Sirpa Kähkösen terveiset


Viime lauantaina tarkoitukseni oli tehdä ahkerasti pihatöitä, mutta koska taivas valui koko päivän märkänä niskaan, sain hyvän syyn lähteä kuuntelemaan Suomalaisen kirjakaupan vieraana ollutta Sirpa Kähköstä.
Kähkönen kertoi uusimmasta romaanistaan, Kuopio-sarjan kuudennesta osasta Hietakehdosta.

Tällä kertaa tapahtumat eivät tosin varsinaisesti sijoitu Kuopioon vaan läheiselle maaseutuhuvilalle. Kähkönen kertoi tunteneensa harmitusta asiasta, mutta koska romaani käsittää vain muutaman päivän ajanjakson, henkilöt eivät olisi ehtineet järkevästi kaupunkiin missään vaiheessa. Sen sijaan mielessä Kuopio on jatkuvasti, niin kirjan fiktiivisillä henkilöillä kuin itse kirjailijallakin. Sympaattinen Kähkönen kertoi, kuinka hän ikävöi Kuopiota ja kuinka toisaalta hänen mielessään on usein myös toinen, fiktiivinen Kuopio ja kirjojen tapahtumapaikat.

Viime aikainen keskustelu lasten pahoinvoinnista toi uudenlaisen näkökulman Hietakehtoon, kirja nimittäin kuvaa sitä, mitä sota tekee lapsille. Kovat ajat näkyvät myös lasten raaoissa leikeissä. Toisaalta Kähkönen kertoi halunneensa kirjoittaa lasten ympärille turvallisia aikuisia, jotka välittävät lapsista. Toisenlaisiakin ihmisiä toki on ollut, mutta Kähkönen halusi tehdä tästä kirjasta vähemmän ahdistavan kuin mitä edeltävä Neidonkenkä oli.

Tulevaisuudesta kirjailija kertoi sen verran, että tarkoitus on kirjoittaa tarinaa sodan loppuun ja lasten aikuistumiseen saakka. Tässä Hietakehdossa suljetaan joitakin portteja, mutta toisaalta avataan yksi uusi, mikä todennäköisesti vaikuttaa seuraavaan osaan.

Perisavolaisena olen ihastellut Kähkösen luontevaa savon murteen käyttöä. Se toimii hyvin meikäläisellä, mutta todistettavasti myös lukuisilla ei-savolaisilla lukijoilla. Olen kuitenkin huomannut, että Kähkönen viänsi savvoo eniten ensimmäisessä, Mustat morsiamet -romaanissaan. Kähkönen kertoikin itse, että on kehittänyt savon käyttöään Maria Jotunin esimerkin mukaisesti niin, että savon murre tulee esiin erityisesti rytmiikassa ja sanajärjestyksessä. Ehkä juuri siinä onkin se salaisuus, miksi dialogi tuntuu yhtä aikaa uskottavalta muttei kuitenkaan häiritsevältä.

Sitten niihin terveisiin: omistuskirjoitusta pyytäessäni en (tietenkään) malttanut olla kehumatta, että me kirjabloggarit kohtasimme kesällä Kuopiossa Kähkös-kävelyn merkeissä. Sirpa Kähkönen olikin tämän bongannut täältä Blogistaniasta ja oli tempauksestamme oikein otettu. Hänen pyynnöstään välitänkin nyt terveiset kaikille kirjabloggareille!

Nyt en malttaisi millään odottaa, että pääsen lukemaan Hietakehtoa, paitsi että minulla on vielä Neidonkenkäkin lukematta! Ja voi kauhistus, mitä siinä mahtaakaan tapahtua kun Kähkönen itse kuvasi Neidonkenkää niin kamalan surulliseksi kirjaksi...

Bloggareista Hietakehdon ovat ehtineet jo lukea ainakin Jaana ja Unni.

Lopuksi vielä toinen löytöni Suomalaisesta kirjakaupasta. Ihan omalla rahalla ostettu (taisi olla 3 euroa), joten hyvillä mielin voin mainostaa. Kassi juuri minulle (ja sinulle)!



Kommentit

  1. Ja ajatteles, minä itse UNOHDIN koko Kähkösen vierailun, vaikka siitä sinulle vinkkasin. Sunnuntaina nukkumaan mennessä se vasta muistui mieleen. Ärsytti.

    Postaustasi oli mukava lukea, kiitos :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos terveisistä, mukava kuulla, että matka jatkuu.

    Väitöskirjaohjaajani on Sirpa Kähkösen ystävä ja hän oli linkittänyt arvioni Hietakehdosta omille sivuilleen ja Kähkönen oli tykännyt siitä: voi että olin ylpeä :)

    Ja Hietakehto on ihana.

    VastaaPoista
  3. Olipa mukava kuulla, että sarja ei päätykään Hietakehtoon (jostain olin saanut sen käsityksen). Kiitos terveisistä! (Ihana kassi :))

    VastaaPoista
  4. Kiitos terveisistä Amma! Oli oikein mukava lukea tätä postaustasi. Mulla on vielä Lakanasiivetkin lukematta, joten en ihan heti pääse Hietakehtoa lukemaan.

    Hienon kirjakassin olet ostanut.

    VastaaPoista
  5. Täytyykin käydä ostamassa tuollainen kirjakassi ennen kuin loppuvat! Koulukaverilla on samanlainen ja olen tiiraillut sitä melko kateellisena :)

    VastaaPoista
  6. Voi että tätä oli mukavaa lukea, kiitos kivasta raportista ja terveisistä! :) Ja voi miten ihana kassi!

    Olen lukenut Kähköseltä Lakanasiivet ja Mustat morsiamet, ja haaveilen lukevani koko hienon sarjan alusta loppuun mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Amma, tämä oli kiva kuulla! :-)

    VastaaPoista
  8. Kiitos terveisistä, Amma, vaikka en Kähkös-kävelyllä ollutkaan mukana :)

    Kuopio-sarjaan pitäisi palata piakkoin, sillä Rautayöt on jo haettu kirjastosta.

    Oi mikä kassi <3 Minä ostin kesällä Kirjapörssistä hieman samantyylisen kassin, jossa on kirjanselkien kuvia (tosin tuo sinun on hienompi<3) :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit