perjantai 23. toukokuuta 2014

Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth


Minna Maijalan Minna Canth -elämäkerta Herkkä, hellä, hehkuvainen on henkilökohtaisesti yksi vuoden kiinnostavimpia tietoteoksia. Tässä vaiheessa vuotta voin myös sanoa, että se on ehdottomasti yksi vuoden parhaita lukemiani teoksia ylipäänsä. Niin paljon kuin historiallisista elämäkerroista pidänkin, juuri Maijalan teoksessa yhdistyvät ihanteellisella tavalla tunne ja tieto. Maijalan ammattitaito kirjallisuushistorioitsijana tulee selvästi esiin läpi kirjan, mutta jättää kuitenkin tilaa henkilöhahmon elävälle kuvaukselle ja elämäntarinan kasvamiselle teoksen edetessä. Osansa on tietenkin sillä, että Minna Canth on niin kiinnostava henkilö, että tylsää esitystä hänen elämäntarinastaan olisi vaikeaa edes kirjoittaa. Siitä huolimatta Maijalan ehdottomaksi ansioksi on luettava hänen tarkastelunsa monipuolisuus. Canthia kuvataan paitsi kirjailijana, myös tyttärenä, vaimona, äitinä, ystävänä, liikenaisena, yhteiskunnallisena keskustelijana, naisena ja taiteilijana. Yksi kirjan lähtökohta onkin ollut laajentaa Canthin julkisuuskuvaa perinteisestä naisasiajyrästä monipuolisemmaksi, mihin myös kirjan nimi viittaa.

Maijala perustaa teoksensa laajaan ja monipuoliseen aikalaislähteistöön. Erityisesti Canthin kirjeenvaihto ja alkuperäiset, eri työvaiheita paljastavat käsikirjoitukset näkyvät elämäkerrassa vahvasti ja yhdessä tulkittuina tarjoavat kiinnostavan välähdyksen taitelijan luovasta prosessista, mutta myös yksityisemmästä Minnasta, joka tunsi vahvasti. Välillä taistelutahdon kuohahtaessa lukijan eteen piirtyy kuva piinkovasta, itsenäisestä naisesta ja paikoin kuvassa on herkkä, hauras, likipitäen mureneva ja itsesäälissä rypevä herkkä sielu. Maijala peilaa alkuperäisaineistoa vahvasti aikaisempiin Canth-elämäkertoihin, erityisesti Lucina Hagmanin vuonna 1906 ilmestyneeseen ensimmäiseen Minna Canth -elämäkertaan. Maijala kritisoi Hagmanin teosta varsin kärkevästikin ja analysoi sitä suhteessa ajan henkeen ja Hagmanin aattellisiin pyrkimyksiin. Tähän keskusteluun en pysty itse osallistumaan, sillä häpeäkseni en ole lukenut yhtään aiempaa Canth-elämäkertaa. Kuitenkin tunnistin Maijalan esittelemän stereotypia-Minnan myös omien ensimmäisten mielikuvieni kaltaiseksi, mikä taas tuntui poikkeavan melkoisesti tämän uuden elämäkerran maalaamasta kuvasta.

Herkkä, hellä, hehkuvainen on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä esitellään Minna Canthin elämänkaari, toisessa hänen kirjallinen tuotantonsa ja sen synty. Kolmannessa taas esitellään Canthiin vaikuttaneita aatteita niin hänen tuotantonsa kuin henkilökohtaisen elämänsäkin kautta. Kaikki kolme kirjan osaa siis oikeastaan menevät myös limittäin ja tukevat hyvin toisiaan. Maijala ei sorru elämäkertureiden helmasyntiin ja lopeta elävää henkilökuvausta elämänkaariosion lopussa. Tuotannon kuvauksen ja aattellisten virtauksienkin läpi kirja kertoo ennen kaikkea monitahoisesta ja monisyisestä Minna Canthista.

