Johanna Catani, Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon (äänikirja)



WSOY:n, viestintätoimisto Ellun Kanojen sekä suomalaisten nykykirjailijoiden yhteisponnistus Toinen tuntematon on ehkä mieltäni kaikista ilahduttavin Suomi 100 -teko. Teos kokoaa yhteen 22 kertomusta naisista Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan takana.

Alkuperäinen romaanihan on hyvin miesvaltainen, ja naiset esiintyvät lähinnä yksittäisissä sivulauseissa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Syy on ymmärrettävä, kuvaahan Linna elämää sodan etulinjassa. Ehkä suomalaisen sotahistorian ja kansallisen kertomuksen merkittävimpänä romaanina Tuntemattoman miesvaltaisuus on kuitenkin tehnyt myös karhunpalveluksen. Naiset ja heidän ponnistelunsa sotaponnistelujen aikana ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Vaikka nyt tätä epäkohtaa korjataan, Toinen tuntematon ei kuitenkaan ole haaste tai vastaisku vanhalle, vaan kyse on alkuperäisteoksen innoittamasta fanifiktiosta.

Jo Kirsi Pihan kirjoittama esipuhe tiivistää hyvin omat tuntoni. Valitettavasti en ehtinyt sotaveteraani-ukkiani koskaan tuntemaan, joten sotavuodet ovat tulleet läheisiksi nimenomaan mummoni kertomusten kautta. Useimmat elokuvien ja kirjojen sotakuvaukset eteerisine naiskuvauksineen eivät oikein ole kohdanneet niitä mielikuvia, jotka minulle on syntynyt mummon kokemusten perusteella. Useimmiten, onneksi poikkeuksiakin on, naiset kuvataan miesten silmin, silloinkin kun mukamas halutaan tuoda naisnäkökulma esille.

Toinen tuntematon antaa puheenvuoron naisille. Sille, miten he sodan kokivat. Mitä ajattelivat, mitä näkivät, mitä tunsivat. Haistoivat ja maistoivat.

Yli kahteenkymmeneen tarinaan mahtuu mukaan monenlaisia tulkintoja. Jo kertomuksista kolmas, Niina Revon Martta (Vuorela) sai hengitykseni salpaantumaan ja naulitsi minut sananmukaisesti aloilleni. Kuuntelin romaanin äänikirjana ja jämähdin terassille istumaan itsekseni tarinan kuunneltuani.

Myös Petri Tammisen Teidän suuren surkeutenne vuoksi (Riitaoja), Katja Ketun Juro & Rukka (Vera), JP Koskisen Jos siellä kumminki olis jotain (Lahtinen)Tommi Kinnusen Nuku nurmelle hyvälle (teloitettu sotilas) ja Tuula-Liina Variksen Kyl Urho ain pärjää (Hietanen) olivat erityisen koskettavia.

Vaikka mitäpä noita luettelemaan. Heikkoja esityksiä ei tähän kokoelmaan mahdu. Novellit olivat yllättävänkin erilaisia ja toivat hienosti esille erilaisia puolia sodasta. Kuvattiin lottia sodassa ja äitiä, siskoja, vaimoja ja morsiamia kotirintamalla. Esille tuli sota-ajan arki maalla ja kaupungissa, myös valloitetussa Äänislinnassa. Toisaalta sodan herättämät tunnot ovat hyvin samanlaisia. Useammassakin tarinassa tietä pitkin kävelee kuolemanenkeli papin puvussa tai ainakin tätä surusanomaa pelätään. Kuolinviesti toistuu useita kertoja. Teksteistä paljastuu myös hyvin se, kuinka poikkeusolot ja arki lomittuvat toisiinsa. Mikään ei ole niin kuin normaalisti ja kuten kuuluisi olla, mutta siitä huolimatta lehmät täytyy lypsää, sukan kantapäät parsia, arjen jatkua.

Jos kirjalla kuuluu olla sanoma tai opetus, niin juuri tässä sitä lähestytään. Sotaveteraanit asettivat henkensä ja terveytensä alttiiksi, uhrasivat ne rintamalla, mutta ilman kotiin jääneitä naisia, vanhuksia ja lapsia se ei olisi ollut mahdollista. Ilman kotijoukkoja ei olisi ollut minkäänlaista arkea, johon palata. Kun sodasta selvittiin, naiset ottivat vastaan jäljelle jääneet miehet, useat fyysisen ja henkisen terveytensä menettäneinä. Post-traumaattisesta stressireaktiosta ei puhuttu. Siitä huolimatta ja juuri siksi sotatrauma yhtä aikaa erotti ja yhdisti miehet ja naiset. 

Toivon, että Toisen tuntemattoman lukisivat kaikki, siis ihan kaikki suomalaiset. Jos Linnan Tuntematon on tuttu, kirjana tai elokuvana, on siitä etua, mutta aivan yhtä hyvin kirjan voi lukea ilman pohjaakin. Tuntematon sotilas on innoittanut kirjailijat universaalien aiheiden ja tunteiden äärelle sekä sukelluttanut mysteereihin, joihin ei löydy vastauksia vieläkään.

Tämän kirjan haluan lukea vielä monta kertaa uudestaan.

Johanna Catani, Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon (äänikirja)
WSOY 2017, Elisa Kirja
Lukija Erja Manto
Kesto 8h 38 min

Kommentit

  1. Miten hyvin sinulta onnistui itsenäisten novellien erottaminen toisistaan juuri näin äänikirjamuodossa nautittuna? Mä huomasin, että Toista tuntematonta kuunnellessani unohdin aina taukoa pitäessäni, kenestä puhutaan ja mitäs tässä olikaan aiemmin tapahtunut. Kun tarinat ovat niin lyhyitä, ei kuuntelussa saisi olla juuri aukkokohtia. Minä kuuntelen yleensä muiden hommien ohessa, joten välillä keskittyminen herpaantuu ja tämän kirjan kohdalla se hankaloitti juonten seuraamista valtavasti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla onnistui hyvin, mutta ymmärrän, mitä tarkoitat. Kuuntelin aika kurinalaisesti aina yhden tai kaksi novellia kerrallaan, enkä jättänyt novellia kesken ellei ollut ihan pakko.
      Silti huomasin selatessani myöhemmin painettua kirjaa, että pari novellia oli jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, keskittyminen oli selvästi herpaantunut.

      Poista

Lähetä kommentti

Seuraa Instagramissa

Suositut tekstit