Antti Tuisku, Anton Vanha-Majamaa, Antti Aro: ANTTI TAPANI

Oma suhteeni Antti Tuiskuun tiivistyy oikeastaan niihin kahteen keikkaan, jolloin olen hänet livenä nähnyt. Ensimmäinen oli Maaningan kasinolla, luultavasti heti kesällä 2004 Idolsin ja ensimmäisen levyn ilmestymisen jälkeen. Yleisö koostui lähinnä kirkuvista teini-ikäisistä tytöistä. Näin lavalla 19-vuotiaan nuoren miehen, oikeastaan vielä pojan, joka tuntui olevan pikkuisen hukassa uuden elämäntilanteen edessä, mutta lavalla hän oli elementissään. Esiintymisessä oli poikkeuksellista energiaa ja pop-tähden elkeitä, jotka antoivat luvan odottaa tulevaisuudelta paljon.

Seuraava näkemäni Antti Tuiskun keikka tulikin heti perään huhtikuussa 2018 Mun on pakko twerkkaa -kiertueella. En ole mitenkään tietoisesti vältellyt Tuiskua. Päin vastoin, olen aina pitänyt häntä sympaattisena ja mielenkiintoisena hahmona ja seurannut uran vaiheita, mutta jostakin syystä en ollut tietoisesti hakeutunut tai tiedostomatta osunut hänen keikoilleen. Kuopio-hallin showsta tuli hyvä fiilis: mieleen tuli uran ensimmäisen kesän keikka ja millainen matka oli tehty tähän päivään. Vuonna 2004 nupullaan ollut potentiaali oli tullut todeksi ja täydeksi.

Antti Tuiskun, Anton Vanha-Majamaan ja Antti Aron kirjoittama elämäkerta Antti Tapani kiinnosti senkin takia, että julkisten esiintymisten perusteella Tuiskulla on poikkeuksellisen paljon älykästä sanottavaa. Se tuli selvästi esiin esimerkiksi Vain elämää -ohjelmassa: Tuisku näyttäytyi fiksuna, toiset huomioon ottavana keskustelijana, jonka kysymysten ja avausten ansiosta ruokapöydän ääressä käytyihin keskusteluihin tuli syvyyttä. Siitä syystä minulla oli syytä uskoa ja toivoa, ettei elämäkertakaan olisi aivan tyypillinen fanikirja.

Toki Antti Tapani on myös sitä. Kirja on tekstiltään kevyt, helppolukuinen, keskustelu- ja haastattelutekniikalla toteutettu. Pelkästään kielellisessä ja kirjallisessa mielessä toteutusta ei leimaa kunnianhimo tai halu uudistaa genreä. Ymmärrettävää toki, vaikka sekin olisi sopinut hyvin Tuiskun imagoon. Fokus on kuitenkin sisällössä ja siinä kuuluu vahvasti Tuiskun oma ääni. Tähti avautuu elämänsä kipupisteistä, järkyttävistä tapahtumista ja karikoista. Nämä ovat niitä tarinoita, joihin iltapäivälehdistö tarttuu ja nostaa esille.

Lööpit nostavat kirjamyyntiä, mutta ne eivät suinkaan ole kirjan mielenkiintoisinta antia. Yksityisyydestään tiukasti kiinni pitävä Tuisku pitää tietyn verhon yllä myös elämäkerrassaan, muutamia paljastuksia lukuunottamatta. Esimerkiksi väkivaltaisesta suhteestaan avautuessaan puhutaan itse aiheesta ja siitä, miten Tuisku ja läheiset sen kokivat. Ex-kumppanin henkilöllisyys ja jopa sukupuoli jäävät mysteeriksi.

Niin, sukupuoli. Tuiskun seksuaalisesta suuntautumisesta on kuiskuteltu koko hänen uransa ajan. On ihmetelty ja jopa syytelty, miksei Tuisku tule kaapista ulos. Aihetta käsitellään myös kirjassa. Jossakin lehdessä ehdittiin jo uutisoida, että elämäkerta jättää kysymyksen edelleen avoimeksi ja arvailujen varaan. Koska syvällinen sisälukutaito ei ole itsestäänselvä taito, teen nyt Amman lukuhetken yhdeksänvuotisen taipaleen ensimmäisen shokkipaljastuksen ja skuuppiuutisen. Kyllä se siellä lukee. Tarkalleen ottaen näin:

"Kuka hän oli?
A: En mie halua sanoa sen nimeä.

Oliko hän tyttö? Poika?
A: Mitä väliä sellä on? Mulle sillä asialla ei ole koskaan ollut merkitystä."

Se siitä. Siirrytään kiinnostavampiin aiheisiin.

Antti Tapani esittelee tavanomaiseen tapaan Antin uran vaiheita aina lapsuudesta asti. Koulukiusaaminen, uran käynnistyminen ja sen eri vaiheet käsitellään varsin kattavasti. Tuisku kertoo paljon suhteestaan musiikintekoon, eri yhteistyötahoihin ja uran kannalta tärkeisiin ihmisiin. Tuiskusta piirtyy kuva piinkovana ammattilaisena, joka vaatii muilta paljon, mutta kaikkein eniten itseltään. Hän on elänyt koko aikuisuutensa julkisuudessa, on niin stara kuin Suomessa olla voi, mutta musiikki on kuitenkin kaiken keskiössä. Halua kehittyä ja uudistaa musiikkikenttää ajaa häntä eteen päin. Yksityishenkilönä hän on järjestelmällinen, voisi jopa sanoa kontrollifriikki. Tähän kuvaan perhekeskeisyys ja kotiseuturakkaus tuo pehmeyttä. Lappi ei ole lähtenyt miehestä, vaan hän palaa sinne säännöllisesti takaisin, tulevaisuudessa ehkä jopa pysyvästi.

Ehkä yllättävämpiä aiheita kirjasta on uskonnollisuus. Suhteestaan uskontoon Tuisku puhuu paljon ja useaan otteeseen. On selvää, että aihepiiri on hänelle tärkeä ja hän on myös pohtinut, tutkinut ja lukenut paljon aiheesta.

Seikka, mikä nostaa kirjan uuteen ulottuvuuteen on kuitenkin aivan kirjan loppupuoli, jossa Tuisku paljastaa oman heikkoutensa, pikkumaisuutensa ja kateudenkin, jota hän tuntee yhä edelleenkin saavutettuaan melkeinpä kaiken sen, mitä Suomessa saavutettavissa on. Tuisku puhuu siitä, kuinka Pete Parkkosen kohua herättänyt Kohta sataa -musiikkivideo aiheutti epävarmuuden tunteen. Tuisku halusi olla se, joka kohauttaa, shokeeraa ja on mukana pop-virtausten aallonharjalla. Samoin hän paljastaa mustasukkaisuutensa tämän hetken ehkä kuumimman tuottajan Jurekin muiden artistien kanssa tekemistä projekteista sekä siitä, ettei pystynyt vuoden 2011 Emma-gaalassa onnittelemaan ystäväänsä Jenni Vartiaista. Vartiainen voitti seitsemän Emmaa, Tuisku ei yhtään.

Tällainen avomielisyys ja rehellisyys on paitsi kunnioitettavaa, myös erittäin raikasta. On päivän selvää, että musiikkibisneksessä kilpailu on kovaa. Vaikka voidaan ajatella, että esimerkiksi Cheekin kunnianhimo on satanut myös yhteiseen laariin, ovat Suomen markkinat kuitenkin rajalliset. Aivan terävimpään kärkeen ei mahdu kerrallaan kovin montaa artistia.

Antti Tuisku tekee alalle suuren palveluksen puhumalla näistä asioista ääneen. Vaikka Tuisku on maan yksi suosituin, kiinnostavin ja palvotuin tähti, on hän kuitenkin samaan aikaan vain ihminen, joka tuntee epävarmuutta ja pelkää sitä, että jonakin päivänä ihmiset eivät ole hänestä enää kiinnostuneita. Tällaisen asian tunnustaminen julkisesti on vapauttavaa.

Antti Tuisku haluaa olla edelläkävijä musiikin saralla, mutta ehkä hänestä on suunnannäyttäjäksi myös ihmisenä.

Antti Tuisu, Anton Vanha-Majamaa, Antti Aro: Antti Tapani
WSOY 2018 (Elisa Kirjan e-kirja)
233s.