Satu Mattila-Laine: Parantola

Elisa on nuori tyttö ja ystävänsä Sinin kanssa hyvin kiinnostunut vintage-muodista. Tytöt pukeutuvat upeisiin vintage-vaatteisin, ihailevat menneitä vuosikymmeniä ja pyörittävät aiheeseen liittyvää blogia. Elisalla on myös salaisuus, jota hänen ystävistään ei tiedä kukaan, Sinin lisäksi. Elisalla on epilepsia. Ennen kaikkea Elisa ei halua ihanan Santun saavan tietää kamalasta sairaudestaan. Epilepsia on rumaa ja noloa. Punainen Dosetti Ensimmäinen Suuri on diktaattori ja orjuuttaja.

Elisa ja Sini päättävät mennä viettämään iltaa vanhaan, hylättyyn parantolarakennukseen. Siniä etsiessään Elisa päätyy entiseen varastohuoneeseen ja saa siellä epileptisen kohtauksen. Mutta Elisa ei herääkään pölyisen varaston lattialla omassa ajassamme, vaan kliinisen siistissä huoneessa 1930-luvulla. Hän on matkustanut ajassa ihailemiinsa vuosikymmeniin, mutta elämä ei olekaan aivan sellaista kuin Ansa Ikosen elokuvissa. Itse asiassa kaatumatautisten parantola ja erityisesti sen lääkäri Groman ovat hyytäviä. Mutta on jotain hyvääkin. Parantolassa Elisa tutustuu Annaan, niin ikään epilepsiaa sairastavaan nuoreen naiseen, jonka tulevaisuus näyttää hyvin epävarmalta.

Parantola on nuortenromaani, mutta sai aikuisenkin pohtimaan asioita (niinhän hyvät nuortenkirjat tosin yleensäkin tekevät, joten koko jaottelu on oikeastaan turhanpäiväinen). Lukiessani mietin, miten mukavalta ja ei kuitenkaan niin kaukaiselta 1930-luku tuntuu kirjoissa ja elokuvissa, mutta kun puhutaan aikamatkuksesta, kuviosta tuleekin aika ahdistava. Tähän toki vaikuttaa hyvin paljon aihepiiri: epilepsiaa, sen hoitoa ja syntymekanismia ei juurikaan tunnettu ennen sotia ja lääkäri Groman on kirjassa hyvin ihastunut aikansa lääketieteen häpeätahraan eli rotuhygieniaan. Groman onkin voimakas pakkosterilisaatioiden ja -aborttien puolestapuhuja, jotta "huono aines" ei pääsisi lisääntymään.

Nykypäivänä tiedämme onneksi enemmän ja lääketieteellinen hoito on kehittynyt. Siitä huolimatta epilepsia ja monet muut jatkuvaa hoitoa vaativat sairaudet ovat lapselle ja nuorelle vaikeita asioita. "Miksi juuri minulla on sairaus?", "Miksi minun pitää syödä päivittäin lääkkeitä?" ovat kysymyksiä, joita käsitellään niin yksin omassa mielessä kuin perheen ja kavereiden kanssa. Suosittelenkin ehdottomasti Parantolaa nuorille, jotka käsittelevät joko omaa tai vaikkapa kaverinsa sairautta. Kirja antaa toivoa ja tuo erilaista perspektiiviä sairauteen; nykypäivänä useimpien sairauksien hoito on kuitenkin lopulta melko vaivatonta.

Viime vuonna sain "steampunk-herätyksen". Olen ymmärtänyt, että 1930- ja 50-lukuihin viitataan yleensä termillä dieselpunk. En ole aivan varma, miten tämä jaottelu soveltuu juuri Parantolaan, joka on hyvin elegantti ja chic, mutta jotakin punkmaista kapinaa ja kostyymia tarinassa joka tapauksessa on. Tykkäsin!

Satu Mattila-Laine: Parantola
Karisto 2015 
154s.

PSSST!

Tämä on Amman lukuhetken 700. postaus. 1930-luvun vintagehengen mukaisesti myös yläbannerin kuva päivittyi samalle vuosikymmenille. Kuvassa työpöydälleni tällä viikolla asettautunut vm 1937 Erika-kirjoituskone. Tällaisella lääkäri Gromankin lie lausuntojaan naputellut.