Järjen ja tunteen tarinoita
Mihin tämä maailma on menossa, kun en tahdo selvitä bloggamaan, seuraamaan toisten blogeja tai edes lukemaan kirjoja?? Ehkäpä olen hetken huokaisuni aakkoshaasteen jälkeen ansainnut, mutta yritetään nyt palata ruotuun.
Susa oli taannoin vähän järkyttynyt siitä, että Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita oli jäänyt minulta lukematta. Koska kaipasin jotakin kevyttä ja nopeaa luettavaa, päätin tarttua Mustosiin rankan Özdamar-urakkani päätteeksi. Olen lukenut 90-luvulla ilmestyneen Koskivuori-sarjan pariinkin otteeseen ja pidän siitä kovasti. Tähän mennessä olen lukenut Järjen ja tunteen tarinoista kaksi ensimmäistä osaa, Nimettömät ja Mustasukkaiset.
Mustonen ei ole vaivautunut keksimään toimivaa pyörää uudelleen aloittaessaan uuden sarjansa. Minusta tuntui kiusalliselta, että sarjan perusidea oli sama: säätyläis- ja piikatytön yhteenkietoutunut tarina, jota molemmat kertovat vuorotellen. Ainoa ero Koskivuoreen on, että siinä kirjat kertovat eri sukupolvista, mutta papin tytär Annan ja piikatyttö Hilman elämää seurataan Järjen ja tunteen tarinoissa usean kirjan ajan.
Tutulta tuntui myös roolihenkilöiden sielunelämä. Anna on hyväkäytöksinen ja ujo siveyden sipuli, jonka hellimmät tunteet kohdistuvat isänmaahan, Hilma taas räväkkä ja rehti työihminen, joka on aikansa siveyskäsitysten valossa hieman löyhämoraalinen. Vaikka Mustonen onnistuu taitavana kirjailijana luomaan stereotyyppisiin hahmoihinsa runsaasti enemmän sävyjä, tuntuu tämäkin asetelma valitettavan tutulta.
Jos en olisi lukenut Koskivuori -sarjaa, arvioni olisi varmasti päällisin puolin ylistävä. Toki tarinaa leimaa lievä kiireen maku (oikeasti, jos Otavalla on pula oikolukijoista, jotka tarkistavat, ettei henkilöiden nimet vaihdu kesken tarinan, voin ottaa homman vastaan pientä korvausta vastaan!). Ensimmäisessä osassa (Nimettömät) Hilma ja Anna muuttavat Annan Augusta-tädin luokse Helsinkiin, Hilma piiaksi ja Anna opiskelemaan. Hilma tapaa unelmiensa miehen, mutta Anna joutuu pettymään rakkaudessa. Toisessa osassa (Mustasukkaiset) eletään sortokausien kiihkeää aikaa, Hilma elää huonossa avioliitossa ja maisteriksi valmistuva Anna haikailee varatun miehen puoleen. Rakkaussotkujen lisäksi naiset sotkeutuvat isänmaan nimissä laittomuuksiin ja joutuvat vaaraan.
Merkittävin anti Järjen ja tunteen tarinoissa (sama pätee myös Koskivuoreen) onkin mielestäni naisten nostaminen itsenäisiksi toimijoiksi. Työläisnainen ja nuori naimaton opettajatar oman elämänsä sankareina ja aktiivisina isänmaan puolustajina. Eipä se ole vieläkään kovin kulunut asetelma suomalaisessa kirjallisuudessa.
JK. Tiistai on meillä yleensä vähän ankea postipäivä, mutta tänään se oli kaikkea muuta! Kiitos ihanasta paketista Ilselle!
Mustonen ei ole vaivautunut keksimään toimivaa pyörää uudelleen aloittaessaan uuden sarjansa. Minusta tuntui kiusalliselta, että sarjan perusidea oli sama: säätyläis- ja piikatytön yhteenkietoutunut tarina, jota molemmat kertovat vuorotellen. Ainoa ero Koskivuoreen on, että siinä kirjat kertovat eri sukupolvista, mutta papin tytär Annan ja piikatyttö Hilman elämää seurataan Järjen ja tunteen tarinoissa usean kirjan ajan.
Tutulta tuntui myös roolihenkilöiden sielunelämä. Anna on hyväkäytöksinen ja ujo siveyden sipuli, jonka hellimmät tunteet kohdistuvat isänmaahan, Hilma taas räväkkä ja rehti työihminen, joka on aikansa siveyskäsitysten valossa hieman löyhämoraalinen. Vaikka Mustonen onnistuu taitavana kirjailijana luomaan stereotyyppisiin hahmoihinsa runsaasti enemmän sävyjä, tuntuu tämäkin asetelma valitettavan tutulta.
