo lähtökohtaisesti. Toisaalta blogisteilla on suurempi vapaus valita mieleiset kirjat ja lukea myös vanhoja kirja, mikä osaltaan toivottavasti pidentää kirjan elinkaarta tai lisää kirjastokäyntejä. Molempi parempi, seuraan ahkerasti kaikkea kirjakeskustelua. :)
En muistanut tuohon kirjoitukseen tuoda tarpeeksi selvästi esille, että teksti noudattelee aika pitkälti alkuperäistä käsikirjoitusta. Zombikohtaukset ovat lisättyjä/muutettua, tosin niitä on loppua kohden koko ajan enemmän.
VastaaPoistaKyllä minä rehellisesti voin tätä suositella. Tosin tässähän on se vaara, että kirja on oikeasti tosi huono, mutta kaikkien ennakko-oletukset on niin tyrmäävät, että kirja sitten onkin iloinen yllätys. Käsittääkseni tämä on kuitenkin ollut maailmalla huippusuosittu ja elokuvakin on tulossa (tosin ei se kirjan laatua takaa), että ei tämä aivan huono liene.
Salla, laitetaan mieleen, nyt täytyy kyllä vähän aikaa pitää taukoa elävistä kuolleista ;)
Lumiomena, kriitikko-osioon pikakommenttina sen verran, että olen samaa mieltä!
Apua! Rakastan Jane Austenia ja erityisesti Elisabeth Bennetiä, mutta tykkään myös tietynlaisista Zombie-elokuvista silloin tällöin, mutta silti..kuinka ihana Elisabeth ja Zomibiet voivat mahtua samaan maailmaan!! Kirjan kansi on jo jotenkin niin provosoiva, karmea! Mutta sitten toisaalta herää ihan mieletön kiinnostus lukea tämä ;) Joten kiitos tästä todella erikoisen kirjan esittelystä!
VastaaPoistaHei Amma lähetin aikaisemmin s-postia sinulle, toivottavasti tuli perille! Kommentoin vielä tähän, että tämä kirja on nyt minun lahjatoiveeni pukinkonttiin. Tuo kansikuva on juuri niin provosoiva - Jane Austenin konteksti ja tämä zombie-yhdistelmä (muutama zombie-leffa on tullut katsottua) todellakin kiehtoo. Kiitos vinkistä!
VastaaPoista