keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun


Jossakin vaiheessa Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun kiersi ahkerasti ympäri blogistaniaa kehuja saaden. Syystä tai toisesta en kuitenkaan oikein missään vaiheessa tajunnut, mistä on kysymys. Syytän sitä, että kirjaboggajallakin on rajansa: kaikkia kiinnostavia kirjoja ei vain pysty rekisteröimään. Siitäpä syystä tämä kirja ei herättänyt kiinnostusta, ennen kuin viime syksynä pääsin kirjamessujen yhteydessä kuulemaan Hiltusta hänen uuden kirjansa tiimoilta. Ensinnäkin kirjailija oli tavattoman sympaattisen ja mukavan oloinen. Ja ehkä ainakin melkein yhtä tärkeää oli tietenkin se, että Hiltusen Studio -sarja vaikutti aidosti kiinnostavalta. En nyt enää (onneksi) muista, millaista kirjallisuutta olin luullut Hiltusen kirjoittavan, mutta joka tapauksessa sain huomata olleeni totaalisen väärässä. Koska kirjabloggaajalla on myös valittettavan rajallinen määrä aikaa, realisoitui lokakuinen valaistumiseni teoiksi vasta nyt. Osittain kirja valikoitui luettavakseni silläkin perusteella, että kun kerran vietin helmikuun kaunokirjallisesti Tampereen kirjallisissa miljöissä, on nyt jo korkea aika ryhtyä valmistautumaan kesäkuiseen matkaani. Siispä Lontoota kehiin!

Vilpittömästi sinun kertoo suomalaisesta Liasta, joka asuu Lontoossa ja työskentelee perinteikäässä Level- lehdessä graafikkona. Lialla on taustallaan jotakin kipeää ja synkkää, joka vaikuttaa hänen elämäänsä, olemukseensa ja tekee hänestä lukijallekin hieman vaikeasti lähestyttävän. Vai onko se sitten sitä suomalaisuutta, josta kirjassa paljon puhutaan. Vaikka entinen kotimaa tuntuu Liasta koko ajan vieraammalta, joitakin asioita ja tunnetiloja englannin kieli ei vain pysty tavoittamaan. Lian elämä muuttuukin, kun hän kohtaa toisen suomalaisen naisen, Marin. Siitä alkaa ystävyys, joka aluksi on varsin suomalaiskansallista juhlimista, mutta saa pikku hiljaa uusia käänteitä. Lialle alkaa nimittäin paljastua, ettei Mari olekaan aivan tavallinen ihminen. Pikemminkin päin vastoin.

Ei siitä sen enempää, jätetään jännitystä tulevillekin lukijoille. Sen voin kuitenkin sanoa, että Marin kautta Lia tulee osaksi omituista työyhteisöä, joka on sekoitus yksityisetsivätoimistoa, kansalaisaktivismia ja lain harmaan alueen soveltamista. Studion myötä Lia saa uusia tuttavia, näyttelijä-Maggien, pellepeloton-Bergin, hakkeri-Ricon ja etsivä-Paddyn. Ja Studion myötä Lia muuttuu: hän sukeltaa maailmaan, jossa asioita muutetaan mieluisiksi tuosta vain ja jossa vaaraa katsotaan tarpeen vaatiessa tyynesti silmästä silmään.

Lian elämänmuutoksen lisäksi kirjassa on kaksi eri tarinaa: toisaalta Lia auttaa vaikeissa oloissa eläviä latvialaisia prostituoituja ja toisaalta on mukana tuhoamassa raskaan sarjan oikeistopopulistin mainetta. Näiden tarinoiden kautta Hiltunen tuo kirjaansa yhteiskunnallista, poliittista ja syvästi inhimillistä pohdintaa, mikä on ehdottomasti kirjan parasta antia. Kaikesta näkee, että taustatyöt on tehty huolellisesti ja yksityiskohdat mietitty tarkkaan: Studion operaatiot tuntuvat oikeasti täysin mahdollisilta toteutettavilta. Kirjan kieli on soljuvaa, dialogi uskottavaa ja kuvailevuutta on sopivasti. Kaiken kaikkiaan kirjaa oli mukava ja ilo lukea. Juoni piti otteessaan ja lyhyet luvut houkuttelivat lukemaan vielä yhden nukkumaanmenoajan ylityksen uhallakin.

Jonkin verran kysymysmerkkejä kuitenkin jäi ilmaan leijumaan. Ensiksikin Studion perusajatuksessa on jotakin häiritsevää. Vaikka henkilöt ovat ns. hyviksiä ja toimivat epäoikeudenmukaisuutta vastaan, on oman käden oikeuden käyttämisen kuitenkin häiritsevää. Onneksi kirja lopulla asiaa problematisoi myös Lia (siitä iso plussa!). Lisäksi upeat puitteet ja rajattomat resurssit, helikopterit, pelit ja vehkeet ovat himppasen epäuskottavia. Toki ymmärrän, että tämä kaikki kuuluu maailmaan, jonka kirjailija on tietoisesti halunnut luoda tällaiseksi, mutta siitä huolimatta se välillä vaivasi. Lisäksi Lia ja Mari ovat molemmat henkilöhahmoina ristiriitaisia ja vaikeita. Moniuloitteisuus on ok, mutta huomasin, että en oikein pitänyt kummastakaan. Oletan, että tämä on osin tarkoituksellista, sillä monet muut kirjan hahmot taas ovat hyvinkin symppiksiä, mutta puolestaan enemmän yksiuloitteisia.

