Henrik Ibsen: Nora

Hyödynsin pitkästä aikaa Elisa Kirjan mainiota ilmaisten klassikkokirjojen kokoelmaa lukemalla Henrik Ibsenin Noran, näytelmän, joka paremmin Nukkekotina tunnetaan.



Näytelmä alkaa auvoisessa perheonnessa: pankinjohtajan asemaan kohonnut Torvald ja hänen pikkuvaimonsa Nora elävät lastensa kanssa asemansa mukaista perhe-elämää. Tarinan edetessä kuitenkin paljastuu, ettei kaikki olekaan aivan sitä, miltä näyttää. Nukkekoti on kaunis, mutta sen sisällä molemmat aviopuolisot leikkivät omaa nukkeleikkiään. Koittaa aviokriisi, joka haastaa molemmat miettimään sitoutumistaan toisiinsa.

Nukkekoti on statukseltaan ehta klassikko. Näytelmän naisen asemaa ja perinteistä avioliittokäsitystä syväluotaavat ja kritisoivat elementit ovat pitäneet sen pinnalla jatkuvasti. Tämä lukemani Nora on näytelmän ensimmäinen suomennos.Vaikka yleensä olen klassikoissa vanhahtavan kielenkäytön ihailija, oli aika ajanut tämän, Kaarlo Slöörin (olenko oikeassa?) suomennoksen ohi: näytelmässä kuljettiin pänna kädessä, juhlittiin maskeraatissa ja vastattiin langenneesti. Pänna eli kynä oli minulle kylläkin tuttu, maskeraati selvisi asiayhteydestä, vaikka päättely olisi tietenkin ollut mahdollista. Sen sijaan olen saanut monta hupaisaa hetkeä kuvitellessani mielessäni, miten vastataan langenneesti (paheellisesti, tuhmasti, viettelevästi, masentuneesti, epätoivoisesti?)!

Tämä aiheutti sen, että suomennos toi näytelmän aimo annoksen tahatonta komiikkaa. Ehkä johtui sitten siitä, ettei tämän klassikon hienous oikein auennut minulle. Tai ehkä aika on ajanut myös sanoman ohi, vaikka kieltämättä aivan lopussa käyty avioliitollinen keskustelu voitaisiin käydä samansuuntaisena tänäkin päivänä. Sen sijaan henkilöistä en saanut oikein otetta. Torvald oli ärsyttävän itseriittoinen niin kuin kai oli tarkoituskin, mutta Nora oli kaikessa kanamaisuudessaan lähinnä ärsyttävä. Kuolevan tohtori Rankin tarkoitus jäi minulle tyystin epäselväksi.

Sattumalta olimme Morren kanssa yhtä aikaa samoilla asioilla. Luimme eri suomennoksen, mutta olen Morren kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla: minäkin Minna Canthin ystävänä olen sitä mieltä, että Canthin näytelmät ovat kestäneet aikaa huomattavasti Noraa/Nukkekotia paremmin.

Henrik Ibsen: Nora
Elisa Kirjan e-kirja
2012
69s.

Kommentit

  1. En ole tätä lukenut, mutta näytelmäsovituksena näin ensimmäisen kerran hyvin nuorena ja sitten vähän vanhempana, ja näytelmänä pidin kovasti. Vanha suomi vaikuttaa tosiaan koomiselta, jos sattuu sille tuulelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useaan kertaan ajattelin, että näytelmäversiona, taitavasti tähän päivään tuotuna, tämä olisi varmasti paljon parempi. En tätä ole siis teatterissa nähnyt.

      Miten se koomisuus usein iskeekin silloin, kun pitäisi lukea jotakin erityisen arvostettua?

      Poista
  2. Täytyy varmaan perehtyä onko minun puhelimeni Elisa Kirja -yhteensopiva...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on androidpuhelin tai iPhone niin pitäisi onnistua.

      http://kirja.elisa.fi/tietoa-palvelusta

      Poista
    2. Kävinkin jo tuolta katsomassa ja juu ei ole. Hö. Ollaan sitten ilman Elisa Kirjaa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit