Minna Haapasalo: Parioviunelmia
Luulo ei ole tiedon väärti.
Minna Haapasalon kirja on odotellut lukupinossani kiltisti vuoroaan useamman kuukauden ja olen nähnyt kannen useasti. Koko tämän ajan olen ajatellut kirjan nimen olevan Paritalounelmia. Vaan ei! Parioviunelmiahan siinä seisoo selvällä Suomen kielellä.
Toinen luuloni on ollut se, että kirja kertoisi kaltaisestani naisesta: nelikymppisestä elämänsä seesteisehköön vaiheeseen saaneesta, lapsensa tehneestä ja itsensä tuntevasta ihmisestä, jonka keskiluokkainen arki pyörähtää ympäri erinäisten sattumusten seurauksena; sellaisten, mitä ihan tavallista elämää elävät ihmiset toisinaan kohtaavat.
Vähänpä tiesin. Salla Toivolan elämän ulkoiset puitteet kyllä periaatteessa sopivat moneen edellä mainittuun kohtaan, mutta valmista, paketoitua tai hallittua itsetuntemusta ei ole havaittavissa. Salla on persoona, joka saa sisäisen hörhötutkani piippaamaan ankarasti. Ei minulla toki ole mitään toisten ihmisten uskomuksia vastaan, niin kauan kuin uskomukset auttavat ja tuovat lohtua, eikä ketään huijata. Mutta juuri tästä jälkimmäisestä tapauksesta on kyse Sallan kohdalla.
Hän on sinisilmäisyydessään kerrassaan mahdoton. Voimakiven rintaliiveissä vielä joten kuten kestäisin, mutta se on Sallan kohdalla vielä vähäistä. Hyväuskoisuudestaan johtuen hän on myös saattanut itsensä melkoisiin ongelmiin: hyvinvointibisneksellä rahastanut yhdistyksen puheenjohtaja on kadonnut rahat mennessään, ja Salla on hoitanut rahastonhoitajan tehtäviä varsin suurpiirteisesti. Yli 10 000 euroa perheen säästöjä katosi pariovihuijarin matkaan. Ja vesivahingon tapahduttua Salla muistaa, että hänen vastuullaan ollut kotivakuutuksen ottaminen taisi jäädä tekemättä (okei, tämä viimeinen voisi kyllä tapahtua minullekin).
Kuten päähenkilö itsekin toteaa, hänellä taitaa olla jokin ACDC tai vastaava.
Romaanin sävy on hyväntuulinen ja ironinen. Sallan sekoilua seurataan siis hyvässä hengessä ja lempein silmin. Minulla vain sattuu olemaan henkilökohtainen kipupiste. Olen aiemminkin avautunut siitä, miten jostakin syystä minun on vaikea kestää kirjoissa henkilöhahmoja, jotka eivät käyttäydy "ikänsä edellyttämällä tavalla", joilla on selittämättömiä elämänhallinnan ongelmia (siis ilman mitään järkevää syytä) tai jotka muuten vain syyttä suotta sekoilevat kohtuuttoman paljon. Tiedän, että ongelma kertoo eniten omasta mindsetistäni, ei hahmoista tai kirjoista. Vastuuton käytös ja sekoilu ovat asioita, joita olen karttanut kuin ruttoa, joten ihmekös tuo, että triggeröi kun toinen vain söheltää menemään vailla huolta huomisesta. Kai sitä joku voisi kutsua kateellisuudeksikin, jos oikein ilkeäksi heittäytyisi.
Ei mennä kuitenkaan sen syvällisemmin oman itseni terapointiin, vaan keskitytään käsillä olevaan kirjaan. Sallan elämäntilanne on siis lievästi sanottuna kaoottinen. Pikkulapsiarki ja vesivahinkokoti laittavat koetukselle talouden lisäksi parisuhteen. Tilannetta ei auta Sallan taipumus ensin lupailla ja sitten unohdella lupauksiaan sekä into puuttua myös sellaisiin asioihin, jotka eivät hänelle oikeastaan kuulu. Prioriteettilistalla joulu-coren suunnittelu ja energioiden puhdistaminen menevät usein käytännöllisempien asioiden edelle, mikä kostautuu hänen ympärillään oleville henkilöille. Ja kuten tosielämässäkin yleensä, nämä samat luonteenpiirteet ovat raivostuttavuudestaan huolimatta myös niitä rakastettavimpia.
Salla saa hankalaan tilanteeseensa helpotusta tekemällä töitä siskonsa sisustusmyymälässä ja muuttamalla esikoisen kanssa hetkeksi maalta kaupunkiin. Järjestely asettaa omat uudet haasteensa parisuhteen ja perheen dynamiikalle, mutta luo niihin myös perspektiiviä. Samalla Salla on tutkimusmatkalla itseensä sekä siihen, mikä elämässä on lopulta tärkeää. Pariovet vai perhe? Onni löytyy usein likempää kuin arvaa ja aivan eri asioista, mitä ensin luulisi. Tämän olen valmis allekirjoittamaan.
Parioviunelmia on ruuhkavuosiaan elävän naisen kasvutarina, johon varmasti moni kykenee samaistumaan, niin elävästi Haapasalo kuvaa arjen pyörittämistä haastavissa olosuhteissa. Huumoria on kosolti mukana, joten vaikka tilanne on paikoin lohduton, kirja ei sitä tosiaankaan ole.
Romaani aloittaa Uusien alkujen koti -sarjan. Ensimmäinen osa sijoittuu loppusyksyyn ja joulunalusaikaan. Seuraava osa, Puutarhaunelmia ilmestyy kesäkuussa ja silloin siirryttäneen Sallan unelmakodissa kesäaikaan.
Minna Haapasalo: Parioviunelmia
Karisto 2025
333s.

Kiitos lukukokemuksen jakamisesta💕💕💕💕
VastaaPoista💗
PoistaKuulostaa oikein perinteiseltä chick litiltä kaikkine hösellyksineen ja sähellyksineen, eli siihen fiilikseen kun saa olla hauskaa, eikä minkään tarvitse olla uskottavaa 😉
VastaaPoistaVäärässä mielentilassa voisikin tällaiset Sallat jopa ärsyttää...
En ole tätä edes huomannut viime syksynä, tallensin josko loppuvuodesta osuisi kohdalle.
Just näin, sopivan irtonainen mielentila 😊
PoistaUhhuh... Minä olen sen verran kontrollifriikki, että ehkä minun ei kannata tätä lukea. Voisin ahdistua kohkaamisen seuraamisesta... Toki voisi olla hyvä opetella löysäämään vaikka sitten romaanin välityksellä.
VastaaPoistaSiedätyshoitoa! :D
PoistaHih, voisi käydä tuskalliseksi
PoistaMinä taas luin kirjan nimen aluksi Poviunelmia ja kohotin kulmiani. :D Kirjan kannessa nimi on selkeästi, mutta kun sen luki keskeltä (blogi)tekstiä niin silmäni ilmeisesti lyhensi nimen automaattisesti.
VastaaPoistaEi kuulosta kyllä yhtään kirjalta, johon voisin samastua missään mielessä. Mietin kyllä, miten tietyn ikäisen ihmisen pitää käyttäytyä ja/tai pukeutua. Näitähän usein kuulee, että “käyttäytyisi/pukeutuisi kuin ikäisensä”. Vastuun ymmärrään, mutta kai ihmisillä saa persoona olla. Itsekään en tosin jaksaisi tuon kirjan Sallaa varmaan viittä minuuttia kauempaa katsella (tai lukeakaan), mutta onneksi ei tarvitsekaan.
Poviunelmia 😀 taitaisi olla kyllä ihan uusi lähestymistapa feelgood-kirjallisuuteen, ainakin kotimaisissa kirjoissa.
PoistaEn minäkään osaa oikein sanallistaa, mitä on ”sopiva” käytös. Jos kirjan henkilöllä kuvataan olevan joku tausta, ja hän vaikuttaa kypsymättömältä tai vastuuttomalta, ei se välttämättä häiritse ollenkaan. Ehkä kyse on siitä, että jotenkin se käytös ja henkilöhahmo ei tunnu olevan synkassa.
Poviunelmia! Sen lukisin ihan varmasti!
PoistaTämän on varmaan tarkoitus olla hauska, mutta en usko, että minulla olisi hauskaa tätä lukiessani. Kuulostaa rasittavalta.
VastaaPoistaEhkä hieman, mutta kyllä tämä enemmän hauskan puolelle kallistuu.
PoistaKuuntelin Minna Haapasaloa Helsingin Kirjamessuilla ja sen jälkeen juttelin hänen Parioviunelmistan muutaman tovin. Minna kertoi, että Sallan täydellisestä elämästä puuttuu vain pariovet, sitten Instagram-elämä olisi valmis. Silloin en saanut kuvaa, että Salla liikkuisi ihan noin kaoottisissa sfääreissä, ja pelkäänkin, että kuvaamasi touhu voisi olla minulle, kontrollifriikille, aika raju lukukokemus. Tai ehkä ennen lukemista pitäisi ottaa päikkärit, sillä Minna Haapasalo nimenomaan suositteli päiväunia sekä resilienssin kasvattamiseen että luovuuden herättämiseen.
VastaaPoistaPäiväunet best! Minäkin oletin Sallan olevan ehkä enemmäni itseni kaltainen, melko keskiverto naisihminen, mutta kyllä hän on melkoinen tapaus! Ja mikäs siinä, mutta kyllä minun näkökulmastani pariovien puute on hänen murheistaan pienin.
Poista