Leffaviikonloppu: Puhdistus ja Härmä


Luin Sofi Oksasen Puhdistuksen vuonna 2010, siis verrattain myöhään. Kirjaa lukiessani tunnistin sen taitavuuden ja klassikkouden. Myöhemmin kirjoitin kirjasta kirjallisuustieteen opintoihin esseen, muistaakseni kärpäsistä. Puhdistus ei kuitenkaan kouraissut syvältä eikä jäänyt mieleen maailmaa mullistavana lukukokemuksena. Tosin kaiken hypetyksen jälkeen olisi ollutkin pienoinen ihme, jos kirjaan olisi voinut uppoutua ilman jonkinlaista itsetarkkailun iestä.


Puhdistus -elokuvan on ohjannut Antti J. Jokinen ja elokuvaa tähdittävät tämän hetken suosituimmat kotimaiset näyttelijät. Aluksi minua häiritsi kieli, siis suomi. Tuntui höpsöltä, että henkilöt puhuivat suomea paitsi hääkohtauksessa, jossa morsiamen isä piti puhetta viron kielellä. Koska lähtökohtana kuitenkin on suomalainen elokuva Viron historiasta, pääsin asian ylitse melko nopeasti.

Elokuvaan oli onnistuttu sovittamaan mallikkaasti kirjan kaksi aikatasoa. Nuoren prostituoitu-Zaran pako parittajien kynsistä ja Aliiden, Ingelin ja Hansin kolmiodraama Neuvosto-Virossa. Oletan, että juonessa pysyi kiinni sellainenkin, joka ei kirjaa ole lukenut. Minulle elokuva teki sen, mihin kirja ei pystynyt, nimittäin toi Neuvosto-Viron järkyttävän lähihistorian lähelle ja iholle. Kyseessähän ei ole missään nimessä mikään hyvän mielen elokuva, mutta toisaalta siihen ei ollut sisällytetty mitään sellaista, mitä ei olisi oikeastikin tapahtunut.


Ennustan, että Laura Birn nuorena Aliidena pokkaa osastaan Jussin ja rankan roolityön tekevä Amanda Pilke lienee myös vahvoilla samoissa mittelöissä. Vaikka mukana on myös niinkin kovia näyttelijöitä kuin Krista Kosonen, Peter Frantzen ja Tommi Korpela jäävät he tällä kertaa statistin rooliin. Sen sijaan Liisi Tandefelt vanhana Aliidena on jyrkkä, tummanpuhuva ja kaikessa kulmikkuudessaan kieron huvittava hahmo.

Olen tiennyt Antti J. Jokisen ohjaavan kelpo musiikkivideoita, mutta elokuva-alallekin lahjat näkyvät riittävän. Monet ovat ounastelleet elokuvan mässäilevän väkivallalla, mutta minusta Jokinen säilyttää hyvin kirjan alkuperäisen hengen. Kaikki kiinnostuneet siis elokuviin!

***

Tämän kirjoitettuani aloitimme JP Siilin ohjaaman Härmän katsomisen. Olen halunnut katsoa tämän 1800-luvun pohjalaisista häjyistä kertovan elokuvan jo pitkään, mutta jostakin syystä katsominen jäi tänne asti. Elokuvasta voin sanoa sen verran, että se vain vahvisti kaikkea sitä, mitä Puhdistuksesta kirjoitin. Siinä missä Puhdistus oli jämäkkä ja eteenpäin menevä kokonaisuus, oli Härmässä aineksia ehkä tunnin ja kymmenen minuutin pituiseksi elokuvaksi. En ymmärrä, miksi elokuvantekijät pelkäävät tehdä lyhyitä elokuvia, ihan kuin niiden arvo mitattaisiin filminauhan pituudessa.



Härmä siis vain jatkui ja jatkui ja sai vilkuilemaan kiusaantuneena kelloa. Viimeisen tunnin olisi voinut typistää kahteenkymmeneen minuuttiin ja käyttää ylijääneen ajan henkilöhahmojen syventämiseen, se osuus jäi nimittäin valitettavan köyhäksi. Sinänsä ihan kelpo roolityön tehneen Mikko Leppilammen Esko Välitalo oli loppujen lopuksi turhan mustavalkoinen pahishahmo. Sitä paitsi minua häiritsi koko ajan Leppilammen silmillä roikkunut tukka. Eihän kukaan nyt oikeasti pidä noin epäkäytännöllistä tukkaa, ainakaan jos on maakunnan kovin puukkomies! Aivan kuin tekijät eivät olisi uskoneet siihen, että Leppilampi osaa olla tarpeeksi hurja ja keksineet noin pölhön kampauksen sänkykamarisilmät peittämään. Huokaus.

Eniten pidin Aku Hirviniemen sympaattisesta, tosin kovin kliseisestä Kallesta ja Eero Milonoffin kuvottavasta roolista Eskon hovimiehenä. Lauri Tilkasen ja Taneli Mäkelän roolisuoritukset olivat tasaisen varmat. Pamela Tola oli yhtä söpö kuin ennenkin, mutta ei juuri muuta. Olisin kaivannut lisää huomiota jämäkälle Lena Meriläiselle, jonka äidin roolin syventäminen olisi ollut kiinnostavaa katsottavaa. Kuten huomaatte, nimekkäistä näyttelijöistä ei tässäkään elokuvassa ollut puutetta. Enkä edes vielä maininnut poikien isän roolin tekevää Esko Salmista, joka oli, kuten aina, upea.


Aivan kokonaan en kuitenkaan halua tätä elokuvaa lytätä, sillä se jäi tunnelmineen koko yöksi ajatuksiin aiheuttaen melko sekavia unijaksoja. Jos kuitenkin haluaa elokuvan kautta päästä häjyyden ytimeen, suosittelen ehdottomasti vanhaa kunnon Härmästä poikia kymmenen vuodelta 1950. Leppilammesta ei ole vastusta, kun Tauno Palo alkaa häijyksi.

Kuvat: Solar Films, Finnkino.

Kommentit

  1. Minulle Puhdistus meni ihon alle sekö kirjana että elokuvana. Jätti kyllä sanattomaksi tuo viikon takainen leffareissu... Hienoa jälkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, elokuvassa oli todella huikeita kohtauksia. Minusta kirjassa oli jonkin verran tyhjäkäyntiä, vaikka se hyvä olikin. Elokuvassa puolestaan ei ollut suvantoa ja tarina pääsi näin paremmin esille.

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoinen arvio! :) Odotan itse Puhdistus -elokuvaa mielenkiinnolla, saas nähdä koska ehdin sen katsomaan.

    Härmän kävin katsomassa elokuvateatterissa maaliskuun alussa, ja olet oikeassa siitä, että elokuvaa on venytetty turhan takia. Koko ajan odotin, että no joko tämä ratkeaa: kun kuitenkin oli koko ajan pinnan alla tieto siitä, että asiat kääntyvät parhain päin. Aku Hirviniemen hahmo oli kyllä todella sympaattinen, ja aina hänen ilmestyessään kuviin elokuvateatterin läpi kävi naurunhymähdys: ehkä se johtui siitä, Hirviniemi yhdistetään vähän turhan voimakkaasti sketseihin. Lauri Tilkanen on mielestäni sangen hurmaava nuori näyttelijä, hänellä on karsimaa ja hänestä tullaan varmasti vielä kuulemaan. Pamela Tolasta en sen sijaan ole oikein koskaan pitänyt, hänen suorituksensa on loppujen lopuksi aika mitäänsanomaton. Silti pidän tästä elokuvasta kovasti, yksi parhaista kotimaisista elokuvista mielestäni. Olen nähnyt sen nyt toistamiseenkin, ja olen edelleen sitä mieltä, vaikka kritiikkiäkin sille annan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauri Tilkanen on kyllä hämmentävän paljon vanhojen suomi-filmien miestähden näköinen ja oloinen. Varmasti hänestä kuullaan jatkossa. Harmillista, jos Hirviniemi on leimautunut hauskaksi mieheksi, sillä oikeasti kyseessä on aika hyvä näyttelijä, joka pystyy vakaviinkin rooleihin. Tolasta en ole oikein koskaan innostunut, ei hänessä vikaa ole, mutten ymmärrä, mihin suosio perustuu.

      Poista
  3. Kiinnostavaa, sillä myös minä katsoin Puhdistuksen ja Härmän molemmat nyt hiljattain!

    Puhdistus -elokuva minusta mässäili väkivallalla eikä siis siinä mielessä ollut kirjan hengen mukainen ;) Vaikeahan se on tietysti määrittää missä se mässäilyn raja menee. On täysin mahdollista, että olen asialle vain yliherkkä.

    Härmästä olen hyvin samaa mieltä etenkin elokuvan pituuden suhteen!
    Poikien äidin rooli jäi turhan pieneksi ja vähän epäuskottavaksikin. Motiivi toisen pojan puolelle asettautumisessa oli olemassa, mutta jäi aika hatarasti esitetyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan elokuvassa väkivaltaa, mutta minusta kaikki kohtaukset (muistini mukaan) löytyivät myös itse kirjasta. Okei, siinä yhdessä ampumiskohtauksessa kyllä oli aika lailla slow motionia, mutta muuten väkivalta ei minua häirinnyt vaan tuntui aika ja paikka huomioon ottaen uskottavalta.

      Härmässä olisi ollut aineksia vaikka mihin, sillä psykologinen tarkastelu Eskon, Matin ja äidin suhteista olisi ollut todella mielenkiintoinen näkökulma. Nyt, kuten sanoin, tyydyttiin vihjailemaan ja tämä puoli jäi ohueksi.

      Poista
  4. En ole vielä lukenut Puhdistusta, enkä aio katsoa elokuvaa, ennen kuin olen lukenut kirjan.

    Härmän kävin katsomassa joskus keväällä. Minusta elokuva oli aika epäuskottava. Visuaalisesti elokuva oli upea, mutta minusta esimerkiksi Pamela Tolan kampaus ei sopinut lainkaan jonnekin 1800-luvulle. Tuntui, että kuva 1800-luvusta oli aika romantisoitu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tuo Pamela Tolan kampaus oli toinen minua häirinnyt kampausasia, mutten enää viitsinyt siitä avautua kun uhrasin jo niin paljon tilaa Leppilammen hiuksille :D Mutta oikeasti, en usko, että kukaan kunnollinen talon tytär olisi kävellyt kylän raittia tukka hajallaan.

      Poista
  5. Puhdistus on minullakin lukematta, mutta tavoitteena on se jossain vaiheessa kahlata läpi. Ehkä sitten joskus elokuvakin, sen verran kovia näyttelijöitä ja niin paljon kehuja.

    Härmän sen sijaan olen nähnyt ja olen paljolti samaa mieltä. Kauniisti se oli kuvattu, mutta aivan liian pitkä ja tämä päähenkilöpoika aika pliisu. Minulla odotukset Härmän suhteen olivat alun alkaen tosi matalalla, joten oli se ihan viihdyttävä mutta pituus tosiaan tökki. Aku H. oli kyllä ihan jees ja Esko S. aina super. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit