maanantai 17. lokakuuta 2011

Taavi Soininvaara: Pakonopeus (äänikirja)


Kati Soisalon tytär kaapataan lomamatkalla Dubrovnikissa. Seuraavat kolme vuotta hän tekee kaikkensa tyttärensä löytämiseksi ja kerää kaiken informaation ihmiskaupasta.

Leo Karan perhe on murhattu 1980-luvulla epäselvissä olosuhteissa ja hän yrittää selvittää tapahtumia samalla, kun toimii kansainvälisenä rikostutkijana,tutkii huume- ja ihmiskauppaa sekä auttaa Soisaloa tämän etsinnöissä.

Sabrina Piannini, italialainen tiedenainen, joutuu kaapatuksi jonnekin päin itäistä Eurooppaa ja työskentelee huumattuna tutkimustehtävissä jonkinlaisessa asetehtaassa.

Manas, tunnevammainen tappaja, tutkii ihmisten tunteita ja tappaa ja suojelee Mundus Novus -järjestön salaista operaatiota, johon liittyy suuren alkuaine-erän varastaminen Iso-Britannialta.

Jukka Ukkola, KRP:n apulaispäällikkö, Kati Soisalon ex-mies ja täysverinen sika, tekee kaikkea, mitä siat tekevät.

Taavi Soininvaara osaa punoa juonta. Ehkä vähän liikaakin.


Pakonopeus on Soininvaaran Leo Kara -sarjan toinen osa. En ole lukenut ensimmäistä, mutta siitä huolimatta aloin kuuntelemaan tätä toista, koska Soininvaara tarjoaa äänikirjoissa kaipaamaani laadukasta jännitystä suhteellisen varmalla otteella.

Tarina lähti liikkeelle imaisevasti, mutta kohta alun jälkeen minulle tuli valtavia keskittymisvaikeuksia, kun Soininvaara marssitti näyttämölle jatkuvasti lisää hahmoja ja juonikulkuja. Kirjailija kuljetti tapahtumia eteenpäin 6-7 eri tasolla ja osin myös takaumina, mikä yhdistettynä pätkittäin tapahtuvaan äänikirjan kuunteluun tuotti melkoisia ongelmia sekä tapahtumista perilläpysymisen että motivaation suhteen. Onneksi kuitenkin jatkoin sitkeästi kuuntelua, sillä pikku hiljaa henkilöt alkoivat käydä tutuksi.

Soininvaara edustaa sitä trillerityyppiä, josta on oikeastaan hyvin vaikea sanoa mitään arvioivaa. Kirjailija kirjoittaa sujuvasti ja mielenkiintoisesti. Jännitys pysyy yllä ja uusia juonenkäänteitä tulee sopivassa tahdissa, joskin makuuni ehkä hieman liikaa. Ongelman muodostaa genren peruskuvasto: ydinaseet, eri maiden vakoiluorganisaatiot ja kansainvälinen rikollisuus. Kuulostaa kylmältä sodalta ja jo vähän nähdyltä. Lisäksi kirjaa olisi helppo moittia uskottavuuden puutteesta ja suorastaan yliampuvista juonikuvioista, mutta toisaalta se on vaikeaa, sillä mitäpä minä tuosta todellisuudesta tiedän. Ja totta puhuen, en välitä paljon tietääkään. Jos jossakin joku hullu tiedemies suunnittelee tällä hetkellä maailman räjäyttämistä, olen ihan tyytyväinen, mikäli eri maiden agentit onnistuvat tekemään aikeet tyhjiksi minun siitä tietämättäni.

Soininvaaran luoma maailma on tympeä ja ihmiset ikäviä tai suorastaan pahoja, mutta loppua kohti henkilökuvaukseen tuli kaipaamiani lisäsävyjä ja aloin suorastaan viihtyä tarinan parissa. Jopa niin hyvin, että taitaa olla pakko jossakin vaiheessa tarttua uuteen, Punainen kaupunki -nimiseen kirjaan, sen verran loppu jäi kaihertamaan. Myös lukija Lauri Kortelainen teki työnsä hyvin.

Suosittelen Pakonopeutta kaikille jännäreiden ja Soininvaaran ystäville, mutta näin äänikirjana myös muille. Itse tuskin jaksaisin lukea tämän tyyppistä kirjallisuutta perinteisessä muodossa, mutta kuunneltuna Pakonopeus tarjosi mukavasti lisäjännitystä vaunulenkkeilyyn :)

Taavi Soininvaara: Pakonopeus -äänikirja
Otava 2010.
Lukija Lauri Kortelainen
13 h 30 min





6 kommenttia:

  1. Olen kuunnellut sarjan ekan osan ja koukkuun jäi siitäkin, joten tämäkin on kuuntelulistalla. Onneksi olen hurahtanut äänikirjoihin, niin saan tutustua sellaisiinkin kirjoihin joita en saisi sille varsinaiselle LUKUlistalle mahdutettua! :)

    VastaaPoista
  2. Minä olen lukenut Leo Karaa -sarjaa ja yritin aloittaa uusintakin kirjaa, Punaista jättiläistä, mutta meno oli sen verran kovaa että en enää jaksanut tahdissa.

    Olen pitänyt Soininvaaran aiemmista teoksista, mutta tämä uusin sarja menee ehkä liian "överiksi" minun makuuni. En silti yhtään epäile ettei tämä miellyttäisi niitä jotka haluavat vauhdista ja agenttimeiningistä.

    VastaaPoista
  3. Mä en oo ikinä oikeen ymmärtänyt äänikirjoja :D Paitsi tietysti ihmisillä, jotka eivät itse kykene lukemaan.. Muttamutta pakko myöntää, että sait mut innostumaan! Dekkariäänikirja pitkällä automatkalla..... ;)

    VastaaPoista
  4. Satu, minä jätän nyt ensimmäisen osan väliin, koska sen kuuntelemisessa ei oikein olisi enää mieltä, vaikka monet asiat varmaan selviäisivätkin vähän paremmin :) Ja ihan totta, äänikirjojen kautta saa erilaista kirjallisuutta "luku"listalle mukavasti!

    Norkku, olen kuunnellut Soinivaaralta aikaisemmin Ebola Helsingin ja pidin siitä kyllä enemmän. Minusta Pakonopeus oli tosiaankin aika kylmää kyytiä ja jos tahti vain kiivastuu, niin saa nähdä tykkäänkö... :/

    Anni, kannattaa kokeilla! Lukemista ei voita mikään, mutta äänikirjat ovat käteviä juuri matkustaessa tai kotona lenkkeillessä ja siivotessa. Ajan tehokasta hyötykäyttöä :)

    VastaaPoista
  5. Täällä yksi, joka ei lue eikä kuuntele dekkareita - enää.
    En halua lukea/kuunnella mitään keksittyä väkivaltakirjaa, enkä sen puoleen paljoa tosielämästäkään kertovia väkivaltaa käsitteleviä kirjoja.
    Mutta esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistus oli kirja, jonka luin.

    VastaaPoista
  6. Ei ole minulle tuttu kirjailija, mutta voisin ehkä joskus jonkin kirjan lukea, vaikka en suoranaisesti innostunutkaan.

    En ole vielä kuunnellut yhtään kirjaa, mutta äänikirjat olisivat tietysti käteviä juurikin vaikka siivotessa tai työmatkalla, kävellessä kun on vaikea lukea.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...