Miloš Forman ja Jan Novak: Otetaan hatkat - Elokuvaohjaajan muistelmat

 

 

Tänä vuonna lukemistani leimaavaksi piirteeksi tuntuvat muodostuvan elämäkerrat ja muistelmat, joita luen viikkojen, jopa kuukausien ajan. Elokuvaohjaaja Miloš Formanin muistelmia lukiessa ei yksi kuukausi riittänyt. Ei sillä, että teksti olisi ollut raskasta tai vaikeaa luettavaa. Itse asiassa päin vastoin. Kirja on kuin pitkä ilta leirinuotiolla tai ehkäpä paremminkin tuoppien äärellä. Väki voi vaihtua, mutta maestro jatkaa jutusteluaan. Tarinat polveilevat yksityiselämästä ohjaustöihin ja pian jo kansainväliseen kylmän sodan politiikkaan. Formanin tarinoissa kaikki liittyy kaikkeen.

Vaikka Formanin nimi ei olisi tuttu, eivät hänen suosituimmat elokuvansa juuri esittelyjä kaipaa. Yksi lensi yli käenpesän ja Amadeus kahmivat Oscareita, kaikkiaan ohjaajan elokuvat ovat saaneet 33 Oscar-ehdokkuutta. Elämäkerta on kirjoitettu vuonna 1994 ja Forman kuoli vuonna 2018, joten käsittelemättä jää 24 vuotta, neljä pitkää elokuvaa, yksi avioliitto ja kaksi lasta, muun muassa. Mutta kyllä tässäkin teoksessa tarinoita riittää.

Forman syntyi vuonna 1932 Tšekkoslovakiassa. Hän joutui kokemaan Saksan miehityksen ja toisen maailmansodan, jonka aikana hän menetti molemmat vanhempansa, joita syytettiin vastarintaliikkeeseen kuulumisesta. Sodan jälkeen komento vaihtui ja johtoon asettuivat kommunistit. Se ei tarkoittanut juurikaan helpompia oloja Formanille. Kuitenkin nuorukainen onnistui selviytymään käsikirjoittajakoulutukseen ja elokuva-alalle. Vuoden 1968 jälkeen hänestä tuli emigrantti, ilman mahdollisuutta palata kotimaahansa ennen kommunismin romahtamista. Tosin menestyksekäs Amadeus-elokuva kuvattiin Prahassa. Tuossa vaiheessa ohjaaja oli jo noussut maailmanmaineeseen, eikä kommunistinen puolue suinkaan ollut immuuni sen paremmin länsimaiselle rahalle kuin "maanmiehen imperialisteista ottamille voitoille"kaan.

Otetaan hatkat on kerrassaan kiehtova teos. Ennen kaikkea on hienoa lukea suuren ohjaajan kertomuksia työskentelystään. Löysin siitä itse hämmästyttävän paljon kosketuspintaa omaan työhöni. Niin se usein on, että kun joku suhtautuu asiaansa intohimoisesti ja on siinä erittäin hyvä, tarjoaa se inspiraatiota kaikille muillekin.

Toki teos on myös aikansa lapsi, kuten varmaan oli elokuvaohjaaja Formankin. Nykypäivänä karvat nousevat hieman pystyyn hänen kuvaillessaan jokaisessa elokuvassa tapahtuvaa ihastumista ja jännitystä itsensä ja naispäänäyttelijän välillä. Tosin ainakaan tietääkseni Formanin nimi ei ole noussut esiin me toon yhteydessä. 

Muutamista vaivaannuttavista kohdista huolimatta päällimäiseksi tunteeksi jää syvä kunnioitus suurta lahjakkuutta kohtaan sekä myös ihmistä, joka vaikeista lähtökohdista huolimatta raivaa tiensä juhlituksi elokuvaohjaajaksi.

