Rauhalahti Teatteri: Pertti



Kun ottaa huomioon, millainen kotimaisen viihteen legenda Pertti "Spede" Pasanen on, on suorastaan hämmästyttävää, miten vähän hänen elämäänsä on käsitelty teatterissa, elokuvissa tai kirjallisuudessa vaikka kuolemasta tulee syksyllä kuluneeksi jo 17(!) vuotta. Ehkä yksi syy on nimenomaan Speden monumentaalisuudessa. Hänen merkityksensä ja vaikutuksensa viihdekenttään on ollut ja on edelleen niin valtava, että mistä sitä oikein aloittaisi?

Rauhalahti Teatterin Pertti aloittaa lankakerän kerimisen lopusta. Ensin lavalle saapuu itse Kuolema (Jamppa Kääriäinen). Kellot soivat golfaamassa olevalle Spedelle (Jouko Partanen), mutta mies ei ole vielä valmis lähtöön. Sopisiko Kuolemalle, että tehtäisiin vielä viimeinen elokuva Pertin elämästä? Näin päästään seuraamaan kohtauksia elämästä, välähdyksiä viihteen vuosikymmeniltä. Usein Spedejä nähdään lavalla peräti kaksi kappalein, nuorta Perttiä nimittäin esittää Lauri Qvick. Molemmat suoriutuvat rooleistaan hyvin, ja ovat myös erittäin esikuvansa näköisiä ja -kuuloisia.



Näytelmä valottaa sitä, miten pienestä Pertti-pojasta tuli koko kansan tuntema Spede. Näyttämöllä vilahtelee lukuisia henkilöitä ja rooleja aina Simo Salmisesta (Harri Husso) ja Ere Kokkosesta (Antti Heikkinen) lähtien. Heikkinen vastaa myös näytelmän käsikirjoituksesta, joskin ennen kaikkea näytelmässä kuuluu Speden ääni. Kohtaukset sisältävät nimittäin lukemattomia pienempiä ja isompia otteita tutuista Spede-viihteen helmistä. Heikkisellä ja ohjaaja Ismo Apellilla onkin ollut melkoinen runsaudenpula materiaalin suhteen, eikä tiettyä fragmentaarisuutta voi lopputuloksessa mitenkään välttää. Mutta totta puhuen, esiintyipä samaa ilmiötä välillä myös Speden omassa tuotannossa. 



Näytelmä saavuttaa hyvin Speden huumorin hengen. Kreisin puolelle kampeava huumori toimii lavalla vaihtelevasti, pääasiassa hyvin. Siitä ehdottomasti onnistunein esimerkki oli suorastaan nerokas muunnelma klassisesta kuolemantanssikohtauksesta. Jotenkin tuohon tapaan Spedekin olisi ehkä aihetta käsitellyt.



Termi musiikkikomedia saa lähtökohtaisesti otsasuonen tykyttämään, mutta musiikki- ja tanssikohtaukset istuivat varsin mainiosti kokonaisuuteen. Erityisesti Iitu Apellin ja Tatu Siivosen äänet soivat upeasti. 

Jos materiaalissa ja henkilökaartissa on laajuutta, heittää oman mausteensa soppaan Spedelle kuuluneet esineet, kuten hänen avo-Mustanginsa. Esineistöä on myös koottu teatterin alueelle näyttelyyn ja esimerkiksi Pertin kuvaamataiteellinen lahjakkuus sekä erilaisten keksintöjen määrä tulee varmasti
monelle yllätyksenä.



Vaikka keskeisessä osassa näytelmässä on julkinen Spede, nousee vahvasti esiin myös tiukasti yksityisyydestä kiinni pitävä, herkkä Pertti. Onkin äärimmäisen sopivaa, että tämä näytelmä nähdään juuri Speden synnyin- ja lapsuuskaupungissa Kuopiossa, jossa näyttämön takana liplattaa Kallavesi ja suvinen luonto näyttäytyy kauneimmillaan.

Pertin tuominen lavalle on kulttuuriteko.

Kuvat ovat Speden siskon Virpi Torrin kokoamasta näyttelystä, johon pääsee tutustumaan näytelmän yhteydessä.

Rauhalahti Teatteri: Pertti
Ohjaus: Ismo Apell
Käsikirjoitus: Antti Heikkinen
Esitykset: ke - pe klo 19, la - su klo 15 11.8. saakka

Kommentit

Suositut tekstit