Teos oli nautinnollinen luettava. Luin erityisen hitaasti, sillä halusin nauttia kirjani pienin erin ja selkein ajatuksin. Elämäkerta oli myös tavattoman inspiroiva. Minna Canthissa on jotakin sellaista elinvoimaa ja energiaa, mikä jatkaa pulputtamistaan vielä yli sata vuotta kuoleman jälkeenkin. Ja kyllä läheisyyden tunnetta lisää naisasiakin, tosin ei niinkään hänen tuotantonsa ja yhteiskunnallisten kannanottojensa kuin hänen oman elämäntarinansa kautta. Canth oli 35-vuotias leskeksi jäädessään. Perheen seitsemäs lapsi syntyi vasta isänsä kuoleman jälkeen. Kirjailijuutensa ohella Canth oli siis yksin vastuussa perheensä elättämisestä ja Kuopioon palattuaan hänestä tuli myös merkittävä liikenainen. Jos jotakin jäin enemmän kaipaamaan, niin juuri Canthin liiketoimien kuvausta. Lieköhän sellaista tutkimusta tehty tai siitä kirjoja kirjoitettu?

Henkilökohtaista kiinnostavuutta kirjaan toi sen Kuopio-keskeisyys. Toki Maijala esittelee myös varhaislapsuuttaTampereella ja Jyväskylän vuodet, mutta merkittävimmän uransa Canth kuitenkin loi Kuopiossa. Maijala tekee varsinaisen julkisuuskuvateon Kuopiolle kuvaamalla kiehtovaa ja kulttuurisesti eläväistä, jopa intohimoista sisäsuomen kaupunkia. Kaikista tärkeimpään asemaan sen miljöössä nousee itse oikeutetusti Kanttila, joka on muutakin kirjan päähenkilön asuin- ja työpaikka. Se on omistajansa ilmentymä, aineellinen jatke vahvalle hengen voimalle. Se on aikansa kulttuurikeskus, jonka ovet ovat aina avoimet. Ovet myös avautuvat tiuhaan tahtiin uusista aatteista kiinnostuneiden ja taide-elämää omien töittensä kautta elähdyttävien henkilöiden etsiytyessä sinne kuin takkatulen lämpöön. Minna Canth nautti monien aikalaistensa suunnatonta kunnioitusta ja arvostusta ja Kanttilan vieraanvaraisuus oli vaikuttavan emäntänsä ilmentymä. Mitä vaikuttuneemmaksi kirjaa lukiessa tulin, sitä suuremmaksi turhautuneisuuteni kasvoi. Kanttila Tuomiokirkon ja Snellmaninpuiston kyljessä on yksi mielipaikoistani Kuopiossa, mutta tällä hetkellä se vähäisen toimistokäytön lisäksi lähinnä rapistuu huolenpidon puuttuessa. Siihen, jos johonkin asiaan haluaisin muutosta.

Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth
Otava 2014
431s.

7 kommenttia:

  1. Tämäpä kuulostaakin mielenkiintoiselta. Minun Canth-tietouteni rajoittuu aika lailla niihin pääpiirteisiin ja tällainen syventävä katsaus tekisi hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on lähinnä pääpiirteet olleet hallussa. Tosin tätä lukiessani huomasin, että tiesinkin yllättävän paljon. Siitä huolimatta kirja antoi paljon uutta.

      Poista
  2. Hieno arvio Amma. Maijalan teos on loistava esimerkki uudenlaisesta elämäkerrallisesta kirjoittamisesta, jossa kronologisuus on saanut antaa tietä teemallisella käsittelylle ja minä nautin sen lukemisesta sekä tiedollisesti että muodollisesti.

    Todella surettaa tuo Kanttilan kohtalo :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana! Ihan totta, tämä on onnistunut esimerkki siitä, että elämäkerran voi kirjoittaa muutenkin kuin kronologisesti, olematta silti tippaakaan sekava.

      Poista
  3. Tervehdys Savoon!

    Olen aloitteleva askeltaja täällä monipolkuisessa blogimaailmassa ja löysin blogisi vasta nyt hiljattain, kun mielenkiinnosta tein haun tämän teoksen nimellä itsekin siitä tuoreeseen blogiini kirjoitettuani.

    Minullekin tämä teos oli odotettu uutuus! Maijala on tehnyt todella hienoa työtä syvälukiessaan Canthin teoksia ja tutkiessaan tarkasti lukuisia aikalaislähteitä – tuloksena on raikas ja eletyn elämän tuntuinen elämäkerta herkästä, hellästä ja hehkuvaisesta Minna Canthista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja kommentistasi ja kiva kun löysit tänne! Käynkin kohta vastavierailulla lukemassa, mitä kirjasta kirjoitit.

      Poista
  4. Professori Ilkka Niiniluoto on kirjoitanut kirjan Minnasta liikenaisena. Olen sen lukenut ja se löytyy hyllystäni. Saat lainaan, jos haluat :-)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...