101 kirjaa: Kari Kontion ja Tuomas Nevanlinnan Kirjava lehmä



Kirjavan lehmän päähenkilö ei ole Urho Kekkonen. Se on koko olemassaolon perusta. Kaiken, tai ainakin Suomi-nimisen valtion olemassaolon lähtökohta. Vakaa ja jykevä, liki jumalallinen tausta pienten ihmisten ponnisteluille.

Lähtökohta sopii minulle siinä mielessä hyvin, että olen kotoisin Pielavedeltä, paikkakunnalta, joka myös Urho Kaleva Kekkosen syntymäpitäjänä tunnetaan. Jo liki äidinmaidossa olen imenyt sankarimyyttiä suuresta presidentistä, jolla oli onni syntyä savutorppaan juuri paikkakunnista parhaimmalla. Ilman Pielavettä Kekkosesta tuskin presidenttiä olisi tullutkaan. Myöhemmin minulle selvisi, että Kekkonen muutti paikkakunnalta pois jo 6-vuotiaana, eikä kotimökkikään itseasiassa ollut savutorppa enää Kekkosen syntyessä. Isä-Kekkonen oli kätevänä perheen päänä uudistanut asumusta silloista nykyaikaa vastaavaksi. Myytti savutuvassa syntyneestä sankarista kuitenkin sopi äärimmäisen hyvin niin Kekkoselle itselleen, Pielavedelle sekä koko Suomelle. Niinpä jopa Lepikon torpasta tehdyistä postikorteista retusoitiin savupiippu pois tunnelmaa pilaamasta.




Tässä tapauksessa puhutaan totuuden kaunistelusta, mutta sitä Kari Kontio ja Tuomas Nevanlinna eivät tee. He karnevalisoivat. Ja käyvät itsenäisen Suomen historian  ja sankarimyyttien kimppuun turkkamaisella raivolla (Jouko Turkka on myös yksi kirjan päähenkilöistä). He ilkkuvat, virnuilevat, pilkkaavat. Kirjava lehmä lienee ollut ilmestymisvuonaan 1988 keskustelua ja torjuntaakin herättänyt teos. Itse olin tuolloin 5-vuotias ja minun maailmankuvani pohjautui, vaikken sitä itse tiedostanutkaan, Kekkoseen. Epäilemättä sama päti moneen muuhunkin suomalaiseen, olkoonkin, että Suomen pitkäikäisin presidentti oli edesmennyt pari vuotta aikaisemmin. Historian voimalla kääntyvät rattaat varmasti mahdollistivat tämän kirjan syntymisen. Teos symboloi uutta aikaa ja ajan murtumista. Uudesta vapaudesta huumaantuneena kirjailijat tykittävät ja kaatavat jumalankuvia.

2010-luvun lukijana, ilman kunnollisia yhteiskunnallisia muistikuvia 1980-luvusta, ironia jää tylpäksi. Lukiessani pystyin kyllä arvailemaan, missä kohdassa terävin piikki kenties on piillyt, mutta en aivan varmaksi. Enimmäkseen kirjailijat huutelevat seinille, joita ei enää ole. Tapa, jolla Kalevi Sorsaa kuvataan, tuntuu mauttomalta aikana, jolloin hänen kuolemastaan on jo toistakymmentä vuotta. Turkka, karikatyyri jo eläessään, on hänkin edesmennyt.

Tunnustan, että enimmäkseen pitkästyin Kirjava lehmää lukiessani. Mieleeni tulivat ne pikkuisen ärsyttävät tee-se-itse-filosofit ja besserwisserit, jotka sukupolvesta toiseen käyvät kaksikymppisen rajattomalla itsevarmuudella kieltämään isiään. Kontio ja Nevanlinna tosin olivat kirjoittaessaan jo kolmekymppisiä. Tunnustan senkin, että todennäköisesti nihkeyteni johtuu myös tietämättömyydestä. Tänään vallalla olevat rakenteet ovat syntyneet osana sitä kehitystä, jota Kirjavan lehmän kaltaiset puheenvuorot ovat olleet edesauttamassa. Isänkieltäjä olen siis osaltani minäkin.


Kaiken tämän jälkeen on sanottava, että kaikesta retroudestaan huolimatta Kirjava lehmä on vuonna 2017 varsin ajankohtainen teos. Monet 1980-luvun vallankumoukselliset ajatukset ovat tämän päivän arkinormeja. Siksi teos lieneekin valittu edustamaan ilmestymisvuottaan Ylen Kirjojen Suomi -listalle. Ja myös siksi, että taidamme olla yhteiskuntana samassa pisteessä kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Vallitseva maailmanjärjestys natisi liitoksissaan vuonna 1988. Nyt olemme samantyyppisen muutoksen kynnyksellä, ehkä jopa porstuan puolella.

***
Kirjoitus on osa Kirjablogit ja 101 kirjaa -sarjaa  Toimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ovat valinneet jokaiselta itsenäisyyden vuodelta yhden kirjan edustamaan aikaansa ja suomalaista kirjallisuutta. Yli 80 kirjabloggaajaa lukevat kaikki valitut teokset ja julkaisevat omat bloggauksensa niistä juhlavuoden aikana. Amman lukuhetki on mukana kahdella teoksella. Syksyllä on vuorossa Katri Valan Paluu vuodelta 1934. Kirjasarjasta ja muusta kirjallisuuteen liittyvästä löydät lisätietoa osoitteesta http://yle.fi/aihe/kirjojen-suomi.

Kari Kontio, Tuomas Nevanlinna: Kirjava lehmä
Tammi 1988
190s.

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen projekti tämä 101 kirjaa. Epäilenpä, olisitko tähän tarttunut koskaan ihan omia aikojasi. En minä ainakaan olisi, enkä taida nytkään. Hyvä, pohdittu esittelysi riittää hyvin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota, en nyt varsinaisesti tätä kirjaa osaa sinulle oikein suositellakaan. :) Mutta hyvänä keskustelunavajaana se toimii, samoin ajatusten herättäjänä ja siinä mielessä puolustaa paikkansa listalla ja koko 80-luvun kiteytymänä.

      Poista
  2. Vaikuttaapa mielenkiintoiselta ja samaan aikaan kyllä hieman epäkiinnostavalta kirjalta. Epäkiinnostavalta siis siinä mielessä, että missä määrin tekstin ironiaa voi tosiaan ymmärtää henkilö, joka on ollut niin nuori tuolloin. Mutta voisi kyllä kokeilla, mitä kirjasta saa irti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, jos yhtään kiinnostaa. Kirja on sinänsä helppolukuinen ja ohkainenkin. Tosin sitä oli hankala saada käsiinsä, pisteet kirjastollemme, joka kaivoi kirjan ilmeisesti jostakin perävarastosta hämähäkinseittien seasta.
      Kiinnostavan ja epäkiinnostavan liitto kuvaa teosta hyvin. Kirja herättää ajatuksia ja siitä saa aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun, mutta lukuelämyksenä se ei juurikaan säväyttänyt, ainakaan minua.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit