Mercedes Bentso -Ei koira muttei mieskään




Mercedes Bentso oli minulle etäisesti tuttu nimi entuudestaan, mutta en toden sanoakseni osannut yhdistää sitä mihinkään ennen kuin kuunneltuani hänen elämästään kertovan, Venla Pystysen ja Linda-Maria Roineen kirjoittamaa äänikirjan Ei koira muttei mieskään. Mercedes Bentso on Roineen yksi alter ego ja artistinimi.

Symppaan elämäkertaa jo ihan sen takia, että siinä missä miesmuusikot ja -urheilijat saavat omat elämäkertansa lähes oletusarvoisesti, marginaalitarinoita kuullaan huomattavasti vähemmän. Ja tässä tapauksessa ollaan marginaalissa monessakin mielessä. Paitsi, että Mercedes Bentso on naisräppäri, on hän myös entinen huumeidenkäyttäjä, jonka suonissa virtaa tavis-suomalaisen lisäksi myös romani- ja kosovolaista verta. Bentso on avoliitossa elinkautista murhista istuvan Janne Ranisen kanssa.

Bentson väkevät lyriikat tihkuvat väkivaltaa, yhteiskuntakriittisyyttä ja elämän nurjaa puolta. Kiivaasti kantaaottavaa artistia on vähän vaikea nähdä kirjallisuusmatineassa ns. kukkahattutätien keskellä, mutta siihenkin hänestä todistettavasti on. Hänet on myös nähty televisiossa puhumassa muun muassa päihdemaailmasta.

Bentson, tai Linda-Marian, tarina on hurja. Hän joutuu lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ja ahdistavat kokemukset näkyvät myöhempänä oireiluna. Ongelmia pahentaa entisestään koulukiusaaminen. Linda-Maria kiinnostuu ja alkaa sympatiseerata koulusurmaajia.

Hänestä ei kuitenkaan tule koulusurmaajaa vaan päihteidenkäyttäjä. Lukiolainen tutustuu romanimieheen, jolta saa kaivattua hyväksyntää, mutta samalla hän ajautuu mukaan päihdemaailmaan. Linda-Maria saa huomata, että narkkipiireissä naisen asema on huono: nainen ei ole ihan kuin koira, muttei missään nimessä mieskään. Päivät ja yöt kuluvat seuraavaa subuannosta metsästäessä.

Rujo tarina avaa lukijan eteen sen Suomen, mikä ei juuri näy keskiluokkaisen palkansaajan arjessa, juhlapuheista puhumattakaan. Tarinaa rytmittävät Mercedes Bentson lyriikat, jotka ovat jo lähtökohtaisesti tyrmääviä, mutta järkyttäviksi ne muuttuvat, kun tajuaa yhteyden artistin todellisiin kokemuksiin.

Linda Maria Roine lukee tarinansa äänikirjaksi itse, mikä on hyvä ja onnistunut ratkaisu. Kuunteluun uppoutuu ja vaikka tapahtumat ovatkin järkyttäviä, on selviytymistarinassa myös jotakin kiehtovaa. On lohduttavaa ajatella, kuinka konkreettisia tuloksia voi olla esimerkiksi räppikoululla, joka loppujen lopuksi osoittautuu käänteentekeväksi myös Linda-Marian elämässä.

Kirja on kiehtova ja kiinnostava sekä ehdottoman tarpeellinen reality check. Mutta jos ihmisten kokema henkinen ja fyysinen väkivalta ja hyväksikäyttö ahdistavat kovin, kannattaa kirjaan tarttumista harkita tovi.

Venla Pystynen, Linda-Maria Roine
Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään
Johnny Kniga 2019
Elisa Kirja äänikirja
Kesto 6h 5min
Lukija Linda-Maria Roine

Kommentit

  1. Kuulostaa aika hurjalta tarinalta tosiaan. Minusta on kuitenkin tällaisessa turvallisessa kuplassa oleskelevan hyvä aina silloin tällöin vilkaista vähän oman olon ulkopuolelle. Päihteetkin ovat kuitenkin kovin lähellä ja omien lastenkin koulussa. Ehkä pitäisi antaa teineillekin kuunneltavaksi, että miettivät pariin kertaan, mihin mahdollisesti lähtevät mukaan. Lukulistalla siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti hyvä ja tarpeellinen esimerkki niin nuorille kuin aikuisille siitä, mitä voi olla. Bentso avaa myös hyvin sitä psykologista prosessia, mikä on hänen ratkaisuihinsa johtanut. Opettavainen teos.

      Poista
  2. Itse en ole ainakaan viime aikoina elänyt turvallisessa kuplassa, ja vaikka kokemukseni vaikeuksista ovat erilaisesta suosta kuin tässä kirjassa, pystyin hyvin samastumaan nuoreen assan vessan feministiin. Pidin kirjasta aivan pidäkkeettömästi, ja toivon sen päätyvän varsinkin keskiluokkaisten tätien sisäsiisteihin lukupiireihin ihmeteltäväksi.

    Kiitos sinulle arviostasi, jossa on paljon samaa omani kanssa. Onpa kivaa nähdä, että kirja on saanut näin paljon näkyvyyttä. Näen kirjassa paljon maailmanparannuspotentiaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin Bentson äärimmäisen rehellisestä asenteesta ja myös siitä, miten hän haastaa niin feministejä kuin muitakin hyvää tarkoittavia tahoja. Tuolla kokemuksella on hyvä sanoa oma mielipiteensä lujasti ja kuuluvasti.

