Minna Rytisalo: Rouva C.
Sellaistakin on, että tarina tulee luokse tuoksuina, väreinä, tuntemuksina ja välähdyksinä. Narahduksina Seminaarinmäen Historica-rakennuksen portaissa, pääsalin tuoksuna, valona ja varjoina, jotka leikkivät paksuissa ikkunasyvennyksissä. Harjulla humisevissa hongissa, Tourujoen ruskeassa vedessä.
Tämä kaikki tuli mieleeni, kun luin Minna Rytisalon Rouva C. -teosta. Rytisalo tekee eläväksi vasta syntymässäolevan järvikaupungin sekä nuoren Minna Canthin, kuopiolaisen kauppiaantyttären, joka on raivannut tiensä vasta perustettuun Jyväskylän seminaariin. Kaikkihan me tunnemme, ainakin jollakin tavalla, tuon kotimaisen kirjallisuuden, naisasian ja tasa-arvon matriarkan myöhemmiltä leskivuosiltaan. Mutta millainen oli nuori Minna, kokematon, elämää näkemätön nuori tyttö ja nainen, joka vielä etsi omia askelmiaan ja omaa kohtalonsa suuntaa?
On myönnettävä, että Minna ei antautunut minulle helpolla. Ehkä se johtui siitä, että ajatukseni harhautuivat jatkuvasti omiin mietteisiin, Savosta järvikaupunkiin opiskelemaan tullut, sukuni ensimmäinenhän olen minäkin. Minnan mietteissä oli paljon tuttua ja paljon vierasta. Rytisalon lause on kaunista ja olen iloinen, että maltoin mieleni, luin rauhassa, vähän kerrallaan. Makustelin ja mietiskelin.
Ja kun aika oli kypsä, upposin tarinaan kokonaan. Se tapahtui Minnan ja Ferdinandin rakkaustarinan myötä. Kyse ei ole vaaleanpunaisesta romanssista, vaan monimutkaisesta yhdistelmästä ihastusta, kiintymystä, kunnioitusta, häpeää, pelkoa, pettymystä, järkevyyttä ja ennen kaikkea kumppanuutta. Työn tekemistä yhdessä, maailman rakentamista paremmaksi kirjain kerrallaan. Mieleeni tuli Jane Austenin Viisasteleva sydän, ei niinkään tapahtumien takia, vaan tavassa, jossa ihmissuhdetta ja kiintymystä kuvaillaan.
Samalla kun Minnan ja Ferdinandin suhde syvenee alkuhapuilusta toista kunnioittavaksi ja tukevaksi kumppanuudeksi ja heidän kotinsa täyttyy pienistä jaloista aina uudelleen ja uudelleen, samalla Minna kasvaa siksi naiseksi, joka kirjoitti itsensä historiankirjoihin. Se ei käy helpolla, välillä hän vajoaa synkkyyteen, katoaa mustiin mietteisiin. Mutta ilman niitä Minnasta ei olisi tullut Minna. Kaikkea tätä Rytisalo kuvaa hienosti.
Minnan sisällä tuuli kaatoi puita ja lennätti oksia. Oli alkanut myrsky joka ei loppuisi milloinkaan.
Entä laantuuko tämä myrsky, joka roihuaa lukijan mielessä kirjan kansien sulkeuduttua?
Minna Rytisalo: Rouva C.
Gummerus 2018
367s.
Mielenkiintoista, miten sinulla ja Minna Canthilla on samantyylisiä kokemuksia, vaikka aikakausi on ollut eri! :) Itsekin vaikutuin suuresti tästä kirjasta, enkä ole vielä pystynyt pukemaan mietteitäni sanoiksi. Ehkä se vielä onnistuu!
VastaaPoistaNiinpä! Muistan kyllä ajatelleeni asiaa silloin kun aloitin opiskelut samassa rakennuksessa kuin Canth. Mutta vuosien varrella omasta oppilaitoksesta tuli tietysti arkinen paikka. Nyt, yli kymmenen vuoden jälkeen voi taas nostalgisoida.
PoistaLuin tästä ilmaisen näytteen ja innostuin heti! Sen verran paljon on tullut istuttua Seminaarinmäellä, etten voi kuvitella, miksi kirja ei kolahtaisi. Kiitos myös arviosta, jossa kerrot omasta suhteestasi kirjaan paljastamatta siitä kaikkea.
VastaaPoistaJos Seminaarinmäki ja esimerkiksi harju on tuttu paikka, kolahtaa varmasti. Niin kauniisti Rytisalo ympäristöä kuvaa ja liittää sen yhteen Rouva C:n mielenmaiseman kanssa.
PoistaEn ole vielä lukenut Rytisalon teoksia ollenkaan, mutta tämä kiinnostelee vähän, Minna Canthin takia. :) Pitääpä laittaa lukulistalle.
VastaaPoistaSuosittelen, Niina!
PoistaTämä pitää ehdottomasti lukea, kunhan tästä kerkiää ja käsiin osuu. Minna Canth on hahmona todella mielenkiintoinen, vaikka häpeäkseni täytyy myöntää, että tuntemukseni hänen osaltaan on ihan pintapuolista sattumalta silmiin osunutta höttöä...
