Jyri Paretskoi: Shell's Angles

Henri, Rudi ja Samu ovat kasiluokkalaisia kaveruksia ja kiinnostavimpia asioita heidän elämässään ovat mopot ja tytöt. Parasta olisi, jos nämä asiat voisi yhdistää kuljettamalla tyttöystävää mopon tarakalla. Mutta koska kellään ei tyttöystävää ole, täytyy tehdä jotain repäisevää. Shellin kulmilla aikaansa viettävä kolmikko päättää perustaa ihan oikean mopojengin ja näin syntyy Shell's Angles. Onnellisten sattumien kautta mukaan saadaan vielä Henrin ihastus Milla ja niin nuoren pojan haaveet alkavat toteutua.

Shell's Angles on hyväntuulinen ja lämminhenkinen nuortenkirja. Mikä parasta, se on ihan oikeasti hauska, myös näin aikuisen lukijan mielestä. Vaikka kirjan päävire on iloinen, kevyt ja myönteinen, käsittelee Jyri Paretskoi kirjansa sivuilla myös rankempia aiheita: alkoholismia, perheväkivaltaa, peliriippuvuutta ja perheiden hajoamisia. Vaikka aiheet ovat vakavia, ei niihin jäädä rypemään. Henrin, Rudin ja Samun mutkaton tapa käsitellä asioita on kuvattu minusta varsin uskottavalla tavalla. En kyllä ole koskaan ollut teini-ikäinen poika, mutta ainakin mielikuviini kirjan henki sopii.

Kirjan lopussa tapahtuu jotakin. En sano mitä, mutta pidin tavasta, jolla tapahtumat esitetään. Paretskoi kuvaa erittäin hyvin sitä, miten nopeasti nuorten iloinen ja kupliva bileilta voi muuttua joksikin aivan muuksi. Ehkä tässä on mukana myös hienoinen opettavainen sävy, mutta saarnaavaksi kirjailija ei sorru.

Minulle Shell's Angles tarjosin hauskan aikamatkan. Kirja sijoittuu Iisalmeen, vaikkei sitä suoraan sanotakaan. Vietin itse kirjan päähenkilöiden ikäisenä varsin paljon aikaa paikkakunnalla, sillä mummoni asui siellä. Itse asiassa Noparin Shell on minulle hyvinkin tuttu paikka ja monet muutkin kirjasta tunnistettavissa olevat miljööt herättivät monia muistoja. Vänkää kirjan lukeminen oli siinäkin mielessä, että muistan Paretskoin olleen silloin tällöin sijaisopettajana yläasteella ollessani. Kirja oli siis omiaan herättämään minussa nostalgista värinää. Ehkä siinä on myös ainoa kirjasta keksimäni miinuspuoli: välillä kun tuntui, että tarina kertoi enemmän oman sukupolveni nuoruudesta 2010-luvun sijaan. Vaikka moderni tekniikka ja skootterilla ajavat tytöt kieltämättä ankkuroivat tapahtumat nykypäivään, on minun silti vaikea kuvitella, että kukaan tämänpäivän teinipoika jättäisi googlettamisen väliin ja hakisi tietoa nettipokerista kirjastosta.

Samaan hengenvetoon on todettava, että olen valmis antamaan tämän epäuskottavuuden anteeksi, sillä kaikissa nuoruuteni parhaissa MeKaks-tarinoissa tyttö tapasi unelmien pojan kirjastossa (miksiköhän?). 

Jyri Paretskoin Shell's Angles palkittiin vastikään vuoden 2014 Topelius-palkinnolla. Palkintoraati kehui kirjan ajankohtaisia teemoja ja vahvaa, uskottavaa poikanäkökulmaa. Pidin tästä kirjasta todella paljon ja viisitoista vuotta sitten olisin pitänyt varmasti vieläkin enemmän. Parasta kirjassa kuitenkin on se, että uskon tämän kiinnostavan ja viihdyttävän myös nuoria poikia, joita on kai nykyään varsin hankala saada kirjojen pariin. Tämä lienee ollut yksi itsekin opettajana työskentelevän kirjailijan päätarkoituksista: kirjoittaa kirja niille nuorille miehille, joita mopot kiinnostavat kirjoja enemmän. Tämä mainittakoon vinkkinä kaikille äidinkielenopettajille, jotka pähkäilevät ensi vuoden kirjatilauksia.

Kirjan kansi on Sakari Tiikkajan käsialaa. Pidän kovasti tästä yksinkertaisesta ja linjakkaasta visuaalisesta ilmeestä.

Jyri Paretskoi: Shell's Angles

Karisto 2013

218s.

Arvostelukappale