Uskon siis, että ajan kanssa pääsen päähenkilöidenkin kanssa tutuiksi. Ja jatkoa seuraa, Sysipimeä on nimittäin jo kirjapinossa odottamassa!

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun 
Gummerus 2011
424s.

14 kommenttia:

  1. Ooh, oletko lähdössä kesäkuussa Lontooseen? Minä matkaan sinne, suosikkilomakaupunkiini, heinäkuussa. <3

    Mukavaa, että luit tämän. Minulle kävi eri tavoin kuin sinulle, vaikka luin kirjan vasta tänä vuonna minäkin. Rekistöröin kirjaa liikaakin enkä sen vuoksi halunnut lukea Hiltusen kirjaa. Mutta kirjamessuilla minunkin lukijansydämeni suli ainakin osin ja pakkohan tämä oli lukea. Onneksi. Ja ihanaa on, että Sysipimeä jo odottelee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, lähdetään miehen kanssa kolmeksi yöksi kahdestaan (mamma panikoi jo nyt eroa lapsista, mutta siis ihanaa lähteä)!

      Siis minäkin muka jotenkin kyllästyin, kun kirja oli niin monessa paikkaa esillä, mutta sitten lopulta en kuitenkaan ollut yhtään perillä, mistä kirja kertoo...:/ Mutta toisaalta mukavaa, että meitä myöhäisheränneitäkin on ja kirjat pysyvät näin pitempään esillä:)

      Poista
  2. Ihanaa, Lontoo! Ja olen iloinen että tykkäsit tästä kirjasta, minäkin pidin kovasti. Tosin minusta kiinnostavaa oli paljolti juuri tuo eettinen dilemma siitä, kenen asia on korjata virheet maailmasta. Etenkin Lia on hahmona vähän vaikea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minuakin kiinnosti tämä eettinen puoli kovasti ja olin jo jossakin vaiheessa vähän hädissäni siitä, ohitetaanko se pelkällä olankohautuksella. Mutta onneksi lopussa problematisoitiin ihan kunnolla ja se oli hyvä juttu se! :)

      Poista
  3. Oi että, ihanaa kun luit Hiltusta! <3 Hänestä on kovaa vauhtia tulossa yksi uusista suurista kotimaisista suosikkikirjailijoistani (tai no okei, on tullut jo :). Odotahan kun luet Sysipimeän, se on vielä paljon parempi kuin tämä esikoinen! :)

    Ja oi että Lontoollekin! <3 Menettekö nyt käymään siellä Sherlock-museossa? Menkää, se on mahtava! <3 Käyn itse Lontoossa pari kolme kertaa vuodessa, kesällä myöskin varmaan seuraavan kerran. Edellisestä kerrasta alkaakin olla ihan järjettömän kauan, kun viimeksi olen käynyt siellä viime kesäkuussa. Ikävä on kova!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähän jännitys alkaa nousta korkealle Sysipimeän suhteen!

      Minä olen käynyt Lontoossa vain kerran aiemmin, mutta menetin sydämeni sille välittömästi. Kyllä, Sherlovk Holmes -museo on meillä vahvoilla listoilla, täytyy nyt vain vielä pohtia, mitä kaikkea haluamme nähdä ja mitä kaikkea sitten etsimme :) Olisiko sinulla muita hyviä vinkkejä, asiantuntija kun olet? :)

      Poista
  4. Komppaan Saraa, Sysipimeä on aivan mahtava! Näitä kahta en kuitenkaan voi verrata, enhän ole Vilpittömästi sinun edes lukenut :) Kirjahyllyssä se kuitenkin, kärsivällisesti, odottelee. Kiitos arviosta, kyllä tämä on pakko jossain välissä lukaista. Ihmiskaupan vastustaminen on lähellä sydäntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaa aina hyvää, jos kirjasarjaa pystyy lukemaan myös epäjärjestyksessä :) Minäkin harrastan sitä paljon, mutta tällä kertaa halusin rueta lukemaan kirjoja järjestyksessä.

      Poista
  5. Minulla on ihan sama juttu tämän kirjan kanssa, olen aikonut ja aikonut, ainakin kerran olen jo lainannutkin, mutta vieläkään en ole lukenut tätä kirjaa! Mutta aion edelleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikominen on hyvä, kyllä se oikea hetki sieltä sitten tulee :)

      Poista
  6. Minuakaan tämä ei silloin tuoreeltaan kiinnostanut, mutta kuultuani Hiltusen kertovan Sysipimeästä innostuin tästäkin. nyt kirja löytyy jopa omasta hyllystä, joten jossain vaiheessa tämän vuoden aikana on tämän vuoro :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä myöhäisherännäisiähän sitten on kuitenkin monta :) Hiltunen on kyllä hyvä ja innostava esiintyjä!

      Poista
  7. Minä tämän luin, mutten ihan varauksettomasti innostunut. Eihän se huono ole, mutta vähän hajanainen ja sitä vaivaa mielestäni pieni uskottomuuden puute.

    VastaaPoista
  8. Siis onhan tässä paljon sellaista, että jos ihan terveellä järjellä ajattelee, niin epäuskottavalta tuntuu. Minä yleisesti ottaen olen hyvä napisemaan juuri tällaisista seikoista :) Mutta tätä lukiessa pystyin jostain syystä jättämään liian realismin lomalle ja keskittymään tarinan imuun.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...