Manuela Bosco: Ylitys

Aivan ensiksi täytyy kehua kirjan ulkonäköä. Onneksi olkoon ja kiitos graafisesta ilmeestä vastaavalle Jenni Saarelle ja valokuvan ottaneelle Risto Kuulasmaalle tästä upeasta kirjasta, joka on kaunis kuin koru. Ja jota haluan pitää mahdollisimman näkyvällä paikalla. Yksi tämän vuoden kauneimmista ja kyllä, sanon näin, vaikka helmikuu on vasta lopussa.

Sitten asiaan. Manuela Bosco on ollut kiitettävästi julkisuudessa elämäkerrallisen kirjansa ansiosta. Ex-huippu-urheilijan elämä kiinnostaa, varsinkin kun siihen liittyy tummia ja traagisiakin sävyjä. Onhan tämä nähty jo tapaus Mika Myllylän yhteydessä.

Ylitys on kuitenkin paljon enemmän kuin tarina itsemurhayrityksestä. Sellainenkin kirjasta toki löytyy, mutta minusta tapahtumat sen ympärillä ovat vielä sitäkin koskettavammat. En tunne Boscoa henkilökohtaisesti, mutta muistan hänet paitsi yleisurheilukentiltä (jonne minutkin vei isäni, tosin vain penkkiurheilijaksi) myös pyörimästä samalta Jyväskylän campukselta kymmenisen vuotta sitten. Enpä tiennyt mitä kaikkea hän joutui tuolloin elämässään käsittelemään.

Ennen kaikkea kirja kertoo isän ja tyttären suhteesta. Isä on tulta ja laavaa kuin kotisaarensa Sisilian Etna ja tytär on tullut isäänsä. Siitä huolimatta Manuela on myös urheilijatyttö Mikkelistä ja tämä ristiriita leimaa koko hänen elämäänsä. Carmelo Bosco oli urheilutieteilijä ja maailman huippuja alallaan. Hänen molemmat tyttärensä olivat fyysisiltä ominaisuuksiltaan kuin luotuja juoksijoiksi ja yhdistettynä urheiluvalmennuksen uusimpiin tutkimustuloksiin oli Manuelan uravalinta melko selvä. Keskeisintä kuitenkin oli halu haastaa itsensä, menestyä ja voittaa. Yllättää kaikki, yllättää isä. Manuela valitsi tiensä jo nuorena ja siitä alkoivat kurinalaiset vuodet, jotka koostuivat koulun lisäksi tiukasta ja säännöllisestä harjoittelusta ja elämäntavasta, päivä päivältä, vuosi vuodelta.


Ylityksessä kuuluu vahva Manuelan kertojaääni. Kielessä oli minun makuuni vähän liikaa huumaavaa tuoksua ja kirkkaita värejä, pieniä kömpelyyksiäkin oli, mutta siitä huolimatta kirja piti otteessaan ensimmäiseltä sivulta loppuun asti. Niin hyvin se piti, että luin kirjan alusta loppuun melkein yhdeltä istumalta.

Tällaisia kirjoja pitäisi kirjoittaa enemmän. Oli kiehtovaa lukea, miten huippu-urheilija harjoittelee, miten hän psyykkaa itsensä onnistuneeseen suoritukseen. Terveellistä oli lukea myös siitä, miten vaatteiden heittäminen yleisön edessä voi ahdistaa ja millaisia ulkonäköpaineita fyysiseen täydellisyyteen tottunut urheilija voi tuntea.

Suosittelen Ylitystä ehdottomasti niin penkki-, huippu- kuin junioriurheilijoillekin. Suosittelen tätä myös (nuorille) naisille, sillä tässä on harvinaisen rehellinen ja arvokas kasvutarina luettavaksi.

Manuela Bosco: Ylitys
Teos 2012.
221s.