Jos en olisi lukenut Koskivuori -sarjaa, arvioni olisi varmasti päällisin puolin ylistävä. Toki tarinaa leimaa lievä kiireen maku (oikeasti, jos Otavalla on pula oikolukijoista, jotka tarkistavat, ettei henkilöiden nimet vaihdu kesken tarinan, voin ottaa homman vastaan pientä korvausta vastaan!). Ensimmäisessä osassa (Nimettömät) Hilma ja Anna muuttavat Annan Augusta-tädin luokse Helsinkiin, Hilma piiaksi ja Anna opiskelemaan. Hilma tapaa unelmiensa miehen, mutta Anna joutuu pettymään rakkaudessa. Toisessa osassa (Mustasukkaiset) eletään sortokausien kiihkeää aikaa, Hilma elää huonossa avioliitossa ja maisteriksi valmistuva Anna haikailee varatun miehen puoleen. Rakkaussotkujen lisäksi naiset sotkeutuvat isänmaan nimissä laittomuuksiin ja joutuvat vaaraan.
Merkittävin anti Järjen ja tunteen tarinoissa (sama pätee myös Koskivuoreen) onkin mielestäni naisten nostaminen itsenäisiksi toimijoiksi. Työläisnainen ja nuori naimaton opettajatar oman elämänsä sankareina ja aktiivisina isänmaan puolustajina. Eipä se ole vieläkään kovin kulunut asetelma suomalaisessa kirjallisuudessa.
JK. Tiistai on meillä yleensä vähän ankea postipäivä, mutta tänään se oli kaikkea muuta! Kiitos ihanasta paketista Ilselle!
Mielenkiintoista! Mä en ollut lukenut tuota Koskivuori-sarjaa ja olin positiivisesti yllättynyt tästä Järjen ja tunteen tarinoista. Ilmeisesti ei sitten kannata lukea sitä toista sarjaa enää?
VastaaPoistaJee, että sait vihdoin luettua Järjen ja tunteen tarinoita -kirjoja! On hauska lukea jonkun toisenkin kommentteja näistä kirjoista. On totta, että tämän ja Koskivuori-sarjan samankaltaisuus on jollakin lailla häiritsevää (samaa löytyy myös Hovimäestä, jonka yhtenä käsikirjoittajana Enni Mustonen / Kirsti Manninen oli) varsinkin, kun jotkut tapahtumat toistuvat samanlaisina. Muakin häiritsee nimien muuttuminen kesken kaiken. Luen nyt Koskivuori-sarjan viimeistä osaa ja siinä ärsyttää yli kaiken henkilöiden iät, jotka ovat väärin. Mutta Järjen ja tunteen tarinoissa minuakin viehättää naisten osallisuus Suomen historian tapahtumiin, se oli tuohon aikaan hyvin harvinaista.
VastaaPoistaMarjis! Lue toki, ainakin vielä olen sitä mieltä, että Koskivuori on parempi. Saattaa kyllä johtua siitä, että luin sen ensiksi. Tavallaan kummassakin sarjassa on mielestäni tosi hyvä idea. Mutta hassua ja minusta ärsyttävää on vain se, että se on molemmissa sarjoissa sama :D
VastaaPoistaSusa, minäkin olen lukenut Hovimäkiä joskus, mutta siitä on jo niin pitkä aika, etten muista. Mutta uskon kyllä kun niin sanot! Muistelinkin, että myös Koskivuori-sarjassa oli tämmöistä omituista vimpsahtelua detaljien kanssa. Ymmärrän kyllä, että kirjailijalla saattavat käsikirjoitusta tehdessä nimet, iät ym. mennä sekaisin, mutta kai ne käsikirjoituksen joku lukee??
No ole hyvä vielä kerran. Mukava kuulla ankean postipäivän parantuneen. :)
VastaaPoistaKirjasta en osaa sanoa mitään. Minulla on tarttumisongelmia tällaisten sarjojen kanssa. Tätä pitäisikin miettiä... sainhan haasteen kertoa siitä, mitä EN lue. :)
Tätä sarjaa minä EN lukisi. Siis minä pelastauduin nyt Ilsen lausumaan, en halua ola negatiivinen, mutta...Onko oikeesti joku haaste siitä, mitä EN lue? Kertokaa mullekin! Olen kaksi päivää vähän poissa, niin heti jotain tapahtuu...
VastaaPoista