Merkintöjä marraskuulta

Joulukuu on jo kohta puolessa välissä, mutta vasta nyt ehdin vetämään viime kuun kirjallisia tapahtumia yhteen. Joulukuun alku onkin ollut lentävä, on ollut työkiireitä, Suomi 100 -juhlintaa ja työmatkailua. Lukeminenkin on jäänyt vähemmälle, mutta haaveilen ottavani vahingon takaisin pian koittavalla joululomalla.



Jos joulukuu on mennyt ulkokirjallisissa riennoissa, oli marraskuu sitäkin vilkkaampi kirjakuukausi. Luin monta erinomaista teosta ja ilmeisesti muutkin ovat olleet samaa mieltä, sillä blogin kävijämäärät kipusivat kaikkien aikojen kuukausiennätykseensä! Onpa mukavaa, että kirjoitukseni ovat kiinnostaneet :)

Luetuimpien bloggausten tilasto näyttää tältä:

1. Fragile -särkyvää
2. Jyri Paretskoi: Nimetön
3. Lauri Mäkinen: 50/50
4. Jyri Paretskoi: Shell's Angles
5. Kansallisteatteri: Mestari ja Margarita

Jyri Paretskoi (edessä), Tatu Kokko (takana vasemmalla) ja Marko Kilpi ovat kaikki julkaisseet tänä vuonna uuden romaanin ja esiintyivät myös Kirjakantti-tapahtumassa.

Listalla on siis kaksi teatteribloggausta, Kuopion kaupunginteatterissa vieraillut Fragile sekä Kansallisteatterin Mestari ja Margarita. Kuukauden luetuimmaksi kirjaesittelyksi taas nousi Jyri Paretskoin uutuusromaani Nimetön ja listalle kipusi myös Paretskoin Shell's Angles, nuortenkirja, joka on kestosuosikki ja nousi viime kuussa myös kaikkien aikojen suosituimmaksi kirjoittamakseni kirjabloggaukseksi (se kaikista ultimaallisin ja luetuin postaus on bloggaajien Kaikkien aikojen parhaiden kirjojen äänestys, ja epäilen, että sitä ennätystä tuskin tullaan ihan heti kumoamaan. Tosin Paretskoilla näyttää olevan siihenkin mahdollisuuksia)!

Teatterin ja Paretskoin lisäksi listalle nousi Lauri Mäkisen 50/50, upea romaani, joka on ilahduttavasti saanut myönteisiä arvioita myös muissa blogeissa ja lehdissä. Myönteisestä pinnan alla tapahtuvasta kuplinnasta kertonee jotakin myös blogiarviossa käynyt trafiikki.

Mutta se tilastoista. Näitä on aina välillä hauska seurata, mutta liikaa painoarvoa numeroille ei pidä antaa. Kuukauteen mahtui nimittäin paljon muutakin. Kuukauteen mahtui myös lastenkirjallisuutta. Virittäydyimme joulun tunnelmaan Paula Havasteen Joulupukin tarinalla ja muuten vain ihanaan britti-idylliin Karhuherra Paddingtonin seikkailuilla. 

Fangirl-moment haastattelun jälkeen!

Matti Röngän Yyteet oli ilahduttava lukukokemus ja Tuntemattoman sotilaan uudelleen versiointi. Kirjakokemus huipentui siihen, että pääsin myös haastattelemaan Rönkää kirjan tiimoilta Kuopiossa kuun alkupuolella. Hieno kokemus ja mielenkiintoinen keskustelu! Röngällä on juuret vahvasti Savossa ja savolaista kirjallisuutta edustaa myös Suvi Piiroisen dekkari Menetetyt.

Jo useana vuonna loppuvuosi on usein ollutkin minulla savolaisten kirjojen aikaa. Syykin on ilmiselvä, Kirjakantti-kirjallisuustapahtuma järjestetään kuun lopulla ja valmistautuminen alkaa ensinnäkin potentiaalisten Savonia-ehdokkaiden lukemisella ja jatkuu usein tapahtumassa paljastettuihin ehdokkaisiin tutustumisella. Tämänkertaisista ehdokkaista olen lukenut kaksi: Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla sekä Asko Sahlbergin Amandan maailmat.

Tämän vuoden Savonia-ehdokkaat.

Kaikista kirkkaimpana tapahtumasta mieleeni jäi kuitenkin Maaria Leinosen postuumisti julkaistun, nuoruuden runoja sisältävän kirjan julkistustilaisuus Rouvasväenyhdistyksen Kristallisalissa. Aivan upea tapahtuma, josta löytyy myös tallenne Kirjakantin FB-sivuilta. Samaiselta sivulta löytyy paljon muutakin materiaalia, muun muassa kuvia ja livestriimiä eri tapahtumista. Kannattaa käydä kurkkaamassa!

Maaria Leinosen runot ovat olleet koskettavaa luettavaa.

Joulukuun aikana blogiin tulee lisää savolaista kirjallisuutta ainakin kahden kirjan verran (joskaan kumpikaan kirjoista ei ole ehdokkaana tänä vuonna. Molemmat kirjalijat ovat kylläkin Savonian aiemmin voittaneet). Luettavaa olisi sängyn vieressä melkoinen pino, kirjamessuhankintojakin melkoisesti. Yritän kuitenkin hengitellä syvään, enkä vielä päästä vahingossakaan mieleeni pian alkavaa kevään kirjasesonkia, vaikka ensimmäiset tammikuun arvostelukappaleet saapuivatkin jo viime viikolla...

Se on sen merkki, että vuosi 2017 lähestyy päätöstään. Vuodenvaihde on myös blogisynttäreiden aikaa. LinkedIn siitä minua muistutti tänään. Pian on kulunut kahdeksan vuotta siitä, kun perustin kirjablogin. Enpä silloin arvannut, kuinka kauaskantoisen ja hyvän päätöksen tuolloin tein!