Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen. Ruotsin akatemian romahdus




Onpa ruma juttu. Vaikkapa niin voisi tiivistää päällimmäiset mietteet suljettuaan Matilda Gustavssonin Yhdeksästoista jäsen -kirjan. Todellisuudessa tuntemukset ovat paljon monimutkaisemmat ja häiritsevämmät, niihin sisältyy hämmästystä, puistatusta ja häpeää. Pelkoa siitä, kuinka paljon on vieläkin muhimassa mätämunia periaatteessa aivan silmiemme edessä ja kuitenkin piilossa.

Tuntuu käsittämättömältä, että kahdesta raiskauksesta tuomittu ja lukuisista raiskauksista, sukupuolisesta häirinnästä ja ahdistelusta syytetty Jean-Claude Arnault jatkoi toimintaansa Ruotsin kulttuurieliitin terävimmissä kärjessä vuosikymmenten ajan ilman, että asia nousi julkisuuteen. Mutta todellinen pahoinvoiva olo syntyy siitä, että yhä edelleen, kun Gustavssonin huolella kerätty aineisto todisteineen kaikkineen julkaistiin Dagens Nyheterissä ja Ruotsin akatemian silloisen pysyvän sihteerin, Sara Daniuksen tilaama puolueeton asianajajaselvitys valmistui, ja totesi kaiken olevan niin kuin artikkelissa on kerrottu ja vielä vähän pahemmin, Ruotsin akatemiassa ja sen lähipiirissä riitti niitä, jotka olivat valmiita lakaisemaan jutun maton alle. Kuvottaa.

Olisi helppo osoitella syyttävällä sormella Ruotsia, kulttuurieliittiä ja Ruotsin akatemiaa kohti erikseen ja ehkä miessukupuolta kohti yleensä, mutta Gustavssonin kirja on aivan liian hyvä sortuakseen sellaiseen yksinkertaistukseen. Kirjaa lukiessa itselle tuleekin epämiellyttävä, kylmäävä olo. Koko metoon aloittanutta Harvey Weinsteinin ja Arnaultin tapausta yhdistää se, että periaatteessa kaikki ovat tienneet totuuden. Kyse on julkisesta salaisuudesta, johon on viitattu epämääräisesti, nuoria tyttöjä on varoiteltu menemästä liian lähelle ja hankalassa tilanteessa katseet on yksinkertaisesti käännetty pois. Yhteistä Weinsteinille ja Arnaultille on myös, että he ovat käyttäneet huomattavaa valtaa tai ainakin ovat pystyneet luomaan kuvan, että poikkiteloin asettumisella olisi yksilön uran, toimeentulon ja maineen kannalta huomattavan pahoja seurauksia.

Kun sitten miehiä suojannut saippuakupla poksahti rikki, totuuden tienneet tai sen aavistaneet heräsivät krapulaan: miksei kukaan tehnyt mitään? Ironista kyllä, juuri tuo huono maine ja hurjat huhut myös suojasivat miehiä. Jos kaikki Arnaultista kerrottu olisi totta, patsastelisiko hän tuossa Ruotsin akatemian jäsenten seurassa, niin hauska mies, pikkuisen säälittävä, jo vanhentuva mies tosin? Ei varmaan, huhujen on pakko olla panettelua tai ainakin vahvasti väritettyjä?

Kysymys kuuluu, kuinka paljon samanalaisia tapauksia kytee edelleen pinnan alla, ilman, että kykenemme näkemään niitä? Mieleen tulee hakematta Suomesta Veijo Baltzarin tapaus, jossa yhdistyvät taide, nuorten, haavoittuvien naisten kulttimainen hyväksikäyttö sekä hyvät suhteet valtaapitäviin.

Matilda Gustavsson kuvaa kiinnostavasti tapaa, jolla hän kasasi materiaalin Arnaultin hyväksikäyttämiltä naisilta. On mielenkiintoista seurata tutkivan journalistin työskentelyä, sitä hermopainetta, jonka alla hän eli. Toimittaja sai varoituksia: älä jatka, Arnault on koskematon. On helppo uskoa, että Gustavsson tuli epäluuloiseksi, vilkaisi kadulle tullessaan olan yli ja pohti, voiko esimiesten lojaaliuteen luottaa.

Kirjabloggaajat valitsivat maaliskuun alussa Yhdeksännentoista jäsenen viime vuoden parhaaksi tietokirjaksi. Palkinnot oli tarkoitus jakaa Kuopiossa Kirjailijayhdistysten Talvipäivien avajaisten yhteydessä. Olin Gustavssoniin yhteydessä hänen agenttinsa välityksellä ja kysyin, olisiko hänellä terveisiä kirjabloggaajille sekä kirjan lukijoille.

Sitten tuli korona. Tilaisuus ja koko talvipäivät peruuntuivat, niin kuin kaikki muukin ja asia painui mielestäni yleisen katastrofin alle. Korjaan nyt syntyneen vahingon, ja liitän Gustavssonin terveiset tähän:

I’m extremely grateful.  This was a story – a truth – that I wanted the whole world to hear about, and it is a huge honor to be read by Finnish book bloggers and to receive this award.  I share this recognition with the women who spoke up and made “Klubben” possible.

Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen. Ruotsin akatemian romahdus. (Klubben - en undersökning 2019)
Otava 2019
267s.
Suomentanut Elina Lustig


Kommentit

  1. Tämä on kiinnostava kirja, joka minun pitää muistaa poimia lukupinoon viimeistään syksyllä. Aihe on tosi tärkeä, ja on kyllä todella rohkea ja hieno teko kirjailijalta saattaa tämä ruma tarina kaikkine taustoineen julki. Mukavaa, että tieto kirjabloggaajien palkinnostakin viimein saavutti kirjailijan. Kiitos sinulle ponnisteluista tämän asian suhteen <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika!
      On kyllä todella mielenkiintoista seurata kirjan edetessä sitä, miten Gustavsson juttunsa rakensi ja helppo eläytyä siihen, kuinka kuumottavaa se on ollut. Moni oli aiemmin jättänyt aiheen kesken pelätessään seurauksia ja Gustavsson itse kuitenkin vielä verrattain nuori. Mutta luulen, että tässä tapauksessa tuoreus oli ehdottomasti valtti, hänellä oli kyky nähdä sellaista, mihin moni oli jo sokeutunut.

      Poista
  2. Luin tästä “kohusta” taannoin lehdistä. Myös Veijo Baltzarin tapauksesta luin ja se jotenkin kolahti syvemmälle, koska olen lukenut useita Baltzarin kirjoja ja muutenkin hyvin hatarien ja vähäisten tietojeni perusteella kokenut Baltzarin… eeh, en tiedä miten. Olen siis suhtautunut häneen positiivisesti. Oli siis jotenkin järkyttävää, kun mielikuvani murtui.

    Tämä Matilda Gustavssonin kirja kiinnostaa kovasti. Oksettavaa, miten hyvin tietyissä asemissa olevia ihmisiä suojellaan ja siksi he voivat mellastaa rauhassa. Mutta totuudella on tapana tulla ilmi ennemmin tai myöhemmin.

    Täällähän Pince Andrew pistettiin “pakkolomalle” (lopullisesti) kuninkaallisista edustuksista Jefrrey Epsteiniin liittyvien yhteyksien takia (Andrew’ta syytettiin niinikään alaikäisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella häriritsevää, että tällaisia todistuksia on ja varmasti edelleenkin on, periaatteessa meidän kaikkien silmien alla. Baltzarin tapaus järkytti minuakin, sillä hän on täällä Savossakin päin ollut voimakkaasti esillä kulttuurikentällä. Erityisen paljon asia meni ihon alle, sillä olin vähän aiemmin lukenut Mercedes Bentson muistelmat, jossa hän kertoi kokemastaan hyväksikäytöstä, mutta ei paljastanut miehen nimeä, ennen kuin vasta Baltzarin tapauksen tultua julkisuuteen.

      Poista

Lähetä kommentti