Fame - Nimeni nousee tähtiin

 

Kuva: Kuopion kaupunginteatteri.

Tämä teksti täytyy aloittaa tätimäisellä muistelolla. 

Vuosi lienee ollut noin 1997 (yritin googlata tätä, mutta en löytänyt tietoa) kun silloisen Kuopion Ilmaisutaidon lukion oppilaat esittivät Famen Kuopion kaupunginteatterin näyttämöllä. Musikaaliesitystä saapui katsomaan myös muuan tyttöjoukko maalta: meillä oli tanssiporukka ja lähdimme hummaamaan esiintymisistä kertyneitä palkkioita maakunnan keskuskaupunkiin. Fame ei ollut ensimmäinen teatteriesitys, jonka näin, mutta se oli yksi ikimuistoisimmista. Itseä muutamaa vuotta vanhempien nuorten huikeat esitykset saivan ihon kananlihalle ja Famen tarinaan oli helppo samaistua. Ostin myöhemmin kaikki ikoniset kappaleet sisältävän CD-levyn ja osasin biisit ulkoa laulettuani niitä niin monta kertaa Irene Caran tahdissa.

Tätä taustaa vasten ymmärrätte, että olin aika innoissani, kun kuulin ensi kertaa Taidelukio Lumitin opiskelijoiden tämän vuoden musikaalin olevan juuri Fame. Olin innoissani, mutta samalla kyseessä oli uhka vai mahdollisuus -tilanne: on epätodennäköistä, että mikään teatterielämys voisi nousta nuoruuden käänteentekevän kokemuksen rinnalle tai ohi. Voiko lopputulos olla mitään muuta kuin pettymys?

Voi. 90-luvun musikaaliversiolla on edelleen erityinen paikka sydämessäni, mutta se ei estänyt minua haltioitumasta Lumitin lukiolaisten taitavuudesta jo musikaalin ensihetkestä lähtien. Lavalla nähdään noin 60 esiintyjää: näyttelijöitä, laulajia, tanssijoita, bändin jäseniä. Siinä on valtava orkesteri ja paletti johdettavaksi. Silti kuviot käyvät yksiin, ajoitukset napsahtelevat kohdilleen huolella ja hiotusti. Nostan kyllä hattua korkealle paitsi nuorille itselleen myös heidän ohjaajilleen, jotka ovat tehneet valtavan työn kokonaisuuden valmiiksi saattamiseksi.

Famen tarina sijoittuu newyorkilaiseen kouluun 80-luvulla. Esiintyjän urasta haaveilevat nuoret näyttelijän, laulajan ja tanssijan taimet aloittavat opiskelun oppilaitoksessa. Yksi jos toinenkin haaveilee nimensä nousemisesta tähtiin, osalla toiveet toteutuvat, osalla eivät. Samalla he elävät tavallista nuorten ihmisten elämää kasvukipuineen ja ihmissuhdesäätöineen. On helppo uskoa, että taidelukiolaisten on ollut kohtuullisen helppoa eläytyä tarinaan. Jose Fernandezin tarinaan perustuva, David De Silvan luoma menestysmusikaali on monessa kohti kestänyt aikaa. Metoon ja kehopositiivisuuden aikana sävyt ovat myös saaneet uudenlaisia kerroksia. Olinkin huomaavinani, että niissä kohdissa, joissa opiskelijat olivat saaneet muokata käsikirjoitusta (suomentaja Ilkka Talasranta) omaan suuhunsa ja tähän päivään sopivaksi, eläytymiseen tuli vielä ekstra-annos potkua.

 

Kuva: Kuopion kaupunginteatteri

 

Nuoret näyttelijät ovat lähes poikkeuksetta aina ihania. Niin myös tässä tapauksessa. Nuoret ovat roolissaan läsnä 100-prosenttisesti, ja mukana on myös pieni ripaus vaaran tuntua: meneekö lataus yli vai ei. Se juuri tuo tulkintaan kuulautta ja aitoutta, mitä myöhemmin kokemuksen kertyessä ja hioutuessa on enää vaikea saavuttaa. 

Carmenin kohtalokkaassa ja traagisessa roolissa nähtiin esityspäivänä Aliina Kotilainen, joka vetikin roolihahmolleen sopivalla tavalla: täysillä ja kainostelematta. Mieleen jäivät myös erityisesti Irisin (Essi Kaimio), Nickin (Eliel Rinkinen) ja Shermanin (laulussa Mandi Kärkkäinen) huikeat laulusuoritukset. Neea Jääskön Mabel oli valloittava, suurimmat naurut ja väliaplodit (kenties jonkin närkästyneen tuhahduksenkin) taisivat kirvoittaa Azariah Kuokkasen Joe ja Jasu Laitisen Tyrone. Vain muutamia nimiä mainitakseni.

Oikeastaan tämänkaltaisessa projektissa yksittäisiä nimiä on turha nostaa jalustalle, sillä tällaista musikaalia, eikä yhtään roolisuoritusta, ei syntyisi ilman koko ensemblen tukea, aina puvustusta, meikkausta, lavastusta ja tekniikkaa myöten. Ja se, mikä on tärkeintä, on epäilemättä se unohtumaton kokemus ja oppi, toivottavasti myös erinomainen me-henki ja yhteenhitsautuminen, mitä tämänkaltaiseen suurproduktioon osallistuminen opiskelijoille antaa.

Musikaalin typistäminen lukiolaisten puuhasteluksi olisi kuitenkin armotonta vähättelyä. Lumitin ja Kuopion kaupunginteatterin yhteisproduktiot ovat perinteisesti myös yleisön keskuudessa valtavan suosittuja. Eivätkä katsomossa istu pelkästään vanhemmat, sisarukset, kummit, mummot ja papat. 18.5. saakka jatkuvat esitykset näyttäisivät olevan jo loppuunmyytyjä.

Se kertoo omaa kieltään kuopiolaisen taideopetuksen laadukkaasta tasosta, vuodesta toiseen.

Taidelukio Lumit, Kuopion kaupunginteatteri: Fame-musikaali
Jose Fernandes - David De Silva
Suomennos Ilkka Talasranta
Ohjaus Kaisa Ritola
Laulun ohjaus Pauliina Vuorinen
Koreografia Sannamaria Kuula
Bändin johto Touko Raatikainen
Katso lisää: https://kuopionkaupunginteatteri.fi/famemusikaali

Kiitos kaupunginteatterille kutsusta teatteriin!