Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja
Olen jo useamman vuoden ajan haaveillut matkustamisesta Skotlantiin, eikä Jenny Colganin uutuuskirja Uusia lukuja ja onnellisia loppuja todellakaan lieventänyt matkakuumetta. Kirjailija on kasannut romaaniin kaikki positiiviset kliseet: vihreitä nummia lampaineen, kivoja lammaskoiria, pubitunnelmaa, hyvää ruokaa ja juomaa ja pienen skottikylän yhteisöllisyyttä, komeita maajusseja kiltteineen...
Tässä kirjassa tosiaan on kaikki elementit, mitä romantiikan nälkäinen kirjojen ystävä kuvitella saattaa. On nimittäin myös niin, että kirjan päähenkilö, birminghamilaisessa kirjastossa työskentelevä Nina joutuu työttömäksi kirjaston tultua lakkautetuksi. Nina on todellinen lukutoukka ja kirjojen rakastaja ja päättää toteuttaa omituisen päähänpistonsa pyörillä kulkevasta pienestä kirjapuodista. Sattuman oikusta sopiva pakettiauto löytyy Ylämailta ja niin hän pakkaa tavaransa (ja ennen kaikkea kirjansa) ja aloittaa elämänsä alusta uudessa paikassa. Ylämaille häntä vetää paitsi puhdas ja raikas ilma ja mutkaton maalaiselämä myös komea ja salaperäinen junamekaanikko Marek, joka on tullut maahan työn perässä Latviasta.
Nina antautuu uuteen elämäänsä ja romanttiseen seikkailuun, mutta välillä kapuloita tulee myös rattaisiin. Erityisesti Ninaa ihmetyttää komea, mutta synkkä vuokraisäntä, suuren sukutalon omistaja, jonka vierastaloon sankaritar on majoittunut.
Jokainen, joka joskus on lukenut yhdenkään romanttisen romaanin, varmasti tietää, mitä kirjassa tulee tapahtumaan. Eikä rakkausromaanin peruskuvastosta ammentamista mitenkään erityisesti edes peitellä. Korvillaankin näkee, että riveille on valutettu yksi jos toinenkin piirre esimerkiksi Jane Austenin sankarista ja sankarittarista.
Tätä kirjaa on luonnehdittu termeillä 'lämminhenkinen' ja 'hyvän mielen kirja'. Juuri tällainen Uusia lukuja ja onnellisia loppuja onkin, mutta olisin kyllä kaivannut siihen vähän enemmän särmää. Paitsi romanttiset juonikuviot, myös ajatus siitä, että skotlantilaiset ryntäävät sankoin joukoin kirjaostoksille kirjapuotiin (ja että sillä vielä voisi elää), tuntuu kovin liikkikseltä, muttei kovin uskottavalta.
Parhaimmillaan kirja toimii halpana nojatuolimatkana kesäisille, tuulisille Ylämaan nummille. Jos sydämen haluaa saada pamppailemaan kihisevän koukuttavasta tarinasta ja kiehtovista henkilöhahmoista, silloin kannattaa kyllä tarttua johonkin muuhun kirjaan.
Matkailunedistämismielessä aloin pohtia, että maailmalle pitäisi alkaa viedä vastaavantyyppistä kirjallisuutta myös Suomesta. Sitten hoksasin, että meillähän on jo hyvä alku. Kirsi Pehkosen Jylhäsalmi-sarjassa on paljon samaa maaseudun eksotiikkaa ja uuden elämän alun tuntua, jotensakin raikkaammalla otteella tosin.
Toisaalla sanottua:
Tuijata: Kyllä minulle vaihtelun vuoksi romanttinen hömppä maistuu, mutta Colganin kirjalle olen kolmisenkymmentä vuotta ja muutama tuhat luettua kirjaa liian vanha.
Luetut.net:
Jenny Colganin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja kietoutuu lukijan ympärille kuin hellä ja lämpöinen syleily.
Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja (The Little Shop of Happily Ever After 2016)
Gummerus 2020
343s.
Suomentanut Paula Takio
Juuri aamulla katselin tätä kirjaa kustantajan Facessa ja mietin, pitäisikö varata kirjastosta. Luulen, että tämä voisi sopia kevyeksi välipalalukemiseksi vaikka hiihtolomalle. Eräs ystäväni on jo vuosia kehunut, kuinka kaunis paikka Skotlanti on, joten ehkä senkin takia haluaisin lukea tämän teoksen.
VastaaPoistaNimenomaan kevyenä nojatuolimatkana tämä toimii.
PoistaSkontlantifanina tämä meni heti lukulistalle luettuani postauksesi.
VastaaPoistaKiva, hauska kuulla, mitä pidit!
PoistaKuuntelin tämän juuri viime viikolla ja minusta se oli niin hellunen :) Aika vähän tulee romantiikkaa luettua, ehkä siksi silloin tällöin paikallaan kun on sellainen fiilis. Äänikirjassa oli räikeämmän vihreä kansi ja se meinasi karkottaa minut, mutta ajattelin ettei sitä paljon tarvitse katsella ;)
VastaaPoistaHeh, minua taas vihreä väri aina houkuttelee ja vetää puoleensa 😄
PoistaMukavalla, kevyelle romantiikalle on ehdottomasti aina oma aikansa ja paikkansa.
Minulla tuo odottaa tuossa hyllyllä. Ehkä pitäisi lukea juuri nyt, kun sade ropisee ikkunaan ja mieli kaipaa piristystä. Eilen jo tosin luin vähän vastaavantyylisen Pientä fiksausta vailla, joten voi olla kiintiö täynnä hempeilyä ja pitää tarttua johonkin kamalan pelottavaan dekkariin...
VastaaPoistaSekin on hyvä vaihtoehto, hämärään ja sateiseen keliin sopii dekkari mainiosti!
Poista