VastaaPoistaTässä kirjassa on vielä sekin ulottuvuus, että se käsittelee aikaa ennen ns. julkista Minnaa, ja tämä ajanjakso on jäänyt vähemmälle huomiolle. Usein hänen aikansa Jyväskylässä sivuutetaan varsin nopeasti.
PoistaLuin tämän juuri viime viikolla ja vaikka olen kärsinyt jonkinlaisesta lukujumista koko syksyn, tämä vei mennessään ja nyt alkaa varovasti tuntua siltä, että jumi olisi voiton puolella. Tätä oli pakko lukea metrossa ja oikeastaan silloinkin, kun olisi pitänyt tehdä jotain muuta. Rytisalon lause on niin kaunis! Pakko myöntää, että aluksi olin hieman skeptinen opettaja/opiskelija -suhteen kuvauksen vuoksi (voiko se olla muuta kuin kliseinen?), ja muutenkin olen ollut aika välinpitämätön rakkaustarinoita kohtaan viime aikoina (sanoo siis joku joka rakastaa Jane Austenia), mutta tämä voitti minut puolelleen. Ihana.
VastaaPoistaKyllä, samaa mieltä! Minulle muuten tuli paikoitellen Austen mieleen, jotenkin parisuhteen kuvauksessa oli jotakin samaa, mitä Austen piti useissa romaaneissaan ideaalina.
PoistaPidin Rytisalon Lempi-kirjasta kovasti, joten haluan lukea tämänkin. Aihetta ehkä hieman vierastan, koska vaikka Minna Canth persoonana kiinnostaa, niin kyseessähän on kuitenkin fiktiivinen romaani. Olen lukenut Frida Kahlosta kertovan fiktiivisen romaanin ja koko lukemisen ajan minua vaivasi omituinen asenneongelma: en oikein tiennyt, miten suhtautua kirjaan, joka periaatteessa nojaa todelliseen henkilöön ja tapahtumiin, mutta on kuitenkin sepitetty. Mutta Tuon Rouva C:n haluan lukea vaikka ihan vain Rytisalon kielen takia!
VastaaPoistaKieli on mahtavaa, suosittelen!
PoistaTunnistan mainitsemasi ongelman, itsekin tulee usein googletettua ja luettua samaan aikaan tarkistelumielessä, että mikä pitää paikkansa ja mikä ei.
Rouva C. on minusta siinä mielessä taiten tehty, ettei kerronta nojaa liikaa historialliseen Minna Canthiin vaan Rouva C on fiktiivinen hahmo. Tilanne olisi ehkä kimurantinpi, jos romaani olisi sijoittunut Kuopion aikaan, ns. julkiseen Minnaan. Nyt tarina ja sen päähenkilö sai elää ja hengittää vapaasti tarinan mukana, ilman faktan kahleita.
Luimme kirjan yhdessä Kirsin Book Clubissa ja keskustelimme siitä syöden Minnan reseptillä leivottua kakkua.
VastaaPoistaRouva C. on tavattoman kauniisti kirjoitettu kuvaus nuoresta Minnasta. Minulle se on ennen kaikkea melkoinen kulttuuriteko, Minna Canthin herättäminen patsaasta eläväksi ihmiseksi. Tiedänhän minä, että Rouva C. on fiktiota, mutta siinä on riittävästi faktoja, jotta minua kiinnostaa kaivaa lisää faktoja ja tutustua Canthin tuotantoon. Lukupiirin seuraavat askeleet ovatkin mennä katsomaan Papin perhe teatteriin, lukea Työmiehen vaimo ja sitten osallistua maaliskuussa Kansallisteatterin Minna Canth-bileisiin. Ilman ihanan Minna Rytisalon Rouva C:tä olisimme tuskin joukolla näin innostuneet!
Ihanaa, te otatte Minnan kokonaisvaltaisesti haltuun, kaikilla aisteilla. Kuulostaa todella hyvältä ja siihenhän hyvä romaanikirjallisuus parhaimmillaan johtaa. Minnan kakku on hyvää!
PoistaTämä odottaa minua vielä. Ihanaa kuulla, ettei kirja antaudu helpolla – sellainen tekee usein tarinalle terää. Canth on kyllä supernainen Suomen historiassa, pitäisi lukea lisää hänen teoksiaan, en ole läheskään koko tuotantoa lukenut.
VastaaPoistaMinulla on ollut useiden vuosien aikana tapana lukea Canthia hänen merkkipäivänsä tienoilla. Minua jaksaa ihmetyttää, miten tässä ajassa tekstit ovat. Joko Canth kirjoittaa ajattomasti tai on sitten ollut uskomaton visionääri. Luultavasti molempia.
PoistaKauniisti kirjoirettu arvio ihanasta kirjasta! Luin itsekin Rouva C:n juuri enkä ole vielä ehtinyt arviota kirjoittaa, mutta pidin kovasti. Kiinnostus hänen näytelmiäänkin kohtaan kasvoi kummasti kirjan myötä ja tuntuukin hyvältä lukea ensin tämä ja kohta jokin näytelmä, meillä päin kun ei mitään pyöri näyttämöllä.
VastaaPoistaMinusta Rouva C:ssä on paljon niitä elementtejä, jotka myöhemmin näkyivät hänen tuotannossaan. Siinä mielessä Canton tuotannon lukeminen heti perään on todella hyvä ajatus. Avaa ihan uudella tavalla asioita.
Poista