Tammikuun luetut

Tammikuusta tuli syystä tahi toisesta lanu- ja tietokirjallisuuden kuukausi, joissakin tapauksissa nämä myös yhdistyivät yhdessä ja samassa kirjassa. Kuun vaihtuessa toiseen onkin vähän ähky olo, tervetuloa nautinnolliset lukuromaanit ja laadukkaat hömpät!

Viime kuussa luin:
Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat

Tragikoomisessa masennuskertomuksessa on asennetta. Saastamoinen ei hyssyttele, eikä kaunistele, vaan puhuu vaikeasta aiheesta suoraan ja oikeilla nimillä.

Antonio Caprarican Elisabet II Kuningatar ja nainen

The Crownin jälkimainingeissa luin koko kuningattaren elämän käsittelevän tietoteoksen. Monta mielenkiintoista yksityiskohtaa pitkäikäisen ja vaikutusvaltaisen monarkin elämästä, mutta välillä meni ilkeän juoruilun puolelle.

Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuisma: 1917

Suomen itsenäistymisvuoden sekavia olosuhteita sekä kohti itsenäisyysjulistusta ja sisällissotaa johtavaa kehitystä kuvaava tietoteos avaa tapahtumia niin talouden, politiikan kuin kulttuurinkin osalta.

Antti Tuurin Tammikuu 18

Ei varsinaisesti tietokirja, mutta vahvaan asiakirja-aineistoon perustuva dokumenttiromaani Pohjanmaalta, jossa suojeluskunnat valmistautuvat venäläisten varuskuntien riisumiseen aseista.

Jaakko Hämeen-Anttila: Uusi islamin käsikirja

Islam eilen, tänään ja huomenna, maailmalla ja Suomessa. Hämeen-Anttila päivittää vuoden 2004 islamin käsikirjan tähän päivään.

Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia

Lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaaksikin noussut lastenkirja kuvaa Suomen historiaa riemukkaalla tavalla ja viihdyttää sekä sivistää aikuistakin.

Mauri Kunnas Apua, merirosvoja!

Ehkä edellistä hieman nuoremmalle yleisölle suunnattu kirja sisältää hauskoja merirosvotarinoita, kuvista puhumattakaan.

Muuta mainittavaa:

Kuopiossa kirjanystävän vuosi alkaa aina mahtavasti Savonia-palkinnonjaolla. Tällä kertaa palkinnon sai Asko Sahlberg teoksellaan Amandan maailmat.

Vuoden alkajaisiksi paljastin myös joitakin lukuja blogin takaa. Oli itsekin mielenkiintoista käydä läpi, mitä ja kuinka paljon on tullut luettua. Viime aikoina eri tahoilta on esitetty jonkin verran epäilyjä kirjabloggaajien motiiveista, sidonnaisuuksista ja tarkoitusperistä. Keskustelu on osoittanut sen, että tämänkaltaisia koonteja ja bloggauksen läpinäkyväksi tekemistä on syytä harrastaa jatkossakin. Vaikka asiat itselle ovat päivänselviä, ne eivät ole sitä välttämättä kaikille.

Ehdin myös kertaalleen teatteriin. Kuopion kaupunginteatterin Siipirikkoja ja matriarkkoja eli kuule meitä Kaija Koo onkin ollut ylivoimaisesti luetuin kirjoitus tammikuussa!


Hassua, että minulla on ollut koko alkuvuoden ajan tunne, etten oikein ole ehtinyt tai jaksanut lukea. Mutta onhan tuota tullut luettua yhtä sun toista, eikä kaikki välttämättä niin nopealukuista tai helposti omaksuttavaa asiaa. Hyvä minä!

Mutta kuten uhosin, helmikuussa haksahdan hömppään tai ainakin romaaneihin. Vielä olisi monta mielenkiintoista teosta viime vuodelta ja tämän vuoden uutuudet ovat myös alkaneet ilmestyä.

Ihan ensiksi pitää kuitenkin tehdä kovia ja tiukkoja päätöksiä, sillä 5.2. bloggaajat äänestävät viime vuoden parhaista kirjoista. Pakko myöntää, että tässä vaiheessa olo on epätoivoinen, eikä tekisi mieli äänestää mitään, ollenkaan, ikinä.

No, ehkäpä tästäkin selvitään! :)