REPALEISIA SIIPIÄ JA PILVEN HOPEAREUNUKSIA
Mahataudista on vaikea keksiä mitään positiivista sanottavaa, vielä vähemmän näin joulun kynnyksellä. Mutta koska jouluviikkoon ei pessimismi kerrassaan sovi, keksin pari positiivista puolta:
1) Jouluna voi rauhassa mässätä suklaalla, kun on edellisenä viikonloppuna elänyt muutaman päivän jaffalla ja mustikkasopalla.
2) Kauas pois mielestä jää joulustressi, kun joutuu palaamaan perusasioiden pariin eli siihen, jääkö henkiin vai ei. Kun vähän tokenee, voi katsella kaikessa rauhassa ostos-teeveetä ja vähän myöhemmin ehkä jopa lukea ja viitata kintaalla viime hetken jouluhössötykselle ja -tohinalle.
NO NIIN, enkös vaan löytänytkin tästäkin pilvestä sen hopeareunuksen??!
Repaleita oli myös Kiba Lumbergin toisessa romaanissa Repaleiset siivet (2006). Trilogian ensimmäisestä osasta olen kirjoittanut näin. Repaleiset siivet on itsenäinen jatko-osa, mutta mielestäni tarina ei avaudu ilman Mustan perhosen lukemista ensin. Siinä missä esikoinen kuvaa romaniyhteisöä sisältä päin, tarkastelee päähenkilö Memesa nyt itseään ja verensä perintöä ulkoapäin, valkolaisten keskuudesta. Romaniyhteisön pölyt jaloistaan karkoittanut Memesa päätyy lastenkotiin, mikä ainakin aineellisesti on paratiisi kotioloihin verrattuna. Yhä edelleen tyttö saa kuitenkin kokea, ettei sovi valtaväestön keskuuteen. Hän ajautuu epämääräisiin porukoihin ja sitä kautta suljettuun kasvatuslaitokseen. Kirjan alkuosa kuvaakin edeltäjänsä tavoin kulttuurien ristipaineessa elävän tytön koettelemuksia liki hengästyttävästi.
Loppuosa kirjasta sijoittuu Joutsenon opistoon, missä Memesalla on hyvää aikaa pohtia seksuaalista identiteettiään ja suuntautumistaan. Vaikka jakso on varmasti tärkeä Memesan henkilöhahmon syvyyden kannalta, itseäni epätoivoinen haparoiva teiniromantiikka alkoi puuduttaa jossakin vaiheessa. Sinänsä Lumberg teki mielenkiintoisen tulkinnan Memesan homoseksuaalisuudesta liittämällä sen romanien machokulttuuriin kuuluvaan naisen alistamiseen, mikä on aiheuttanut Memesan kertakaikkisen pettymyksen miessukupuoleen. Nykypäivänä, jolloin homoseksuaalisuus sentään laajasti tunnustetaan olevan ihmisen henkilökohtainen ominaisuus, tällainen ulkoapäin lähtevä selitysmalli tuntui hivenen omituiselta.
Suosittelen Lumbergin kirjoja kaikille edelleen. Jos ei muuten, niin muistutukseksi siitä, millaisissa olosuhteissa ihmiset ovat asuneet Suomessa vain kolme vuosikymmentä sitten. Eikä pelkästään silloin. Viime viikolla uutisoitiin, että tällä hetkellä suomalaislapsia elää köyhyysrajan alapuolella yhtä paljon kuin 70-luvulla. Se on kammottava uutinen. Mutta tälläkin pilvellä on hopeareunus. Jokainen voi auttaa. Klikkaa siis sivun ylälaidassa olevaa linkkiä ja osallistu Hyvä Joulumieli-keräykseen, samalla voit ilmoittautua jouluarpajaisiini täällä, aikaa on jouluaattoon asti!
1) Jouluna voi rauhassa mässätä suklaalla, kun on edellisenä viikonloppuna elänyt muutaman päivän jaffalla ja mustikkasopalla.
2) Kauas pois mielestä jää joulustressi, kun joutuu palaamaan perusasioiden pariin eli siihen, jääkö henkiin vai ei. Kun vähän tokenee, voi katsella kaikessa rauhassa ostos-teeveetä ja vähän myöhemmin ehkä jopa lukea ja viitata kintaalla viime hetken jouluhössötykselle ja -tohinalle.
NO NIIN, enkös vaan löytänytkin tästäkin pilvestä sen hopeareunuksen??!
Repaleita oli myös Kiba Lumbergin toisessa romaanissa Repaleiset siivet (2006). Trilogian ensimmäisestä osasta olen kirjoittanut näin. Repaleiset siivet on itsenäinen jatko-osa, mutta mielestäni tarina ei avaudu ilman Mustan perhosen lukemista ensin. Siinä missä esikoinen kuvaa romaniyhteisöä sisältä päin, tarkastelee päähenkilö Memesa nyt itseään ja verensä perintöä ulkoapäin, valkolaisten keskuudesta. Romaniyhteisön pölyt jaloistaan karkoittanut Memesa päätyy lastenkotiin, mikä ainakin aineellisesti on paratiisi kotioloihin verrattuna. Yhä edelleen tyttö saa kuitenkin kokea, ettei sovi valtaväestön keskuuteen. Hän ajautuu epämääräisiin porukoihin ja sitä kautta suljettuun kasvatuslaitokseen. Kirjan alkuosa kuvaakin edeltäjänsä tavoin kulttuurien ristipaineessa elävän tytön koettelemuksia liki hengästyttävästi.
Loppuosa kirjasta sijoittuu Joutsenon opistoon, missä Memesalla on hyvää aikaa pohtia seksuaalista identiteettiään ja suuntautumistaan. Vaikka jakso on varmasti tärkeä Memesan henkilöhahmon syvyyden kannalta, itseäni epätoivoinen haparoiva teiniromantiikka alkoi puuduttaa jossakin vaiheessa. Sinänsä Lumberg teki mielenkiintoisen tulkinnan Memesan homoseksuaalisuudesta liittämällä sen romanien machokulttuuriin kuuluvaan naisen alistamiseen, mikä on aiheuttanut Memesan kertakaikkisen pettymyksen miessukupuoleen. Nykypäivänä, jolloin homoseksuaalisuus sentään laajasti tunnustetaan olevan ihmisen henkilökohtainen ominaisuus, tällainen ulkoapäin lähtevä selitysmalli tuntui hivenen omituiselta.
Suosittelen Lumbergin kirjoja kaikille edelleen. Jos ei muuten, niin muistutukseksi siitä, millaisissa olosuhteissa ihmiset ovat asuneet Suomessa vain kolme vuosikymmentä sitten. Eikä pelkästään silloin. Viime viikolla uutisoitiin, että tällä hetkellä suomalaislapsia elää köyhyysrajan alapuolella yhtä paljon kuin 70-luvulla. Se on kammottava uutinen. Mutta tälläkin pilvellä on hopeareunus. Jokainen voi auttaa. Klikkaa siis sivun ylälaidassa olevaa linkkiä ja osallistu Hyvä Joulumieli-keräykseen, samalla voit ilmoittautua jouluarpajaisiini täällä, aikaa on jouluaattoon asti!
Voi apua, tämäkin pitäisi jossain vaiheessa lukea! Miksi maailmassa on niin paljon kirjoja, jotka haluaa lukea, muttei tarpeeksi aikaa??
VastaaPoistaAlmafiina, kaikkea ei voi eikä tarvitse ehtiä ;) Mutta tämä oli kyllä aika ohkainen ja nopealukuinen kirja, joten sujahtaa hyvin myös välilukemiseksi :)
VastaaPoistaAmma, Joulun Rauhaa, Joulun Taikaa Sinulle♥
VastaaPoista(Olen out of office uudenvuoden aattoon asti.)
Minuakin tämä kirja kiinnostaisi...
Mukavaa lukujoulua!
VastaaPoistaMulta meni aivan ohi tuo ajatus, että lesbous olisi Memeasassa herännyt ulkopuolisten vaikutteiden vuoksi. Mä tulkitsin tarinaa koko ajan niin, että vaikka ilmiölle ei ollut edes sanaa (tai sitä ei mainittu), niin lesbous oli puhtaasti sisäsyntyistä sekä Memesassa että ykkösosan Simpassa.
VastaaPoistaSen sijaan mietin, missä määrin Memesan irrottautumista auttoi se, että hän oli lesbo. Jos hän olisi teini-ikäisenä rakastunut johonkin komeaan mustalaismieheen, niin tuskinpa olisi päässyt irti taustastaan.
Tämä ajatus heräsi minulle kirjan lopussa, kun Memesa kuvasi näkemäänsä naisiin kohdistunutta (seksuaalista) väkivaltaa ja ylipäänsä naisen arvon mittaamista miehen kautta ja sitten seuraavaksi Memesan tuntemaa tunnetta Petraan. Lainauksesta olisi tullut niin pitkä, etten nyt jaksanut mahduttaa sitä tähän. Mutta voi hyvin olla, että minä tulkitsin jotenkin väärin, sillä kuten kirjoitin, ajatus tuntui aika oudolta. Ellei se sitten ole tulkittavissa nuoren Memesan omaksi identiteettipohdinnaksi.
VastaaPoistaJälkimmäinen huomiosi on oikein osuva. Memesahan jopa kertoo, mitä hänen vanhemmilleen tapahtuisi, jos mustalaisyhteisö saisi tietää hänen olevan lesbo. Joten vaikutus on varmasti monella tapaa merkittävä.
En tarkoittanut edes tuota, vaan seksuaalisen suuntautumisen sisäsyntyistä luonnetta. Memesahan ei pitkään aikaan aktiivisesti tiedosta lesbouttaan, vasta melko myöhäisessä murrosiässä jolloin hän oli jo lähtenyt kotoa. Tarkoitin enemmänkin sitä, että jos hän olisi ollut hetero ja olisi mahdollisesti jo nuorella iällä kokenut ihastumisia mustalaispoikiin, hän olisi ollut näiden vaikutusvallassa tunteidensa vuoksi. Koska hän ei missään vaiheessa tuntenut vetoa vastakkaiseen sukupuoleen, niin ehkä hän juuri siksi pystyi johdonmukaisesti näkemään miehisen vallankäytön vääryyden?
VastaaPoistaSalla, ymmärsin pointtisi jo ekalla kerralla, mutta toin vähän huonosti ylimalkaisesti asiani esille, kun nopsasti kirjoitin. Minusta tuo ajatuksesi tuntuu loogiselta selitykseltä ja sen lisäksi irtautumispäätöstä voimisti se, mitä vaikutuksia lesboudella olisi voinut olla, jos se olisi tullut yhteisön tietoon.
VastaaPoistaLumberg on kirjailija joka on ollut listallani jo pitkään. Kirjoituksesi muistutti taas että häntä haluan lukea!
VastaaPoistaKiva, kannattaa!
VastaaPoista