Minna Lindgren: Kaukorakkaus

Minna Lindgren on ottanut useissa romaaneissaan kantaa ikääntymiseen ja vanhuksien asemaan yhteiskunnassa. Vaikka teokset ovat yleissävyltään lämpimiä ja humoristisia, on tarinoissa aika teräviäkin piikkejä niin yhteiskuntaa kuin nuorempaa väestöä kohtaan. Lindgrenin kirjoissa nuoret, keski-ikäisistä puhumattakaan, eivät vain tajua vanhuksia ja heidän elämäänsä.

Kaukorakkautta voinee oikeutetusti pitää eräänlaisena sisar- tai tässä tapauksessa veliteoksena viime vuonna ilmestyneelle Vihainen leski -teokselle. Siinä missä Vihainen leski kertoi miehensä hautaan saattaneen 74-vuotiaan Ulliksen uudesta elämästä, on Kaukorakkaus kertomus 82-vuotiaan Kauko Koskisen loppuelämän käännekohdasta.

Kaukolla menee toisaalta ikäisekseen tavallisesti, toisaalta jopa keskiarvoa paremmin: pää ja kroppa pelaavat tällä eläköityneellä Tilastokeskuksen ATK-päälliköllä vielä kohtuullisesti. Toisaalta takana on raskas omaishoitajuus. Pitkälle edennyttä muistisairautta sairastava vaimo on nyt dementiakoti Unholassa. Juuri Unholaa kuvatessa Lindgrenin kynä on terävimmillään: absurdius saavuttaa huippunsa kun Kaukon jokapäiväiset vierailut vaimonsa luona kielletään intimiteettisuojaan ja potilasturvallisuuteen vedoten. Viime kuukausien hoivakotiuutisointien jälkeen ironia ei naurata ollenkaan, vaan ainoastaan kylmää.

Muuten Kaukorakkaus on Vihaista leskeä lempeämpi ja tasaisempi teos. Myös päähenkilö on tasainen järjestyksen mies. Päivät kuluvat samaan tahtiin kuin aina ennenkin: huolehtien saman omakotitalon kellarissa majailevien Kaukon pojan ja pojanpojan tarpeista. Miehet tähtäävät e-urheiluammattilaisiksi. Vaikka aikuisten miesten uusavuttomuus on ärsyttävää, pidin siitä, että he kuitenkin omalla tavallaan kunnioittavat Kaukoa, pitävät tätä ”äijänä”. Esimerkiksi Iloisessa leskessä minua hieman ahdisti se totaalinen yhteyden puute, mikä aikuisten lasten ja heidän äitinsä välillä oli. Ei tosin Kaukokaan ihan täysin jälkikasvunsa elämäntapaan ymmärrä:

”Minä olen talon ainoa viriili mies”, hän tuumaa.

Kun Kaukolla on porttikielto vaimonsa luokse, jää aikaa uuden teknologian käyttöönottoon. Sitä Kauko käyttää hyödyksi etsiessään tietoa nuoruutensa rakkaudesta, naisesta, jota hän ei koskaan pystynyt unohtamaan. Löytyykö rakkaus vai onko kaikki jo myöhäistä? Voiko rakkaus kestää kaikki vuosikymmenet vai onko kyse vanhuudenhöperyydestä, tai mikä vielä pahempaa väärinkäsityksestä?

Lukemalla se selviää!

Minna Lindgren: Kaukorakkaus

Teos 2019

234s.