KBF: Viihdettä, viisautta, voimaa? Miksi luet?

Uusille lukijoille (tervetuloa!) kerrottakoon, että KBF(Käytännön blogifilosofiaa)-keskusteluissa kaikki ovat tervetulleita keskustelemaan mukasyvällisiä kieli poskessa tai sitten esittämään ihan aidosti hienoja ajatuksia otsa kurtussa kulloisenkin aiheen mukaan. Parhaan kommentin kirjoittajalle, jonka siis päätän ylhäisessä diktatuurisuudessani minä, on luvassa palkinto, joka on yleensä kova ja kantikas.

On vuoden ensimmäisen KBF- keskustelun aika. Tällä kertaa minua kiinnostaisi tietää, mikä on se perimmäinen tunnetila, jota lukiessanne haette. Joskus olen kirjallisissa keskusteluissa huomannut, että mielipide jostakin kirjasta menee hyvinkin pahasti ristiin eri ihmisillä, sillä he hakevat lukemastaan aivan eri asioita. Jos hakee syvällistä filosofista pohdintaa chick litistä, saattaa olla pahasti hakoteillä. Vastaavasti loistava, mutta jollakin tapaa raskas teos voi olla paha pettymys, jos vain haluaisi heittää aivot narikkaan ja viihtyä.

Kukaan tuskin metsästää vain yhtä tunnetta, vaan tarpeet vaihtelevat fiiliksen mukaan. Itse kuitenkin huomaan, että kaikista parhaimmat lukukokemukseni ovat jollakin tapaa samankaltaisia. Keskinkertaisenkin kirjan lukeminen on mukavaa, mutta varsinainen syy, miksi tartun kirjaan toisensa jälkeen, on tällainen onnellinen tunnetila:

* Pakko lukea vielä vähän
* Kirja tuo jonkin uuden näkökulman tai ajatuksen itseä askarruttavaan asiaan
* Yllätyksellisyys, en odottanut kirjalta suuria
* Kun kirjan on ahminut loppuun, ei haluaisi päästää sen tunnelmasta irti
* Vielä vuosien päästä, kun yksityiskohdat ovat mahdollisesti jo unohtuneet, palautuu tunnelma heti mieleen kirjaa muistellessa

Sillä, mistä kirja kertoo tai onko se ns. korkea- tai viihdekirjallisuutta tai asiaproosaa ei ole oikeastaan mitään väliä. En ole myöskään erityisen kielellinen lukija. Kiinnitän teoksen kieleen huomiota lähinnä silloin, jos se on poikkeuksellisen hyvää tai huonoa. Sen sijaan korkeatasoinen teksti, joka ei herätä mitäään edellä listattuista tuntemuksista, lähinnä ärsyttää.

Mikä onni, että olemme ihmisinä ja lukijoina erilaisia! Millaisia tunteita kirjallisuus sinussa herättää? Mikä on se tunne, mitä kirjoista etsit, toivot ja kaipaat?



Ps. Kuvitus liittyy asiaan ainoastaan siinä mielessä, että kirjallisuus ei ole minulle myöskään kovin vakava asia ;) Ainakin Gummeruksella ja Likellä tiedetään, mikä on kevään trendiväri. Muotitietoinen kirjabloggaaja mätsää itsensä kevään kirjoihin 60-lukua henkivällä L'orealin French Rivieralla!

Ps2. Vielä voit äänestää minulle pääsiäislukemista!

Kommentit

  1. Ihana tuo kuva, kaksi noista vielä lukematta :)

    Heititpä pahan, varsinkin kun kuopus nyt sörkkii hiirtä, eikä keskittyminen muutenkaan ole huipussa. Ei taida olla eka kerta, kun aloitan jotenkin näin :)

    Minä haen kirjoista aika samoja juttuja kuin sinä. Uusia näkökulmia ja maailmoita. Miten ihana onkaan välillä olla joku muu ja elää (tarinan) myötä toisen kengissä. Etsin kirjoista elämyksiä ja myös vahvoja tunteita. Jos kirja saa minut itkemään/pelkäämään/nauramaan, se on onnistunut tehtävässään. Tämä näin extempore.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin vasta ensimmäinen kolmesta menossa. Ajattelin kyllä suoraan jatkaa värisarjaa kun on nuo kynnetkin :)

      Hyvä vastaus Annka, en keksi lisättävää, vaikka lahjoinkin oman jälkikasvun katsomaan piirrettyjä :)

      Poista
  2. Vau, minulla on juuri nyt violetit kynnet, mutta vaaleansinisen tai turkoosin sävy voisi olla poikaa seuraavaksi. Minun vain pitää valita aina väri, jonka kanssa viihdyn ainakin kuukauden, kun geelikynsiä ei useammin viitsi vaihtaa.

