Luetut kirjat ja jaetut hetket (sekä lukutoukkahenkistä sisustusasiaa!)

Eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin ajan kulumisen huomaa. Lomien jälkeen arki on napsahtanut uomiinsa, ehkä vähän vetänyt sisuksiinsakin. Äkkiä sitä vain huomaakin, että on syksy, lehdet tippuvat puista ja jokainen aamu on vähän hämärämpi, jokainen ilta saapuu vähän aikaisemmin. Tavallaan se on haikeaa ja ymmärrän hyvin, että moni myös masentuu syksystä. Itse kuitenkin nautin. Talvi on minulle vieras vuodenaika ja elementti, syksyssä taas on jotakin turvallista ja lohdullista. Kävin äsken kävelemässä navakassa syystuulessa ja nautin joka hetkestä. Syksy kurittaa, mutta lempeästi.

Arjen alkamisen huomaa siitäkin, että lukutahti on taas hidastunut. Toisaalta käsiin on jostakin syystä tarttunut sellaisia teoksia, ettei niitä olekaan tehnyt mieli hotkia, vaan pikemminkin pureskella antaumuksella. Ennen kuin alan purkaa kahden viime kuukauden lukuhetkiä, esittelen kuitenkin taloutemme uuden huonekalun. Se on tässä:

Satusohva!

Olen haaveillut tästä ikealaisesta nojatuolista jo useamman vuoden, sillä vaikka se hivelee silmääni, olen testatessani huomannut sen myös erinomaiseksi istuttavaksi. Meillä ei ole kuitenkaan ollut nojatuolille paikkaa tätä ennen. Elo-syyskuussa innostuimme rymsteeraamaan. Osa huonekaluista lähti kesän aikana valmistuneelle mökille, maalasimme lapsien ja kissojen kuluttaman lautalattiamme täällä kotona ja vaihdoimme vähän huonekalujen paikkaa. Nyt meillä on yhdistetty työ/luku/bloggausnurkkaus, josta löytyvät vierekkäin työpöytä ja kone, uusi nojatuoli sekä kirjahyllyt. Tämän sivun alussa oleva kuva paljastaa maisemia uudesta lukupisteestäni aavistuksen verran. Olen havainnut sekä tuolin että sijainnin toimivaksi, vaikka tarvitsisin kyllä pienen pöydän mukille, kuten kuvasta huomaatte. Myös lapset ovat ottaneet tuolin innolla vastaan ja antaneet sille jopa nimen: Satusohva! Neiti Kevät ja Herra Syksy vaativat, että iltasatu luetaan nimenomaan Satusohvalla. Ja niinhän me sitten tehdään.

Mutta nyt, kun sisustusasiat on käsitelty, päästään niihin kirjoihin.

Elokuussa tuli luettua uutta lanukirjallisuutta. Silja Pitkäsen lapsille suunnattu matkakirja Pariisin taivaan alla taisi olla ensimmäinen lukemani laatuaan. Sen sijaan Siri Kolun rakastetun Me Rosvolat -sarjan uusin osa, Karkkikumous! oli paluuta vanhan, rakkaan ystävän pariin.

Syksyn aikana luin myös pari ulkomaista uutuusjärkälettä. Ei järkälettä välttämättä sivumäärissä, mutta aiheiden, teemojen ja haasteiden puolesta kyllä. John Williamsin Butchers' Crossing koetteli minua toden teolla. Chris Cleaven Sodassa ja rakkaudessa ei sekään päästänyt helpolla, mutta oli lopulta näistä kahdesta enemmän minun kirjani.

Alkusyksyn kirjoista näkyy muodostuvat helposti pareja. Leena Lehtolaista luin nimittäin kahden kirjan verran. Ensin Lehtolaisen uutuuden, Hilja Ilveskero-sarjaa jatkavan Tiikerinsilmän ja melkein heti perään kuuntelin äänikirjana kaikkien aikojen toisen Maria Kallio -tarinan Harmin paikka. Jos nyt näitä vertaan, ja vertaanhan minä, koska se tarkoituksena olikin, kannustan kyllä Lehtolais-faneja tarttumaan rohkeasti ja vailla ennakkoluuloja uutuuteen. Hieno dekkari! Sain äänikirjarintamalla päätökseen myös pitkällisen projektini kuuntelemalla Täällä Pohjantähden alla -trilogian viimeisen osan. Jos et ole vielä tätä kotimaisen kirjallisuuden klassikkoa lukenut, tee se ihmeessä, vaikkapa Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi ensi vuonna. Takaan, ettet pety!

Viimeistä kirjaparia on aika hankala niputtaa yhteen, mutta teenpä kuitenkin niin, kun tälle linjalle lähdin. Tietopuolen kirjallisuutta molemmat kuitenkin. Aloitin nimittäin joulufiilistelyt Mima Sinclairin Piparitaivas-kirjalla. Eräänlaista haaveilua edisti toinenkin kirja. Lääkitsin matkakuumettani Reeta Paakkisen Kuun ja tähden mailla -kirjalla. Mistään matkaoppaasta ei tosin ole kysymys, vaan erittäin hyvin ja kiinnostavasti kirjoitetusta yhteiskunnallisesta asiaproosasta, maustettuna kulttuurilla ja historialla.

Syksyyn on mahtunut myös erilaisia haasteita. Vastasin niin Elämäni musiikkina -haasteeseen kuin paljastin Epäsuosittuja kirjallisia mielipiteitänikin. Ja koska kirjallisuuden ohella muukin kulttuuri on vallannut tinkimättömästi tilaa tästä virtuaalisesta satusohvastani, esittelin myös Kuopion kaupunginteatterin Annie Mestariampuja -musikaalin  sekä fiilistelin Gilmoren tytöt -televisiosarjaa uusia Netflix-jaksoja odotellessani. Kokosinpa vielä Queen- ja Freddie Mercury-aiheista kirjallisuus- ja linkkilistaa Mercuryn 70-vuotispäivien kunniaksi.

Blogin lukijoilla on ollut monia suosikkeja. Alkusyksystä eniten saavuttiin lukemaan Arttu Tuomisen Murtumispistettä. Syyskuussa kiinnostusta on herättänyt erityisesti Leena Lehtolaisen vanha suosikki Harmin paikka. Aivan viime päivinä Jyri Paretskoin Shell's Angles -kirjat ovat herättäneet kiinnostusta. Taitaa olla kirjojen luku käynnissä Suomen kouluissa? :)

Mitähän lokakuu tuo tullessaan?
Tällä hetkellä luen erästä kotimaista tähtidekkaria ja lukupinossa odottaisi vino pino syksyn (ja vielä viime keväänkin, apua) uutuuskirjoja. Katsotaan, miten paljon ehdin, sillä lokakuussa on tiedossa myös paljon kulttuuririentoja. Teatteria, konsertteja, stand upia ja tietenkin sokerina pohjalla Helsingin kirjamessut. Ainakin listan ensimmäinen ja viimeinen tulevat näkymään täällä blogissakin.

Kiitos teille tähänastisesta syksystä! Kiitos kommenteista, kiitos jaetuista hetkistä! Jatketaan kohti jännittävää kirjasyksyä. Kutkuttaako teidän muidenkin vatsanpohjia? Minulla ainakin on perhosia vatsassa, niin mahdottoman hyviä ja kiinnostavia kirjoja ilmestyy harva se päivä!

Amma