keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Oscar Wilde: Onnellinen prinssi ja muita tarinoita


Oscar Wilde ja satuja? Kuulosti niin mielenkiintoiselta, että pitihän sitä kokeilla. Oscar Wilde lienee kaikista tunnetuin näytelmistään, dekadentista Dorian Grayn muotokuvasta ja "törkeästä siveettömyydestä" langetetusta vankeustuomiostaan. Tähän mielikuvaan sadut tuntuivat sopivan verrattain huonosti tai sitten lupauksia herättävästi, aivan miten asiaa haluaa tarkastella.

Onnellinen prinssi ja muita tarinoita sisältää yhdeksän satua. Kirjan alussa on suomentaja Jaana Kapari-Jatan esipuhe. Siitä selvisi, että ensimmäiset neljä satua Wilde kirjoitti ennen Dorian Grayn muotokuvaa ja loput sen jälkeen. Yhdyn Kapari-Jatan mielipiteeseen siitä, että ensimmäiset sadut on tarkoitettu nuoremmille kuin jälkimmäiset.

Aivan pienten lasten saduista ei tosin voi minkään tarinan yhteydessä puhua. Ensimmäisiä voisin ehkä lukea noin 10-vuotiaille, jälkimmäiset ovat selkeästi aikuisille suunnattuja. Tarinoiden muoto, kieli, miljööt ja kuvastot ovatkin saduista, mutta sisältö vie aikuisten maailmaan. Sävy on surumielinen, karu ja katkera. Wilde ei juurikaan harrasta onnellisia loppuja, vaan usein tarinat päättyvät kuolemaan. Kun kokoelman viimeisessä Tähtilapsi -sadussa kylmästä ja kopeasta pojasta kasvaa valistunut ja hyvä kuningas, palauttaa Wilde lukijan viimeisissä lauseissa maan pinnalle:

Mutta hän ei hallinnut kauan, sillä niin kovasti hän oli kärsinyt ja niin kova oli ollut hänen kiirastulensa, että kolmen vuoden kuluttua hän kuoli. Ja se, joka tuli hänen jälkeensä, hallitsi häijysti.

Ihmisten häijyys, pahuus ja ajattelemattomuus ovatkin saduissa keskeisessä asemassa. Ensimmäisissä, niissä vähän nuoremmille tarkoitetuissa, saduissa Wilde korostaa toisten puolesta uhrautumista, mutta myöhemmin sekin usko hyvyyteen karisee saduista pois, Tähtipoikaa lukuunottamatta.

Vaikka tarinat liikkuvat ikiaikaisissa sadun maailmoissa, tuntuu lukiessa usein siltä kuin lukisi Wilden huomioita häntä ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen epäkohdista:

Mutta kukat ärsyyntyivät liskojen käytöksestä, niin kuin lintujenkin. "Tässä sen näkee", he sanoivat, "miten raaistava vaikutus alituisella säntäilemisellä ja lentelemisellä on. Hyvin kasvatetu yksilöt pysyvät tiukasti ja tarkalleen samassa paikassa, niin kuin me. Meitä ei ole koskaan nähty hyppelevän pitkin polkuja tai laukkaavan mielettöminä ruohikossa sudenkorentoja jahtaamassa. Kun me kaipaamme ilmaston vaihdosta, kutsumme puutarhurin, ja hän siirtää meidät toiseen penkkiin. Me elämme arvokkaasti ja niin kuin kuuluu." (Espanjan prinsessan syntymäpäivä)

Vaikka Wilden kuvaamat maisemat ovat kauniit ja värikkäät kuten viktoriaanisessa lastenmaalaksessa, lennähtää piikkejä sinne ja tänne, osansa saavat myös filosofit:

"Itse kuuntelen mielelläni omaa ääntäni. Se on suurimpia nautintojani. Käyn usein pitkiä keskusteluja itseni kanssa, ja olen niin teräväpäinen, että joskus en ymmärrä sanaakaan puheestani."
"Siinä tapauksessa sinun pitäisi ilman muuta luennoida filosofiasta" (Merkittävä raketti)

Kuten huomaatte, Wilde itse kertoi kirjastaan ainakin yhtä paljon kuin minä, ellei enemmänkin. Niin tahtoo tämän lukemattomien kuolemattomien sitaattien isän kanssa käydä.

Kirjasta on blogannut myös ainakin Norkku.

Oscar Wilde: Onnellinen prinssi ja muita tarinoita.
Teos 2009,205s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta


3 kommenttia:

  1. "You might also like" -toimintosi heitti minut tänne. Ja hyvä että heitti! Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, joten laitoin (alati kasvavalle) kirjalistalleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, minulle kävi täsmälleen samalla tavalla :D. Tämä kirja menee ehdottomasti lukulistalle.

      Poista
  2. Kivaa, että tuo appsi saa ihmisiä tänne arkistojen syövereihin :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...