    Tämä oli tietenkin syvällinen johdanto itse asiaan: eli minä haen usein tarinaa, joka tempaa minut maailmaansa. Minulle lukeminen on hyppy pois arjesta, vaikka arjessa ei mitään vikaa olisikaan. Haluan kuitenkin nimenomaan uppoutua toiseen maailmaan. Tästä syystä valitsin äskettäin esim. luettavaksi Itkosen Anna minun rakastaa enemmän.

    Nutin itseni kannalta eksoottisista asioista, eli vaikka joskus tuttujen asioiden läpikäyminen kirjan sivuilla on mukavaa, suurimmaksi osaksi toivon kirjailijan lahjoittavan minulle mahdollisuuden kokea jotain uutta kirjan sivuilla. Åsa Larsson onnistuu loistavasti tässä.

    Ja koska minulla on aina sammumaton tiedonjano, olen erityisen tyytyväinen, jos tunnen myös oppineeni tekstistä jotain. Harvoin mitään elämän vakavista peruskysymyksistä, koska niitä pohdin mieluusti omassa päässäni, mutta ihan sellainen nippelitietokin on tervetullutta. Milja Kauniston keskiajan kuvaus Synnitekijässä oli loistava esimerkki myös tietoa laajentavasta romaanista.

    Sitten on vielä muutamia kirjailijoita, joita luen lähinnä kielen vuoksi. Kari Hotakainen, Jari Tervo, Jukka Parkkinen, Tuomas Kyrö, Veikko Huovinen, Katja Kaukonen ja Volter Kilpi ovat tällaisia. Heiltä odotan lähinnä kielellistä sinfoniaa ja oivaltamisen iloa, tarina pakkaa jäämään vähän sivuosaan. Hotakaisen Ihmisen osa oli kyllä napakymppi tässä mielessä sekä myös siksi, että hän onnistui liikuttamaan minua naurusta itkuun kahden sivun sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syvällinen johdantosi henkii täysin KBF -keskustelujen virallista henkeä :D
      Ah, lukuvinkkejä, ihanaa. Väitin juuri, etten välitä kielestä, mutta totta tosiaan, joidenkin kirjailijoiden kielestä nauttii todella paljon. Minullekin Kyrö on sellainen kirjailija, myös Hotakaisesta ja Tervosta tykkään. PArhaimmillaan heidän kielensä on upeaa, tosin molemmilta olen myös jättänyt kirjoja kesken, kun en ole vain jaksanut. Liekö sitten syynä kirja vai oma, väärä fiilis?

      Poista
    2. Täytyy myöntää, että kun luin hiljattain Jumalan sanan, meinasin jättää kesken :O Olinkin sitä säästellyt, kun tiesin Ihmisen osan jälkeen odotusten olevan liian korkealla. Luulen, että itselläni on tosi paljon kyse lukufiiliksestä. Joskus on vain niin "levoton" olo, että tarvitsee tosi nopeatempisen kirjan, että pystyy keskittymään. Kun olo on rauhallisempi, myös verkkaisempi tahti pitää otteessaan. Mutta siis Alastalon saliahan olen tavannut sivu kerrallaan viimeiset 16 vuotta :D

      Poista
  3. Osui ja upposi, sillä olen juuri lukenut kirjallisen helmen. Sellaisen, joka värisyttää vielä kauan. Kirja on vanha. Kirjan löysi eräs vahingossa...Kirja on ainutlaatuinen niin tarinaltaan kuin kieleltään. Historian siivet havisevat ja tunnen suurta huimausta: Tällaisten hetkien tähden minä luen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt tietysti olen kuin tulisilla hiilillä, että mikämikä? Kävin jo luonasi katsomassa, mutta siellä olikin nakkistroganoff, joten ei auta muu kuin odottaa :)

      Poista
    2. Huomenna, sillä en voi enää pidätellä;-)

      Hienot kynnet♥

      Poista
    3. Väliin tuli taas muuta, mutta nyt se kirja puhdasta kultaa on blogissani.

      Naurattaa tuo nakkistroganoff ja sitten sen perään olisi voinut tulla Kesä Beden-Badenissa ellei...Elämä on arkea ja juhlaa, nakkisroganoffia ja zarzuelaa.

      Poista
  4. Lukufiilis on monenlaista erilaista.

    Joskus on kiva lukea vertaistukea, esim. Hietamiehen Yösyöttö ja Tarhapäivä ovat auttaneet menneinä vuosina. Ja juuri sopivan kepeällä tavalla, mikä oli hyvä juuri tuohon tiettyyn aikaan, kun vaikeampaan tekstiin olisi ollut no, vaikeampi keskittyä.

    Viihdyn ja nollaan päätä myöskin viihdekirjallisuudella.

    Useimmiten nautin kaikkein eniten siitä, että joku haastaa ajattelumaailmani, viimeksi sen on tehnyt Paul Polanskyn Kosovon mustarastaat. Muistan kirjan aina, kun kävelen Sokoksen edestä ja tunnen, miten minua ärsyttää siellä istuvat romanikerjäläiset. Silloin ei auta muu kuin yrittää muistaa, kuka on uhri ja kuka syyllinen.

    Aika usein tahdon myös lukea uusista maailmoista ja miljöistä ja ihmisistä, joita en irl tule koskaan tuntemaan. Joskus jälkimaku tulee vasta myöhemmin, ja nyt muistelen, miten Daniel Masonin Pianonvirittäjä oli viehättävä 1800-luvun Burma-tarinallaan, vaikka lukiessani kirja oli aika tylsä. Joskus nämä eri lukemisen osa-alueet ovat vähän ristiriidassakin keskenään =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo jälkimaku onkin tärkeä juttu. Minä osaan hyvin harvoin sanoa suoralta kädeltä kirjan lukemisen jälkeen, että tämä oli yksi parhaista kirjoista ikinä (joskus kyllä osaan, mutta se onkin harvinaista herkkua), vaan kirjan todellinen merkitys itselle selviää vasta makustelun kautta. Usein huomaan, että kirja, joka on ollut raskas lukea tai rankka aiheeltaan, nousee arvoon arvaamattomaan myöhemmin tunteiden tasaannuttua!

      Poista
  5. Koskakohan bloggeriin saadaan tykkäys-ominaisuus? Tykkään kovasti kynsien ja kirjan kansien matsauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ANNI:) Minäkin kyllä kaipaisin tuollaista tykkäys-nappia!

      Poista
  6. Luen paljon samoista syistä, joita täällä on jo mainittu. Pääsee toisiin maailmoihin, pois arjesta, saa uusia elämyksiä. Lisäksi olen todennut, että minussa elää elämää kohtaan utelias ihminen ja koska en millään ehdi elämäni aikana kaikkialle mihin haluaisin tai tehdä kaikkea mitä haluaisin, voin saada elämyksiä sellaisista asioista ja paikoista lukemisen avulla. Elokuvissa on vähän samaa, mutta toisella tapaa. Kirjoissa pääsee helpommin henkilöiden pään sisälle ja kokemus muutenkin on jotenkin "intiimimpi". Nojatuoliseikkailuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Kuinka paljon yksiulotteisempi ja tylsempi elämä olisikaan ilman kirjoja! Ihanaa saada elää "monta" elämää, vaikka vain kirjallisuuden kautta.

      Poista
  7. Tämä on helppo. Kirjoja luen ensiksikin tekstin vuoksi. Kaikilla on vaikkapa musiikissa tai suomen kielessä sama määrä nuotteja, sointuja, kirjaimia ja sanoja. Ja sitten joku osaa yhdistää niitä jumalaisella tavalla. Nasauttaa ja kirkastaa kaikenlaisen ajatushaahuilun, -räpistykset ja -tyngät niin kristallinkirkkaaksi osuvaksi, nasevaksi ja napakaksi ilmaisuksi. Se, jos mikä, on minusta hienoa taidetta ja osaamista.

    Toiseksi luen tietysti uuden vuoksi. Kyllä; uuden. Että tietäisin, näkisin, ymmärtäisin, oppisin, huomaisin, havaitsisin, kokisin, saisin kiinni, havahtuisin johonkin uuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytetty! Vaikken ole erityisen kielellinen lukija, jaksan ihmetellä ja ihastella joidenkin taitoa ilmaista asiat hienosti.

      Poista
  8. En osaa sanoin kuvailla sitä mitä haen. Sellaista ihanaa täyttymystä, sanojen ja tarinan sinfoniaa. Välillä tietysti ihan vain kevyttä viihdykettäkin, joskus oppimismielessä pettymyksiä (joilta tosin ensin odotan jotakin suurta, jotta voisin pettyä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanojen ja tarinan sinfoniaa... hienosti kuvattu! Pettymyksetkin ovat tärkeitä. Niiden kautta ehkä oppii itsestään enemmänkin kuin onnistuneiden lukukokemusten kautta.

      Poista
  9. Siis aivan loistavaa tuo kirjojen ja kynsien mätsääminen, välillä on hyvä tehdä asioita hieman kieli poskella ;) Annin tavoin mietin myös miten hienoa olisi saada Tykkää-ominaisuus teksteihin, tämä olisi sen ansainnut :)

    Kirjat ovat matka toiseen maailmaan, hengähdystauko arjesta mutta mitä vanhemmaksi tulen, kirjat ja lukeminen ovat minulle tapa rentoutua. Taitavaa kirjoittajaa on nautinnollista lukea ja unohdan kaiken ympärillä olevan. Se on ihana tunne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja tosiaan, peukutusmahdollisuus pitäisi olla:)

      Lukeminen on minullekin rentoutumista. Nykyään en kylläkään oikein osaa sulkea kaikkea ulkopuolelle, mutta ihanaa lukeminen on siitä huolimatta.

      Poista
  10. Turkoosi on minun lemppariväri ja ostin tänään turkoosin värisen paidan kevään ja auringon kunniaksi...
    Tämmöinen satu-täti tykkää kirjallisesta iloittelusta, joten parhaimmat ja hurmaavimmat iloittelut olen saanut lyriikasta mm. aforismeista, runoista, loruista, saduista,lauluista ja proosaan upotetusta fanatsiasta. Ja koska olen pohjattoman utelias luen kirjallisuutta laidasta laitaan paitsi teoriapoliittista en, joten Erkki Tuomiojan Häivähdys punaista ei edennyt muutamaa sivua pidemmälle, vaikka hänen isoäitinsä onkin hurja Hella Wuolijoki ja ansioitunut kirjailija politiikanteon ohella.
    Taidan olla feministi, koska olen kiinnostunut naisen asemasta ja ihmiskaupasta, jota luen inhoten, mutta jämäkkyydellä ja ainoa aseeni sen puolesta on tuoda blogissani esille ihmiskohtaloita, joista on kirjoitettu kirjoja. Myös terveys ja sen menettäminen ovat lähellä sydäntäni.
    Rakastan rakkautta ja luen mielelläni rakkaudesta ja sen osoittamisesta, hellyydestä, koskettelusta, tunteista ja olen lukenut myös tavanomaisesta poikkeavasta rakkaudesta ja sen osoittamisesta.
    Mikä on se tunnetila mitä haen lukemisella? Tunnetiloja on niin monia ja vaakaihmisenä on vaikea valita vain yhtä tunnetilaa, joten valitsen lukemisen ilon, uteliaisuuden uutta tarinaa kohtaan ja hellyyden vanhoihin rakkaisiin tarinoihin, joihin jaksan palata aina vain uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkoosi paita! Minullakaan ei ole oikein kunnollista turkoosia paitaa, hmmm...

      Hieno vastaus. Ei tuohon enää voi paljoa lisätä, vaikken itse olekaan lyyrinen ihminen ollenkaan. Tuossa olisikin itselle hyvä kehittämisen paikka: miettiä, mitä asioita haluan tuoda blogissa esille. Toki asiaa miettii jo nytkin, mutta ehkä tiettyjen teemojen esillä pitäminen on asia, jota voisi tehdä suunnitelmallisemminkin.

      Poista
    2. Mies ja koira saivat tänä aamuna lyyrisen herätyksen, kun lauloin harva meistä on rautaa, niin moni taipua saa, moni omillaan oppinut ei ole toimeen tulemaan, minä taivu en koskaan, tahdon vain yrittää ja jos päätän...ei ne valita vaikka ei mene ihan nuotin vierestä, lapsenlapseni sanoo puhelimessa joka kerta että laula mumma se laulu tai kerro loru, eli taidan olla aika lyyrinen tapaus.
      Mutta tuo oman blogin kehittäminen johonkin suuntaan on antoisaa, varsinkin kun huomasin, että luen aika vähän mieskirjallisuutta, joten päätin tietoisesti lukea enemmän mieskirjallisuutta ;) terveisin fanatsikko

      Poista
  11. Lukemisen huippuhekti on tunne, jonka voi saavuttaa, kun kaikki on kohdallaan: kirjan kieli, kuvaus, henkilö ja tapahtuma ovat kuin yhtä, ja kaikki se tavoittaa minussa jonkin sävelen, joka alkaa soida. Ehkä se on jokin oivalluksen hetki "tästä elämässä on kyse", tai ehkä se on puhtaasti esteettinen kokemus.

    Viihdekirjallisuudelta, eli lähinnä dekkareilta, odotan kykyä tempaista mukaansa, pois tästä ajasta ja paikasta. Mutta huomaan, että eniten pidän dekkareista, joitten kautta myös oivallan ja opin jotain uudesta ympäristöstä (Jo Nesbon "Torakat") tai historiasta (Jo Nesbon "Punarinta").

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua Elina, hieno vastaus! Erittäin hyvä huomio: joskus kirjan kautta kokee suuren oivalluksen,joskus esteettisyys viehättää ja joskus saa tilaamaansa irtiottoa ja viihdettä!

      Poista
  12. Hienot kynsi-kansimätsäykset jälleen :)

    On vaikea sanoa tarkkaan mitä tunnetta haen lukemiselta, se on vähän kuin yrittäisi kuvailla minkä tunnetilan saavutan hengittämisellä (kyllä - hieman liioiteltu, mutta menköön!). Lukeminen vain on niin olennainen ja tärkeä osa minua ja elämääni, että sitä on vaikea eritellä. Minulle lukeminen avaa oven uusiin maailmoihin, saavuttamattomiin aikoihin ja paikkoihin. Se pitää minut järjissäni, antaa oivalluksia ja tietoa, pelottaa, naurattaa, ihastuttaa ja vihastuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:)
      Hieno vastaus tämäkin. Minäkin matkailen kirjallisuuden maailmassa, käyn paikoissa, mihin muuten ei ole pääsyä.

      Poista
  13. Minä haen kirjoista juuri tuota Elinan mainitsemaa "tästä elämässä on kyse" -oivallusta. Se oivallus voi liittyä johonkin pieneen asiaan tai suurempaan teemaan, ja sen voi saada millaisesta kirjasta tahansa. Ja kun kirja tuo sen oivalluksen hetken, tuntuu että kirja on sekä Elämää suurempi että tiukasti kiinni maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan jokaisen sanan. Joskus tosiaan tuollaisen elämyksen saa hyvinkin kevyestä tai viihteellisestä teoksesta. Ja silloin siitä tulee itselle tärkeä.

      Poista
  14. Minuakin ihan pisti hymyilyttämään kun katselin vierekkäin muutamaa kevään uutuutta - kyllä on yhtenevä värimaailma ;)

    Minä etsin lukijana uusia hyviä tarinoita, joihin upota. Lapsuudessani oli vähän synkkiä sävyjä, joten pakenin usein kirjojen maailmaan. Osasin uppoutua tarinoihin täysin, niin, että suljin koko muun ympärillä olevan maailman pois. Se oli lapsuudessani ihan yleinen juttu, että "jaahas, Katri lukee, turha sille nyt on mitään puhua", sillä en reagoinut, kun en kuullut. Hyvin tarinoiden lisäksi etsin varmaan edelleen sitä tunnetta, että voi hetkeksi ottaa taukoa omasta elämästä ja keskittyä lukemiseen. Eikä sillä tavalla, että oma elämä olisi tällä hetkellä mitenkään kurjaa, mutta tavallaan pääsee kurkistamaan muiden elämään. Eli kyllä minä toivoin kirjan tuovan sen tunteen, etten ole nyt täällä, vaan elän kirjan sivuilla. Ja muutenkin haen vahvoja ravistelevia tunteita, niin hyviä kuin huonojakin, vähän piristämään ihanan tasapaksua arkea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kirja-alakin juoksee ihan trendien perässä :D

      Jep, toisiin elämiin kurkistaminen on paitsi virkistävää myös erittäin sivistävää. Väittäisin, että paljon lukeva ihminen kykenee paremmin ymmärtämään toisten ihmisten mielipiteet ja tavan elää, sillä elämänkokemusta on tavallaan kertynyt usean elämällisen verran.

      Poista
  15. Haluan kirjoilta tunteita ja ajatuksia. Niiden ei tarvitse olla suuren suuria, riittää ettei lukukokemus jää latteaksi. Rakkaimpia ovat ne kirjat, joiden henkilöhahmot muodostuvat miltei ystäviksi joiden tuoreimpia kuulumisia jää kaipaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, jotkut henkilöt ovat tulleet itselle yhtä läheisiksi kuin tuttavat. Minua huvitti, kun luin ensi syksynä ilmestyvän, uuden Maria Kallio -dekkarin esittelyn. Siinä ilmeisesti on juttuja, joita ounastelin tapahtuvan edellisen osan jälkeen. Jollakin tapaa siis alan "tuntea" Kallion ja osaan jo vähän tulkita häntä, vaikka Lehtolainen toki voisi kirjoittaa hänen varalleen aivan mitä tahansa!

      Poista
  16. Tähän kohtaan voisi varmaan lainata Bon-pokkareiden mainoslausetta jolle hymyilin eilen kirjakaupassa: "Varoitus! Lukijat kuolevat älykkäämpinä."

    En nyt tiedä onko tässä älykkyysosamäärä mihinkään nousemassa, mutta jotenkin tuo silti kuvaa hyvin sitä, miksi luen. Saadakseni uusia ajatuksia ja näkökulmia.

    Luen myös tutustuakseni kaikkiin niihin kirjojen sisältämiin mielenkiintoisiin henkilöihin, oppiakseni muista maista, kulttuureista ja ties mistä muusta, elääkseni monta elämää siinä kun oikeasti ehdin vain yhden.

    Luen, koska rakastan tarinoita.

    Luen saadakseni ihastella sitä, kuinka hienosti asioita voi sanoa.

    Tai ehkä voisi ajatella niinkin, että luen yksinkertaisesti siksi, että lukeminen on mulle suunnaton, loputon nautinto. Kaikki muu hyvä tulee sitten kaupan päälle. Vaikeaa oikeastaan eritellä, mikä on syy ja mikä seuraus. :)

    VastaaPoista
  17. Hei,
    Liityin seuraan juuri; mielenkiintoinen blogi ja ihana kysymys: paljon hienoja syitä lukea, allekirjoitan melkein kaikki:)
    Eli luen päästäkseni arjen ulkopuolelle muihin maailmoihin. Kirjan avulla voin matkustaa maailmalla tai käydä menneisyydessä tai kurkistella erilaisiin elämäntapoihin. Luen, jotta tietäisin enemmän ja ymmärtäisin paremmin.

    Toisinaan etsin jotain tiettyä tunnetta, vaikka suloisenkirpeää romanttista haaveilua tai kiristävää jännitystä, mutta useimmiten otan vastaan juuri sen tunnelman, mitä kirjasta juuri sillä lukukerralla tavoitan.

    Kirjan kieli ja osuvat ilmaukset ovat usein sellaista plussaa, joka vie lukukokemuksen uudelle tasolle- nautin valtavasti ahaa-elämyksistä, joita hyvä tyyli tuottaa. Joskus haen näitä kielellisiä huippukohtia varta vasten vaikka runokirjoja lukemalla, mutta seuraavaksi täytyykin tutustua edellisissä kommenteissanne mainittuihin suomalaisiin ilmaisun mestareihin;)

    Olen löytänyt kirjablogit vasta äskettäin ja jo nyt lukemiseeni on hiipinyt iloinen yhteisöllisyys: luen blogeissa arvosteltuja kirjoja ja liityn sillä tavalla kirjoja rakastavien ihmisten maailmaan, kaltaisieni joukkoon.

    VastaaPoista
  18. Minä odotan ja toivon ennen kaikkea sitä tunnetta, kun joku toinen osaa kiteyttää oman hajanaisen ajatukseni tai tunteeni kristallin kirkkaasti.

    Minulle lukeminen on pohjimmiltaan pyrkimystä ymmärtää maailmaa ja itseäni. Kaikkea ei tarvitse ajatella alusta loppuun itse, kun on niin hienoja tarinoita, joista löytää viisautta riveiltä ja rivien välistä.

    Toki lukeminen on myös paljon muuta, mutta tämä on tärkeintä. Saada kirjailijalta lahja, jonka avulla oma pää ja elämä tuntuu helpommin ymmärrettävältä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit