Jyri Paretskoi: K15

Jyri Paretskoin K15 on täsmäisku nuorten lukemattomuutta vastaan. Paretskoi, joka on puhunut ja kirjoittanut paljon nuorten poikien lukutaidon puolesta, on selkeästi ottanut kohderyhmänsä huomioon. Jo kirjan kompaktin koon luulisi houkuttelevan juuri niitä lukijoita, jotka valitsevat äidinkielentunnilla sen kaikista ohuimman kirjan luettavakseen. K15 tuntuu kädessä ohkaiselta, mutta sisältää kuitenkin yllättävät 80 sivua. Kirjan loppuosassa luku-urakkaa helpottaa Whatsup-keskustelun muotoon puettu dialogi. 

Vahvasti tässä ajassa ollaan siis kiinni. Myös tarina sijoittuu yläkoululaisten nuorten arkeen koulussa, kotona ja kaveriporukassa. Viestittelyn lisäksi kirjassa käsitellään myös esimerkiksi nettikiusaamista ja sitä, miten luvatta otettu video lähtee leviämään netissä. 

Kirjan nimi tulee Ronin tekemästä listasta asioita, jotka äiti on luvannut paljastaa hänen täytettyään 15 vuotta. Roni ei ole koulussa erityisen suosittu, päin vastoin, erityisyytensä vuoksi hänelle naureskellaan. Ronilla on kuitenkin yksi ystävä, Niko ja poikien yllätykseksi samalle luokalle tuleva Sara alkaa viettää heidän kanssaan aikaa.

Paretskoi sanoittaa nuorten tunteita, pukee sanoiksi kasvun kipupisteitä ja mieltä askarruttavia kysymyksiä. K15 tarjoilee siis juuri sitä, mitä lukutaito parhaillaan lukijalle antaa: kykyä tunnistaa ja muuttaa sanalliseen muotoon omat tuntemukset ja toisaalta ymmärtää toisten erilaisia ajatuksia.

Näin ajattelee 35-vuotias, paljon lukeva kulttuuritantta, mutta miten K15 toimii nuorten keskuudessa? Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta potentiaalia on. Ovelasti kirjailija verhoaa vakavatkin teemat huulenheiton varjoon. Nuorten elämästä ei noloja tilanteita puutu, eikä Paretskoi liiemmin varmistele, vaan antaa palaa. Vaikken ehkä ihan kohdeyleisöä olekaan, tunnustan hörähdelleeni ääneen useaan otteeseen.

Jyri Paretskoi: K15

Otava 2018

80s.