Kirsi Pehkonen: Juuret Jylhäsalmella

Voe yhen kerran!

Jos mietit, mikä mahtaa olla tämän suven suloisin kirja, se on tässä. Kirsi Pehkonen vie lukijansa jo kolmannen kerran maalaisromanttiselle matkalle Jylhäsalmelle, itäsuomalaiselle paikkakunnalle, jossa lempi leiskuu ja naapuriapu on arvossaan.

Juuret Jylhäsalmella -kirjan päähenkilö on Emppu, joka on saapunut entiselle kotipaikkakunnalleen auttamaan vasta vauvan saanutta pitopalveluyrittäjä-Heliä. Emppu on lomautettu ja tulevaisuus hämärän peitossa, joten lastenkaitsanta ja muu puuhailu maalla tarjoaa kaivattua ajanvietettä ja vie ajatukset turhista huolista.

Empun ajatuksia viekin entistä enemmän kaksi miestä: niin ikään Jylhäsalmelle paluun tehnyt, entinen koulukaveri Sampo, sekä nuori leskimies ja perheenisä Pauli. Mutta Sampo on paatunut naistenmies, luonnonlapsi ja melkoinen tuuliviiri vailla huolta huomisesta, Paulilla taas on menneisyys, kaksi lasta, sukutila ja edesmenneen vaimon sisar tilalla pyörimässä. Voisiko Emppu kuulua kummankaan miehen elämään, haluaako edes?

Empun lisäksi kirjassa seurataan edellisistä kirjoista tutun henkilön, Kala-Sepen elämänmuutosta. Aikuisen miehen sydän pamppailee tavalla, jollaisesta ei ole aikoihin ollut merkkiäkään. Mutta onko kaikki jo myöhäistä? Onko yksinäisyys hänen kohtalonsa?

Jylhäsalmen kylä ja kyläläiset elävät ja hengittävät yhdessä ja aitoina kevääseen heräävän luonnon kanssa. Jäiden lähdön aikaan kylä on murroksessa: tapahtumat alkavat hautajaisista ja kyläkunnan oma kappelikin on uhattuna. Juhannukseen mennessä päästään juhlimaan häitä. Mutta kenen?

Pehkonen on aina ollut kaikin puolin miellyttävä ja lukijaystävällinen kirjoittaja, joka kuljettaa niin tarinaa kuin tekstiä mukaansatempaavasti. Tuntuu kuitenkin, että nyt kirjailija on päässyt ilmaisussa vielä ihan uudelle tasolle ja palaset loksahtelevat paikoilleen. Erityisen paljon pidin värikkäästä, hersyvän humoristisesta henkilökuvauksesta, toisaalta myös kielestä, jossa helppolukuinen yleiskieli lyö kättä päälle itäsuomalaisen vivahteikkaan ilmaisun ja poljennon kanssa.

Sisäinen maalaistyttö minussa nyökkäilee pontevasti. Pidin tästä tavattomasti. Paluu Jylhäsalmelle tuo takuuvarmasti kesän mukanaan.

Kirsi Pehkonen: Juuret Jylhäsalmella
Karisto 2019
264s.
Arvostelukappale