Max Manner: Mayra

Dekkarikirjailijana tutuksi tullut Max Manner yllätti viime vuonna julkaisemalla ihmissuhderomaanin. En osaa pitää Mayraa romanttisena romaanina, enkä oikein puhtaana viihteenäkään, sen verran syvissä vesissä romaani paikoitellen viipyy. Mayra on ennen kaikkea lukuromaani, tarina ikääntyvästä miehestä elämän taitekohdassa.

Heikki on eläkkeelle jäänyt sellisti, joka elää varsin urautunutta, mutta turvallista arkea vaimonsa Anna-Liisan kanssa. Kun Heikki jää yllättäen leskeksi, putoaa elämältä pohja pois. Yllätyksekseen hän saa kuitenkin huomata, että hänellä on vientiä naismaailmassa. Heikki ei ole mikään puolivallaton leskimies, mutta ympärillä pyörii niin ikään leskeksi jäänyt rikas Eeva, jonka hyökkäävyys yhtä aikaa kiehtoo ja hämmentää miestä. Lopullisesti Heikin tunteet heittävät volttia, kun nuoruudenrakkaus Mayra ottaa yhteyttä. Heikki pakkaa kimpsunsa ja kampunsa ja lähtee tämän luo Espanjaan. Hetken aikaa maailma on jälleen raiteillaan ja vieläpä kovin pastellinsävyinen, mutta uusi tulevaisuus Espanjassa ei osoittaudukaan sellaiseksi kuin Heikki toivoi.

Vaikka kirjassa riittää romanttisia käänteitä, jäi siitä kaikista voimakkaimmin mieleen surumielisyys. Heikki joutuu tekemään vuoden sisällä paljon surutyötä ja käsittelemään niin tähänastista elämäänsä kuin sitä, onko siitä mitään jäljellä. Henkilökohtaiset iskut ja menetykset osuvat samaan aikaan kuin kriisi oman ikääntymisen suhteen. Heikki on vanhuuden kynnyksellä: onko mitään hyvää enää odotettavissa?

Täsmä psykologinen ulottuvuus onkin kirjassa parasta. Mieleeni tuli aika ajoin Claes Anderssonin Hiljaiseloa Meilahdessa, joka niin ikään kuvasi miehen ikääntymistä; luopumisen ja elämänhalun paradigmaa. Jos joku luuli, että Manner osoittaisi Mayrassa uuden pehmeän puolen, kävikin itse asiassa päin vastoin. Reippaan jännityksen jälkeen tarjolla on entistä vakavampi (ja aikuisempi, uskottavampiko?) Max Manner.

Paikoitellen olisin kaivannut kerrontaan pientä tiivistystä. Henkilökohtaisesti on pakko myöntää, että välillä Heikki ärsytti. Olipa hän kuinka haavoittuneessa tilassa oleva leski tahansa, moinen lammasmainen naisten pyöriteltävissä oleminen alkoi tuskastuttaa. Tämän voi ottaa myös merkkinä onnistuneesta ja monisyisestä henkilöhahmosta.

Vaikka Manner selkeästi on löytämässä ja jo löytänyt kirjalijana uuden tavan ilmaista itseään, ei jännitysmomenttejakaan aivan kokonaan unohdettu. Tarina tiivistyi sivujen vähetessä ja olipa loppuun ujutettu pari hokkupokkusyllätystäkin.

Kaiken kaikkiaan Mayra oli kiinnostava ja tasokas lukuromaani, jonka voi lukea varmasti monella tavalla. Ehkä toiselle kirja tarjoaa enemmän aistikkaan esteettistä romantiikkaa Espanjan auringon alla, mutta itse luin tämän enemmänkin tutkielmana surusta ja luopumisesta.

Max Manner: Mayra
Arktinen Banaani 2017
326s.