      Poista
  3. En ole tätä vielä lukenut, mutta erityisesti äänikirjaversio alkoi nyt kovasti kiinnostamaan. Hyvä tietää, että kirjailijan ääni toimii hyvin tässä kirjassa ihan konkreettisesti. Näitä vähän rujompia tarinoita on kyllä hyvä saada kirjojen kansien väliin eli on hienoa, että juuri tämä kirja on julkaistu. Minulle kirjan maailma on tosi vieras (keskiluokkainen hyvinvointikupla on paremminkin sitä omaa aluetta...), mutta aion ehdottomasti ottaa tämän lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Tällaisia tarinoita lukisi (tai kuuntelisi) mielellään lisääkin. Hattu nousee korkealle päästä, kun ihmiset ovat kyenneet kaikista vaikeuksista selviytymään.

      Poista
  4. Luin jostakin naistenlehdestä alkuvuodesta Roineen haastattelun ja kiinnostuin kirjastakin. Jotenkin on vain tuntunut, että en olisi oikeaa kohderyhmää tälle. Silti, aivan kuten Minna tuolla ylempänä muistuttaa, olisi oikeastaan tarpeellista poistua kunnolla omasta kuplastaan silloin tällöin, edes näin kirjallisuuden muodossa. Lisäänpä siis lukulistalle tämänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen, että kaikki ovat tälle kirjalle oikeaa kohderyhmää. Jos ei muuten, niin ymmärtääkseen, mitä kaikkea voi olla. Itse ainakin elän niin turvakuplassa, että välillä on jyvä saada vähän herättelyä.

      Poista
  5. Tämä kirja on ollut äänikirjahyllyssäni odottelemassa sopivaa hetkeä. Sain kutsun kirjan julkkareihinkin, mutta en silloin valitettavasti päässyt. Roine esitti siellä myös musiikkiaan, joka ei ole minulle ennestään tuttua ja olisi ollut kiinnostavaa kuulla häntä livenä. Roineen haastatteluja on nyt näkynyt lehdissä ja niistä olen pääpiirteissään saanut tietää hänen rankoista elämänvaiheistaan. Tämän aion ehdottomasti kuunnella elämäkertahaasteeseeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukiessani mietin, että täytyy tutustua myös hänen musiikkiinsa. Olen kuitenkin iloinen, että tämä meni näin päin. Jos olisin kuullut hurjia lyriikoita ilman, että ymmärrän niiden taustoja, olisin varmaan olettanut ne Amerikasta vaikutteita saaneeksi wannabe-gangsta-genreksi. Nyt tiedän, että sanat tulevat suoraan elävästä elämästä.

      Poista
  6. Minä olin kirjan julkkareissa ja wow, mikä mimmi. Julkkarit sattuivat olemaan Minna Canthin päivänä ja minä herkistyin ajattelemaan, että lavalla oli tämän päivän MC. Hän kuvasi olevansa assanvessafeministi eli hänen mielestään sanojen merkityksistä kannattaa keskustella vasta kun naista lyövä käsi on saatu poistettua. Raikasta, koskettavaa ja niin tehokasta, että tästä mimmistä kuullaan vielä. Äitinä oli vaikea kuunnella, kun näki nuoruuden uhon ja sen mitä kaikkea sen takana onkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti ikimuistoiset julkkarit! Mielenkiintoinen tuo esille tuomasi vertaus Minna Canthiin. Ja tosiaan, onhan heissä paljon samaa. Minnakin oli ristiriitainen hahmo, johon aikalaisten lokerointi ei kyennyt vaikuttamaan.

      Poista
  7. Huhhuh, aika raju juttu. Siitä huolimatta rupesi kiinnostamaan. En ole tästä kirjasta enkä henkilöstä kuullutkaan, mutta varmasti olisi hyödyllistä kenen tahansa lukea jotta näkee mitä kaikkea elämä voi olla. Äänikirjana varmasti vielä vaikuttavampi kuin kirjana. Mukavaa alkavaa kesää ja nähdään sitten heinäkuun alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, aurinkoa myös Joensuuhun!

      Tähän tosiaan kannattaa tarttua, vaikkei henkilö olisi tuttu muuten. Tällaisia ihmiskohtaloita on varmasti paljon, ja tämä vain yksi julkisuuteen noussut esimerkki. Roine antaa äänen todelliselle hiljaiselle vähemmistölle.

      Poista
    2. Kiinnostava kirja! Pitääkin lukea. Itse olen kokenut henkistäväkivaltaa, ei ihan näin isolla mittakaavalla, mutta osaan samaistu. Sanoit aikaisemmin, että olisit kiinnostnut vastaavista teoksista. Annan muutaman hyvän esimerkin suomalaisten naisten kirjoittamista selviytymistarinoista. Nina Honkasen pohjakosketus tuli viime vuonna, hyvä opus henkiseen väkivaltaan. Toinen on jo aikoja sitten ilmestynyt Anu Myllärin Adoptoitu. Kertoo Afrikasta Keski-Suomeen adoptoidun tytön ja myöhemmin nuoren naisen elämästa ja sopeutumisesta.

      Poista

Lähetä kommentti