Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis


Nyt se on virallista: Tuomas Kyrö sai minusta uskollisen fanin. Mielensäpahoittajan jälkeen en vielä uskaltanut täysillä tuuletella, vaikka kovin paljon kirjasta pidinkin. Mutta luettuani miehen uusimman voin huokailla ihastuksesta julkisesti. Tässäpä kirjailija minun makuuni!

Jokainen, joka on lukenut Arto Paasilinnan Jäniksen vuoden tai katsonut Risto Jarvan samannimisen elokuvan, pääsee solahtamaan kirjan sisimpään kitkattomasti. Muillekin kirjaa suosittelen, ehdottomasti. Vaikka tarina onkin päivitetty versio Paasilinnan alkuperäisestä, on kirjassa kuitenkin kysymys paljosta muustakin. Kyrön kieli on helppoa, mutta ei missään nimessä aliarvioivaa. Sille, joka malttaa lukea, on luvassa kielellistä ilottelua, mukavia yllätyksiä ja vinoa huumoria sopivin väliajoin.

Vatanescu on romanialainen ammattikerjäläinen, joka tulee pimeään ja kylmään pohjoiseen maahan yhden tavoitteen kanssa: pojan on saatava nappulakengät. Kyrö kuvailee Vatanescun suulla Murheellisten laulujen maata tarkkanäköisesti ja lempeän nuhtelevasti, mutta ennen kaikkea lämmöllä. Täällä ei näy minareettien torneja, vaikka erään huoltamoketjun mainostornit yltävätkin puita korkeammalle. Tässä maassa ollaan miehiä ja marjanpoimijoita. Tässä maassa asutaan tiettömien teiden takana, mutta kuitenkin kaikin mukavuuksin varustetussa talossa ja harrastetaan zumbaa. Ei ole sellaista kansallisen identiteetin rakennuspalikkaa, jota Kyrö ei olisi sovitellut teokseensa ja sillä tavalla tarinasta tulee yksi kansallislaitos itsestäänkin.

Paitsi suomalaisuudelle, on kirja siis tribuutti Paasilinnan Jäniksen vuodelle. Miehen ja kanin ystävyys. Seikkailu. Erämaan kutsu. Pako. Vapaus. Ajat ovat muuttuneet sitten alkuperäisteoksen päivien: irtautuminen sivilisaatiosta oli mahdotonta jo silloin, mutta nykyään yksilöä pitää isoveljeäkin voimakkaammin otteessaan media. Mihin Vatanescu meneekin, hänestä tulee sensaatio. Itse hän haluaisi olla rauhassa ja ostaa ne nappulakengät. Parhaat, mitkä rahalla saa.

Vaikka teemat ovat ikuisia, linkittyy tarina voimakkaasti ajankohtaisiin aiheisiin. Kreikka horjuu, Tavallisten Ihmisten Puolue juhlii. Kuka mahtaa olla Simo Pahvi ja mitä tekemistä hänellä on Vatanescun kanssa?

Loppua kohti minua vähän jännitti. Kyrö liikkui poliittisissa teemoissa ja siis vaarallisissa vesissä. "Miten hän onnistuu luotsaamaan tarinan päätökseen?" mietin. Täydellisesti. Kyrö napautti viimeiset sanat paperiin aivan kuin minulle osoitettuna. Olin myyty.

En kerro tämän enempää. Saatte itse lukea, miten Vatanesculle kävi.

Kirjan ovat lukeneet ja arvioineet myös Minna ja Morre.

Tuomas Kyrö:
Kerjäläinen ja jänis 2011
Siltala, 327s.

Kommentit

  1. Kyllä tämä tosiaan vakuutti täälläkin! En pahoittanut mieltäni ;)

    VastaaPoista
  2. Minnan, Morren ja nyt sinun arvioiden perusteella olen ihan varma, että tämä kirja on luettava. :)

    VastaaPoista
  3. Minä jotenkin huomasin tämän kirjan vasta pari päivää sitten ja olen nyt jollain 292. sijalla varausjonossa.. Odotuksilla on siis aikaa kohota korkeuksiin. :)

    VastaaPoista
  4. En pääse itse vielä tätä lukemaan, kun Juri nappasi sen yöpöydältäni. Yritän ehtiä minäkin pian. :)

    VastaaPoista
  5. Juuri mahtavan Mielensäpahoittajan ja positiivisten blogijuttujen vuoksi minun on pakko lukea tämä jossain vaiheessa:)

    VastaaPoista
  6. Morre, tosiaan, en pahoittanut minäkään :)

    Katja, kyllä vaan, suosittelen!

    Réa, hyvää kannattaa odottaa:) Voin lohduttaa, että kirja on aika nopealukuinen, joten jospa jono etenisi vauhdilla!

    Hanna, meilläkin mies jo katseli kirjaa silmät kiiluen, mutta minä ehdin ensin;)

    Sanna, suosittelen!

    VastaaPoista
  7. Kommenttini ei kosketa tämänkertaista kirjoitustasi, mutta pyysit ilmoittamaan, mikäli "muistini palautuu" Pohjois-Koreaa koskevasta aiemmin lukemastani kirjasta.
    Nyt se sitten tapahtui!

    Kang Chol-hwan ja Pierre Rigoulot: Pjongjangin akvaariot – 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa.

    Järkyttävää luettavaa.

    VastaaPoista
  8. Rosina, kiitos paljon, laitan muistiin! Aihe jäi kiinnostamaan ja kaihertamaan tosi paljon, joten haluan lukea tämänkin... ehkä tosin huilaan ensin vähän aikaa!

    VastaaPoista
  9. Sujuva, hauska ja ajattelua antava! Itse annoin vain vajaat 4 tähteä. Oon melko kranttu pisteiden jakamisessa :D

    VastaaPoista
  10. Kävinkin lukemassa arviosi, Anni. Minä en edes osaa tähdittää kirjoja, osittain siitä syystä, että haluan sulatella niitä aika pitkään, ennen kuin tiedän, onko kirja hyvä vai TODELLA hyvä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti