Millariikka Rytkönen: Täysin auki

Viikonloppuna, jolloin vietetään sekä lapsettomien lauantaita että äitienpäivää, en tiedä sopivampaa kirjaa vinkattavaksi kuin Millariikka Rytkösen Täysin auki.

Paitsi Tehyn puheenjohtaja, Rytkönen on myös muun muassa kätilö, äiti ja nainen, jolle äitiys ei ole itsestään selvää. Rytkönen tunnetaan räväkkänä ja tiukkasanaisena ay-pomona, mutta hän tuntee omakohtaisesti myös pienipalkkaisen yh-äidin arjen. Kirjassaan Rytkönen kirjoittaa kirjeitä itselleen nuorena, aikuisena ja aikuisempana, hän kirjoittaa vatsalleen, kirjoittaa puolisolleen ja lapsilleen, kirjoittaa synnytyssaleissa kohtaamilleen vanhemmille, kirjoittaa heille jotka tarkastelevat häntä julkisen katseen kautta - osa myötämielisesti, osa vihan vääristämänä.

Seuraan Millariikka Rytköstä somessa ja olin sen kautta jo seurannut kirjan valmistumisprosessia sen verran, ettei minun tarvinnut varsinaisesti jännittää sitä, pitäisinkö kirjasta vai en. Tiesin, että pitäisin ja niin myös tein. Kirjailija kirjoittaa viisaasti ja lempeästi, voisiko sanoa jopa, eheyttävästi. Joissakin kirjeissä myös ay-pomo nostaa päätään, eikä säästele sanoissaan. Kokonaisuus ei kuitenkaan rönsyile mahdottomasti, vaan on kirjoittajansa, tai ainakin hänen suositun Rytkoska-tilinsä, näköinen. Arkista perhe-elämää, huumoria, harmitusta, ay-asiaa sulassa sovussa limittäin. Elämää.

Kirjan nimi Täysin auki viittaa siihen, että kirjoittaja tosiaankin on täysin auki, kertoo asioista rehellisesti ja suoraan, mitään muuttamatta, poistamatta ja lisäilemättä. Tämä toki on illuusio, sillä tottahan Rytkönen kirjoittaessaan on päättänyt, mistä kirjoittaa ja millä äänensävyllä. Monta arkaa, kipeää ja intiimiä asiaa hän kuitenkin monipuolisen elämänkokemuksensa linssien läpi käsittelee. Kirjasta huokuu aito halu näyttää, millainen on todellinen ihminen lehtikuvien takana, millaisista asioista hän pitää, ei pidä, mitkä asiat satuttavat, mitkä naurattavat. Julkisessa asemassa työskentelevästä luodaan mediassa aina jonkinlainen kuva, sovitetaan tämä kuva sopivaksi katsottuun muottiin ja siitäpä onkin sitten vaikea pyristellä eroon. Tämä on varmasti hyvin turhauttavaa. Voin kuvitella kirjoittamisen riemun, kun omaa sisintään pääsee tuomaan aidosti esille.

Kaikesta huomaa, että Rytkönen on lahjakas kirjoittaja. Hän on viimeisen päälle kirjallisuusihminen ja lukemattomat luetut kirjat näkyvät kielessä, joka soljuu kauniisti ja luontevasti. Esikoiskirjailijalta kuulemma kysyttiin ennen kirjan ilmestymistä, aikooko hän todellakin kirjoittaa kirjansa itse. Tavallaan ymmärrän väärinkäsityksen. Monet käyttävät haamukirjoittajia tai sitten elämäkerta kirjoitetaan kokonaan jonkun toisen toimesta. Täysin auki ei kuitenkaan ole elämäkerta sanan perinteisessä mielessä, vaikka varsin kattavasti se kirjoittajansa tähänastista polkua käsitteleekin. Jos jonkun mieleen kuitenkin on päässyt piirtymään ajatus poliitikkojen, näyttelijöiden tai muusikkojen pikkuisen pölyisistä elämäkerroista, niin kääntäkää ajatukset oitis aivan toiseen moodiin, sillä sellaisesta kirjasta ei todellakaan ole kysymys!

Täysin auki olisi toiminut mainiosti myös itse luettuna, mutta halusin kuunnella sen äänikirjana kirjailijan itsensä lukemana. Kokemus oli nautinnollinen, vuorotellen liikutuin ja myhäilin sitä kuunnellessani. 

Eräässä toisessa kirjallisessa keskustelussa bloggaajakollega puhui kirjoista, joissa saa olla vain vastaanottajana. Hän tarkoitti vähän toisentyyppistä genreä, viihdekirjoja, joissa lukija tasan tarkkaan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Mutta mainio kuvaus sopii hyvin myös tähän teokseen.

Täysin auki on kirja, jossa lukija tai kuuntelija saa olla vastaanottajana. Teos on niin taitavasti tehty, että lukijalla on lupa "vain" nauttia. 

Taisin olla täysin auki.

Millariikka Rytkönen: Täysin auki
Johnny Kniga 2024
Äänikirjan kesto 10h 10min
Lukija Millariikka Rytkönen