Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär

Myönnettäköön, että tunsin tämän kirjan suhteen melkoisia epäilyksiä. Joidenkin tarinoiden soisi päättyvän, ja monien pitäisi päättyä siihen, minkä ne aikoinaan alkuperäiseltä kirjailijalta jäivät. Jos joku fiktiivinen hahmo, niin Sherlock Holmes on saanut faniensa mielikuvituksen laukkaamaan vuosikymmenestä toiseen. Jatkumona sille on syntynyt Leonard Goldbergin Sherlock Holmesin tytär -romaani.

Teoksessa tohtori Watson seikkailee tällä kertaa poikansa, nuoremman tohtori John Watsonin kanssa. Itse Sherlock Holmes on jo majan manoilla. Watsonin luokse saapuu surunmurtama nainen pyytääkseen tämän apua mystisen itsemurhan selvittelyssä. Rahavaikeuksiin joutunut nuori mies on hypännyt epäonnisen korttipelin jälkeen ikkunasta kuolemaan, mutta suku ei usko itsemurhan mahdollisuuteen.

Avukseen Watsonit saavat kauniin nuoren lesken Joanna Blalockin, joka on tapauksen silminnäkijä. Joanna hurmaa miehet nopealla älyllään ja loisteliaalla päättelykyvyllään. Eikä ihme, onhan hän itsensä Sherlock Holmesin tytär! Kolmikko seuraa vihjeitä ympäri Lontoota ja huomaa olevansa häikäilemättömän ja monimutkaista suunnitelmaa noudattavan murhaajan jäljillä.

Tämäntyyppiset kirjat ovat yleensä sellaisia, jotka saavat monet vakaumukselliset Holmes-fanit takajaloilleen. Tunnustan, että vaikka olen aikoinaan lukenut Sherlock Holmesin seikkailuita ahkerasti, on siitä kulunut jo sen verran aikaa, etten muista enää yksityiskohtia kovin tarkasti (sama ilmiö kuin iäkkäällä tohtori Watsonilla, luulisin). Siksipä, mikäli romaanissa on joitakin todellista entuasiastia pöyristyttäviä asiavirheitä tai alkuperäistä Sir Doylen luomaa henkeä rikkovia ratkaisuja, ne menivät minulta aivan ohi.

Päin vastoin, jos suhtautumiseni olikin ennakkoon vähän varauksellinen, yllätyin siitä, kuinka hyvin kirjan parissa viihdyin. Tarina eteni ja murhamysteeri oli sopivan visainen. Ei siksi, että murhaajasta olisi ollut epäselvyyttä, vaan siksi, että hänen nalkkiin saamisensa oli toteutettu viihdyttävästi ja monivaiheisesti. Vaikka teos sisältää joitakin anatomisesti hyvinkin seikkaperäisiä kohtauksia, oli lukeminen kuitenkin ennen kaikkea miellyttävää ja leppoisaa, aivan niinkuin cosy mysteryltä toivookin.

Ennen kaikkea teoksen henkilöhahmot toimivat hyvin. Kolmikolla on hyvä keskinäinen dynamiikka ja tarinaa viedään eteenpäin nuoremman Watsonin kertomana. Mikä tärkeintä: Joanna Blalock on riittävän kiinnostava ja uskottava (no, tiedätte mitä tarkoitan) hahmo rikosten ratkaisijaksi.

Amerikkalainen Leonard Goldberg oli minulle kokonaan uusi nimi, ja tämä onkin ensimmäinen suomennettu teos hänen tuotannostaan. Kansainvälisen kirjailijanuran lisäksi hän on on tunnettu fyysikko ja lääketieteen professori. Ihmiskehon ja luonnontieteen vankka tuntemus näkyykin romaanissa seikkaperäisenä ja vakuuttavana kädenjälkenä.  Hänen kotisivuillaan Sherlock Holmesin tyttärestä puhutaankin lääketieteellisenä trillerinä. Kotisivuilta selviää myös, että toinenkin Joanna Blalock -romaani on ilmestynyt! Kesäkuussa julkaistu teos kantaa nimeä A Study in Reason. Vuonna 1936 syntynyt kirjailija ei ole enää aivan poikanen, mutta soisinpa hänen kirjoittavan vielä lisääkin Joanna Blalock -dekkareita.

Muissa blogeissa:
Yöpöydän kirjat löysi tarinasta myös epäuskottavuuksia.
Tuntematon lukija tarjoaa tosi-Sherlock Holmes -fanin näkemyksen kirjaan.
Kaksi sivullista -blogissa kiiteltiin kieltä, joka toi kirjaan alkuperäistä tunnelmaa.

Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär (The Daughter of Sherlock Holmes 2017)
Bazar 2018
329s.
Suomennos Marja Helanen