keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous


Vera Valan uutuusdekkari Villa Sibyllan kirous ilmestyi vasta, mutta siitä huolimatta se on jo ehtinyt esiintyä useammassakin kirjablogissa. Se kertoo siitä, että moni odottaa Arianna de Bellisin uusia käänteitä kieli pitkällä. Eikä ihme, itsellänikin se kuuluu jo kesäperinteisiin. Mielestäni Valan dekkarit ovatkin tällä hetkellä laadultaan ja viihdyttävyydeltään maan ehdotonta eliittiä. Vala kuljettaa tarinaansa kiinnostavasti ja varmasti, ilman että lukijan tarvitsee kiusaantua, tylsistyä tai tuskastua lukiessaan. Joskin tällä kertaa bongasin jonkin verran aiemmista osista vierasta toistoa ja oikolukuvirheitä, mutta itse lukukokemusta ne eivät häirinneet.

Itse asiassa Villa Sibyllan kirous saattaa olla jopa Valan tähän mennessä paras teos, ehkä. Sen verran koukuttavasti se kieputti minut mukaansa. Kirjailija tietää, miten kirjoitetaan page-turner. Aivan erityisen paljon pidin siitä, että aikaisemmissa osissa vain vihjailujen varaan jäänyt Ariannan mystinen menneisyys alkaa nyt toden teolla selvitä. Muistan olleeni sarjan toisen osan jälkeen pakahtumaisillani uteliaisuudesta, joten onneksi nyt kolmannessa romaanissa El Lobon rooli alkaa viimein hahmottua. Myös yksityisetsivänä työskentelevän Ariannan tämänkertainen työtehtävä on kiinnostava. Hänen vanha tuttunsa Katia ottaa yhteyttä ja kertoo saavansa uhkailukirjeitä. Ennen kuin Arianna ehtii puusta pitkälle tutkimustensa kanssa, Katia löytyy kuolleena. Tutkimukset saavat uutta vauhtia, vaikka kaikki ihmiset Ariannan ympärillä kehottavat häntä luopumaan tehtävästä. Arianna on sohaisemassa liian suurta muurahaispesää. Arianna de Bellis ei kuitenkaan olisi niin kiehtova hahmo, jos hän antaisi periksi mahdottoman tehtävän edessä. Päinvastoin, mitä suurempaan vaaraan hän joutuu, sitä päättäväisemmin hän jatkaa, varsinkin kun vaikuttaa siltä, että Villa Sibyllan asukkaisiin läheisesti liittyvä Legio Sacrorum liittyy myös hänen omaan menneisyyteensä.

Uudessa kirjassaan Vala lisää huomattavasti kierroksia ja kertoimia verrattuna kahteen edelliseen dekkariin. Kansainvälinen rikollisuus, salaliitot ja rahanpesukuviot tuntuvat paikoin jopa vähän liian isoilta ympyröiltä idyllisen italilaiseen dekkariin. Toisaalta myös itse Villa Sibyllan tapaus on kiharainen ja kiemurainen ja siinä olisi ollut aineksia dekkariksi jo yksistäänkin. Kun Ariannan menneisyyttä avataan tässä kirjassa niin paljon, olisi hieman simppelimpikin murhamysteeri sopinut sen kaveriksi. Nyt lähes 40 viimeistä sivua kuluu molempien linjojen selvittämisessä lukijalle ja sehän ei ole hyvä, jos asioita joutuu selittämään liikaa.

Risuja annan siis siitä, että tavaraa olisi ollut pariinkin romaaniin, mutta muuten Villa Sibyllan kirous on taattua dekkariviihdettä. Valan romaaneihin kuuluu olennaisesti Italian, tässä tapauksessa Rooman, idyllinen ja aistikylläinen kuvaus sekä ihastuttava ruoka ja niin on tässäkin tapauksessa. Oli pakko valmistaa tänään italialaista risottoa ihan vain Ariannan kokkailujen ansiosta! Valan perehtyneisyys italialaiseen kulttuuriin näkyy muussakin kuin ruoanlaitossa. Ikuisen kaupungin maisemat, äänet ja sävyt, menneisyys, mafia sekä salaperäinen mithrakultti esitellään lukijalle vakuuttavasti ja kiehtovasti. Asiasisällön oikeellisuutta en osaa arvioida, mutta täydestä se ainakin minuun meni.

Taattua lukemista laiturinnokkaan!

Aiemmat osat:
Kuolema sypressin varjossa
Kosto ikuisessa kaupungissa

Villa Sibyllan kirous muissa blogeissa:
Kirsille jäi ristiriitainen olo.
Kirjakaapin kummitus hyppäsi sarjaan mukaan suoraan kolmannesta osasta
Maria bongasi samoja oikolukuvirheitä kuin minäkin, mutta nautti silti lukemastaan.
Katjakin piti tätä sarjan parhaana osana.
Karoliina näkee kirjat myös mainioina Rooma-oppaina.
Tuija piti kerrontaa mutkattomana, vaikka osa juonenkäänteistä kulki uskottavuusrajalla.
Stazzya kiinnosti eniten taustajuoni.
Minna toivoo pikaista jatkoa kirjasarjaan.
Kirjakirppukin huomasi kirjan vaikutuksen ruokavaliossaan!
Tämä ei ollut HeidiBeen kirja.




Vera Vala: Villa Sibyllan kirous
Gummerus 2014
426s.
Arvostelukappale

4 kommenttia:

  1. Huomenia! Saman kirjan äärellä näemmä olemme keskikesää jo perinteisesti viettäneet. Jäin tosiaan ristiriitaisiin tunnelmiin. Kovin paljon oli materiaalia, ja minua hieman kiusasi Dan Brown -tyyppinen salaliittoteoriointi. Ja samaa mieltä olen siitä, että itse Villa Sibyllaan liittynyt tapaus oli pari kierrosta turhan kiemurainen ollakseen 'vain' kirjan toinen juonista. Lopussa oli Poirot-tyylinen joukkokokous epäiltyjen kesken, ja selittelyä tosiaan tarvittiin.

    Seuraavasta osasta toivon paria astetta kepeämpää. Nyt alkaa meno mennä turhan totiseksi :D Saa nähdä, miten käy.

    VastaaPoista
  2. Minä pidin Ariannan seikkailujen kolmannesta osasta kovasti, ja oli kiva huomata, että mukaan pääsi, vaikka edelliset osat eivät tuttuja olleetkaan. Kirsiä komppaan siinä, että jonkinlaista keventämistä kaipaisin tulevaisuudessa. Mutta joka tapauksessa näyttää siltä, että Ariannasta on tulossa minunkin vakiokesäseuralaiseni! :)

    VastaaPoista
  3. Miten tämä Vera on kulkenut ohitseni jälkeä jättämättä? Pitääkin heti ottaa lukulistalle.

    VastaaPoista
  4. Eniten kiinnostaisi tässä italialaisuuden ja murhamysteerien yhteenkytkentä. Jotenkin en vaan osaisi alottaa lukemista kolmannesta teoksesta, joten olisi nuo kaksi Valan aiempaa jonossa ensin ja se jono yltää hyvin hyvin pitkälle

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...