sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön


Tämä on tärkeä kirja.

Jostakin syystä, johtuneeko omasta heränneestä kiinnostuksesta, vai onko kyseessä yleinen trendi, olen viime aikoina pohtinut paljon sukupolvien ketjua ja asioita, jotka kulkevat perheissä mukana sukupolvesta toiseen. Viime aikoina niin kaunokirjallisuudessa kuin tutkijoiden keskuudessa on alettu kiinnittää huomioita sotien aiheuttamaan traumaan. Sota voi vaikuttaa meistä jo hivenen kaukaiselta asialta, mutta itse asiassa useimmat meistä kantavat sitä jollakin tapaa mukanaan. Esimerkiksi tässä Piia Simolan kirjoittamssa artikkelissa asiaa käsitellään mielenkiintoisesti. Sota on tietenkin äärimmäinen häiriötila, mutta myös monet muut asiat kulkevat meillä mukana, halusimmepa tai emme. Omasta kodista imetyt vaikutteet, siellä koettu rakkaus ja turvallisuus - tai uhka ja hylkääminen, vaikuttavat kaikkeen, mitä myöhemmässä elämässämme teemme. Aihepiiri on kiehtova ja oman vanhemmuuden myötä olen huomannut toistavani monta kotoa opittua kaavaa. Arvattavasti omat vanhempani taas ovat imeneet vaikutteet omista lapsuuden kodeistaan.

Myös Laura Lähteenmäen Ikkunat yöhön käsittelee tätä samaa teemaa. Teos seuraa yhden suvun tarinaa eri vuosikymmenillä. Keskuspaikkana on Niityn metsätila, jonne tamperelainen kauppiaantytär Elsi tulee miniäksi heti sotien jälkeen. Kaikki tapahtuu nopeasti, niin kuin sota-aikana usein kävi ja pian Elsi on kolmen pienen lapsen äiti. Elsi sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta tuona aikana sellaista asiaa ei vielä tunnettu. Seuraa vaikeita, tummia kuukausia, jolloin pitäisi hoitaa talo ja lapset, reipastua, jakaa rakkautta, olla hyvä äiti, vaimo, miniä ja emäntä. Myöhemmin Elsin tyttäret Asta ja Arja painiskelevat riittämättömyyden tunteen ja lapsuuden trauman kanssa. Varhaislapsuuden kokemukset heijastuvat myös heidän omien lastensa Riikan, Hannan ja Roopen elämään eri tavoilla. Vaikka he asuvat muualla, ei Niitty metsineen päästä heitä otteestaan. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Niittyyn saapuu jälleen miniä, eikä hänen osansa ole taaskaan onnellinen.

Ikkunat yöhön on taitavasti ja kauniisti toteutettu teos. Eri kertojien ja aikakausien vaihtelut ja risteymät toimivat. Jännite ja mielenkiinto pysyy yllä ja kirjaa tekee mieli lukea sivu toisensa jälkeen. Ehkä jotkut juonikuviot liikkuvat vähän uskottavuuden rajamailla ja ovat siinä mielessä turhia, että kirjan vaikuttavuus ei olisi kärsinyt vaikka ne olisi jätetty poiskin. Luonto, metsän lumo ja maalaiselämän pienet yksityiskohdat olivat minulle tuttuja ja rakkaita. Kauniin ja vahvan kuvauksen lisäksi kirjassa tuli hyvin esille itselleni niinikään tuttu puolinaisuus: kaupungissa maalainen, maalla kaupunkilainen. Kaikista syvimmin kirja sai pohtimaan omaa lapsuudenkodin perintöä ja omaa vanhemmuutta. Itse asiassa kirja suorastaan haastaa tekemään niin.

Kuten jo alussa tuli selväksi, tämä on aihepiiriltään tärkeä kirja. Sen lisäksi Ikkunat yöhön on myös erinomaisen hyvä, kaunis ja koskettava teos.

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön
Wsoy 2014
269s.
Arvostelukappale

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...