Tämä kirja päätyi käsiini työn kautta. Haastattelin kesän alussa Kuopion kaupunginteatterin johtajaa, ohjaaja Tommi Auvista ja hän kertoi pitävänsä kirjasta suuresti. Olenkin kirjoittanut vaikutelmistani jo aiemmin yhden bloggauksen. Se löytyy Amman lukupiiristä täältä.

 

Miloš Forman ja Jan Novak: Otetaan hatkat - elokuvaohjaajan muistelmat (Turnaround - a memoir 1994)
Otava 1996
Suomentanut Eeva-Liisa Jaakkola

Kommentit

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta teokselta! Tuo sinun elämänkertakautesi kuulostaa tutulta. Minäkin jumiudun välillä lukemaan yhtä genreä esim sarjakuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on tosiaan mukava paneutua johonkin aihepiiriin tai genreen kunnolla. Sitten taas jotakin muuta.

      Poista
  2. Kiva, että blogistaniasta löytyy arvioita vähän vanhemmistakin elämäkerroista. Varsinkin sellaisista, jotka muistuttavat tekemisen intohimosta. Formanin persoonasta en ole tiennyt paljoa, mutta puhuvathan nuo suuret menestysleffat puolestaan. Amadeuksen voisin katsoa taas pitkästä aikaa uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on Amadeuksen katsomisesta aikaa paljon, liekö viime vuosikymmenelläkään tullut katsottua. Mutta 90-luvulla se tuli televisiosta useasti ja varmaan aina sen myöskin katsoin riittävän isoksi kasvettuani. Elokuvan vahva tunnelma on syöpynyt mieleen ja ehdottomasti haluan sen katsoa nyt, kun se on elämäkerran kautta tuoreena mielessä.

      Poista
  3. Kiitos hienosta kirjavinkistä! Tämä kuulostaa tosi kiinnostavalta, voisin ottaa tämän omaankin lukupinooni. Yksi lensi yli käenpesän on vaikuttava elokuva, ja varmaan olen nähnyt muitakin Formanin leffoja, vaikkeivat ole samalla tavoin jääneet mieleen. Amadeus pitäisikin katsoa, se jäi aikoinaan väliin mutta saattaisi kyllä nyt nähtynä olla minun makuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amadeus on hieno leffa, suosittelen! Yksi lensi yli käenpesän on elokuva, josta en ole varma, olenko sitä katsonut. Luulen, että olen nähnyt pätkiä, mutta en ehkä ole nähnyt kokonaan. Joka tapauksessa en ole tiedostanut, että elokuvan avustajista merkittävä osa on oikeita mielisairaalan potilaita, hoitajia ja lääkäriä. Formanin tuotannossa on paljon elokuvia, joissa esiintyvät amatöörinäyttelijät.

      Poista
  4. En tiennytkään, että Yksi lensi yli käenpesän on hänen ohjaustyönsä. Tosin on myönnettävä, että harvemmin ylipäätään kiinnitän huomiota siihen, kuka katsomani elokuvan ohjaaja on.

    Olen kamalan huono lukemaan elämäkertoja. En vain ole tarpeeksi kiinnostunut julkisuuden henkilöiden elämästä, niin että jos luen, syy on jokin muu. Eli todennäköisemmin valitsen esimerkiksi kokoelman lyhyitä evakoiden muisteloita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en välttämättä kiinnitä ohjaajaan huomiota, paitsi tiettyjen ohjaajien kohdalla, jonka tyylistä olen oppinut pitämään erityisen paljon.
      Usein mikrohistorialliset teokset ovat tosiaan aivan yhtä syviä, syvempiäkin kuin ns. julkkisten elämäkerrat. Toisaalta juuri tämä teos ei mielestäni edusta julkkiskategoriaa, vaikka siellä toki paljon tunnettuja nimiä vilahteleekin. Teoksen pääpaino on kuitenkin itse työnteossa ja siinä, miten Forman sen on kokenut.

      Poista

Lähetä kommentti