Maarit Turtiainen: Marttinansaari


Maarit Turtiaisen
Marttinansaari on väkevä ja koskettava kertomus ihmisistä, jotka on repäisty juuriltaan väkivaltaisesti. 

Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Toisaalta sotaa edeltävissä ja sotavuosissa, jossa nuoripari Hilja ja Unto ovat juuri aloittamassa yhteistä elämää, kun sota katkaisee kaiken. Molemmat ovat kotoisin Pyhäjärvessä sijaitsevasta Marttinansaaresta, jonka asukkaat joutuvat muiden rajapitäjien tavoin lähtemään evakkoon. Asemasodan aikana vielä päästään kotiin takaisin, mutta suurhyökkäyksen aikana tulee uusi lähtö, tällä kertaa lopullinen.

Marttinansaaren kohtalo on katkera. Uusi raja kulkee saarta edustavasta salmesta. Hiljan, Unton ja heidän perheensä kodit jäävät Neuvostoliittoon ja kotisaarta pääsee katsomaan vain vastarannalta Uukuniemeltä.

Kirjan toisessa aikatasossa, 1980-luvun lopussa, Hiljan ja Unton poika Jouko saapuu Ruotsista selvittämään kuolinpesän asioita. Hänen vanhempansa ovat kuolleet peräjälkeen ja Jouko huomaa, että lopulta hän ei täysin tuntenut vanhempiaan. Ensiksikin Unto vaikuttaa viimeisinä aikoinaan ystävystyneen vahvasti palestiinalaispakolaisen Saidin, ja hänen vaimonsa Mariamin kanssa. Lisäksi lapsuudenkodissa odottaa epämiellyttävä yllätys. Untolla oli suunnitelma, jonka toteuttaminen jäi kesken. Pitääkö Joukon viedä se loppuun? 

Olen lukenut Turtiaselta myös edeltävän romaanin Eilisen seitit  ja pidin siitä kovasti. Molemmissa kirjoissa on olemassa myös tiettyjä omaelämäkerrallisia sävyjä, onhan niin Turtiainen itse, kun osa henkilöistä ruotsinsuomalainen. Lisäksi Turtiainen on kertonut, että hänen sukunsa juuret ovat nimenomaan Marttinansaaressa.

Samassa Uukuniemi.info -sivustolla julkaistussa artikkelissa hän kertoo, että Marttinansaarelle oli vaikea löytää kustantajaa. Niinpä hän julkaisi kirjan omakustanteena.

Kustantajan löytymisen vaikeutta ei voi muuta kuin painokkaasti ihmetellä, sillä Turtiainen kirjoittaa vahvasti ja vivahteikkaasti. Henkilöt ovat samaistuttavia, mutta kaikista eniten minua kiehtoivat Hiljan ruusukuppien kaltaiset tehokeinot, jotka kulkivat mukana läpi romaanin. Juuri Hiljan kerran menettämässä ja lopulta kirpputorilta keräämässään astiastossa tiivistyy jotakin syvästi inhimillistä ja koskettavaa kaipuun, mutta myös toivon syvimmästä olemuksesta.

Jos kustantajat eivät ole käsikirjoitukselle lämmenneetkään, onneksi Ruotsinsuomalaisten kirjoittajien yhdistys RSKY myönsi vuosittaisen Kaisa Vilhuinen -palkinnon Turtiaiselle. 

Marttinansaarta voikin syystä sanoa tänä vuonna ilmestyneiden romaanien salaiseksi helmeksi, jonka suosittelen hyvän kirjallisuuden ystävien hankkimaan käsiinsä. Erityissuosituksena vinkki kaikille siirtolaisuudesta, pakollisuudesta, rajantakaisesta Karjalasta ja koti-ikävästä kiinnostuneille.

Maarit Turtiainen: Marttinansaari
Omakustanne 2021
Arvostelukappale

Kommentit

  1. Kiitos vinkistä! Tämä oli mennyt ihan ohi.

    VastaaPoista
  2. Todella kiinnostavaa! AsuinUukuniemellä kolme ja puoli vuotta 1990-luvun alussa, ja haluan ehdottomasti lukea tämän kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämähän tarjoaa sinulle varmasti vielä paljon enemmän kun maisemat ovat osin tuttuja! Jos muuten et saa kirjastosta tms. niin minulta saat lainaan. Sovitaan vaikka kesäiset kirjatreffit 😊

      Poista
    2. Tein hankintaehdotuksen kirjastoon, kun ajattelin, että kirja saa sillä tavoin usemman lukijan. :)

      Poista
    3. Totta kai kesäiset kirjatreffit olisivat silti kivat!

      Poista
  3. Kiitos lukuvinkistä ❤
    Harkitsen josko kehtaisin pyytää arvostelukappaleen 😍

    VastaaPoista
  4. Kiinnostavan kuuloinen miljöö, joskin tarina muuten tuntuu "moneen kertaan kuullulta", mutta mikseipä siitä uusiakin sävyjä löytäisi edelleen. Laitetaan korvan taakse, ihanaa kun blogeista saa aina yllättäviä vinkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähän samansuuntainen oli minunkin ensimmäinen ajatukseni, mutta lukiessa mielipiteeni muuttui kokonaan. Vähän sama kuin holokausti-kirjallisuuden kanssa. Välillä olen sitä mieltä, että nyt olen lukenut oman osani täyteen. Mutta kun jokin tarina on hyvin kerrottu, niin se on tuore, olipa aihepiiri kuinka tuttu tahansa. Tässä oli samaa tuoreutta ja koskettavuutta.

      Poista
  5. Maarit Turtiainen kirjoittaa hyvin. Minäkin luin Eilisen seitit, joka jätti vahvan muistijäljen. Marttiinansaari on odottanut lukuvuoroaan ja on ehdottomasti lukulistallani. Hienoa, että odotettavissa on kuvaamasi kaltainen, vaikuttava lukunautinto!

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Onpa hienoa, että kirja on tulossa sinullakin lukuun! Kiva sitten lukea, millaisia ajatuksia se sinussa herättää.

      Poista

Lähetä kommentti